perjantai 1. joulukuuta 2017

♥ KIRJA-ARVONTA ♥

TKO:n Facebook -sivulla käynnistyi juuri startanneen joulukuun kunniaksi kirja-arvonta. Kaikkiaan neljä eri teosta tullaan arpomaan kyseistä julkaisua kommentoineiden kesken sunnuntaina 17.12., joten kannattaa käydä viskaamassa toiveensa arvontajulkaisuun! ;)

Kirjat:

Virtahepo olohuoneessa - Tommy Hellsten (pokkari)

"Tommy Hellstenin menestysteoksen sanoma on ajankohtainen vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Elämättä jäänyt, vaikea lapsuus velkoo saataviaan aikuisiässä, mutta myös toipuminen lapsuuden haavoista ja niiden synnyttämästä läheisriippuvuudesta on mahdollista. Ihminen pyrkii usein lääkitsemään haavojaan haitallisin keinoin. Hän ripustautuu väärällä tavoin muihin, pakenee työnarkomaniaan, päihteisiin tai ankaraan uskonnollisuuteen. Läheisriippuvuus voi silloin tulehduttaa koko perheen ja siirtyä uusien sukupolvien taakaksi. Todellinen toipuminen on kuitenkin mahdollista: omaa elämäänsä voi muuttaa ja läheisriippuvuuden kierteen katkaista. Tärkeää on uskallus kohdata oma sisäinen lapsi, se joka uskoi olevansa paha, koska häntä kohdeltiin huonosti. Kuuntelemalla tätä lasta rehellisesti voi löytää avaimia uuteen, ehyempään elämään. Tommy Hellsten kuvaa klassikkoteoksessaan läheisriippuvuuden oireita ja taustoja pitkän ammatillisen kokemuksensa pohjalta. Kirja on myös kertomus hänen omasta toipumisen tiestään."
Ensimmäinen henkisen muutoksen tielle sysännyt teos. Rehellinen, mutta äärimmäisen armollinen johdatus kohtaamaan myös omia vajavaisuuksia. Edelleen se kaikista rakkain kirja, jonka pariin voi palata vielä toisetkin kymmenen kertaa. ♥

Dokumentti - Juha Vuorinen (nidottu)

"Siinä missä ensimmäisen osan Juha oli vielä nuori ja villi miehen aihio, viidennessä osassa aika ja matka ovat alkaneet tehdä tehtäväänsä Juha Berginkin elämään. Miten Juha selviää elämän suurista ja pienistä risteyskohdista, siihen pureudutaan Dokumentissa."
Oon kahlannut Vuorisen tuotannot kannesta kanteen moneen kertaan ja Dokumentti on koko siitä kirjosta mun aivan ehdoton suosikki. Olkoonkin, ettei kyseessä olekaan oma elämäkerta, niin jokainen alkoholismin kanssa missä tahansa roolissa pelleillyt tietää, että tätä on kirjoittanut ihan todellinen kokemus. Ja toisekseen, pappa Vuorinen on niin ♥♥♥

Parantavat rasvat - Taija Somppi, Jani Somppi (pokkari)

"Diabetes, verenpaine, kolesteroli, ylipaino, astma... Apua! Miksi kevytlevitteet, ruokaympyrät ja lääkkeet eivät auta? Tämän kirjan luettuasi tiedät, mistä rasvasodassa on kysymys. Saat tietoa elintarviketeollisuuden kytköksistä, ravintosuositusten haasteista, kevyttuotteiden haitoista, ravinneköyhästä ruokavaliosta ja rasvojen tarpeellisuudesta. Perinteinen lautasmalli ei ehkä sovikaan kaikille! Ruokavalio voi alkaa vääristyä jo lapsena, kun kouluruoasta saa niukasti vitamiineja ja rasvoja mutta paljon tärkkelystä. Tällainen ruoka ei tue kasvavan lapsen kehitystä eikä paranna keskittymisja oppimiskykyä. Elämän loppupäässä taas ylilääkityt vanhukset syövät kevytlevitteillä höystettyä ruokaa ja kärsivät rasvaliukoisten vitamiinien puutteesta.Kirjassa kerrotaan vähähiilihydraattisen dieetin perusteista ja parantavista rasvoista sekä annetaan ohjeita ruokavalion muuttamiseen. Mukana on myös parantumistarinoita kirjoittajien klinikalta. Pelkästään voin ja kalaöljyn lisääminen ruokavalioon auttaa monia voimaan paremmin ja toipumaan muun muassa kivuista, suolistovaivoista ja allergioista. Ajatuksia herättävää tietoa ravinnosta tosielämän esimerkkien valossa!"
VHH-ruokavalio on ollut yhtenä tärkeimpänä pilarina korjaamassa mun elintapoja. Vahvasti virallisterveellisestä ravintosuosituksesta poikkeava ruokavalio toi mulle merkittävästi paremman olon, vei tulehdus- ja sairastelukierteet, tiputti merkittävästi painoa, kohotti yleistä vireystilaa ja sitä kautta innosti liikkumaan, johon antaa nykyään loistavasti virtaa. Parantavat rasvat on ainakin mulle riittävän selkokielinen ja siksi myös tämmösen taviksen helposti ymmärrettävissä! Hyvin hyvin hyvin tärkeää asiaa! ♥

Nyrkkisankari - Jarkko Stenius (pokkari)

"Thainyrkkeilijä Jarkko Steniuksen elämäkerta on tosielämän seikkailukirja. Nyrkkisankarin tie vie kapakka- ja katutappeluiden kautta Ranskan muukalaislegioonaan ja thainyrkkeilyn arvokilpailuihin, kunnes mielenrauhan etsintä muuttaa elämän suunnan."
Tästä oonkin meuhkannut sata kertaa ennenkin. Jos Virtahepo olohuoneessa pisti muutoksen alulle, niin Nyrkkisankari on ollut yhtenä tekijänä antamassa suuntaa. Kun ensin tiesin, että on pelastettava itsensä, niin tämän kirjan myötä löysin yhden todella merkittävän apukeinon siihen - mielenhallinta. Huuhaa-hommat on olleet korvaamaton apu hektisen arjen keskellä ja reaktiivisen mielen työstämisessä. Aihe sinänsä ei ollut uusi, mutta näköjään se piti ainakin mulle vinkata sellaiselta taholta, joka tosissaan tietää mistä puhuu. Voisin kuvitella, että ainakin monelle tunnekovuuteen ja "äijäilyyn" taipuvaiselle miehelle tässä olis varsin toimiva teos! On meinaan varsin tapahtumarikasta tekstiä kirjoitettuna siten, mitä nyt voit tollaselta päästä varpaisiin tatuoidulta palkkatappajan näköseltä kaverilta odottaakin. Mutta loppujen lopuksi itse sanoma on omaksuttuna elämänlaatua parantava. Oon itse lukenut tän monesti ja luen varmasti monta kertaa uudelleenkin. ♥


tiistai 26. syyskuuta 2017

Kehityskuvia - Paino -12kg, hyvinvointi +3200% ♥

Vuosi 2016 kohteli aika kovakouraisesti ja ajoi tunnesyöjän mussuttamaan itsensä aikamoiseen kuntoon. Viime syksy löi maihin ja sieltä asti on nyt rakennettu uutta ja ihan erilaista omaa elämää. On päästetty irti isosta osasta menneisyyden murheita ja traumoja, irrottauduttu uhriutumisesta ja opeteltu ottamaan vastuu omasta onnellisuudesta.

Facebookin (ja Instagramin) puolella on muutenkin nykyään suurin osa tästä toiminnasta, mutta tämmöset asiat voinee avata vielä bloginkin puolelle niin jää enemmän liikkumavaraa ajatuksen karkailla. ;)

Syömishäiriöistäni ja siihen liittyvästä itsetutkiskelusta ja kamppailusta olen kirjoitellut paljonkin. Pyrkien aina mahdollisimman pitkälle avoimuuteen ja rehellisyyteen. Neljä vuotta sitten olin lähes satakiloinen kaikella tapaa pahoin voiva sairastunut punkero. Vähähiilihydraattisen ruokavalion avulla pääsin nopeasti kiinni hyvään fyysiseen oloon ja painon merkittävästä ylipainosta normaalipainon rajoihin. Kunnes painosta tuli koko elämäni keskipiste, kun se tuntui olevan ainoa kontrolloitavissa oleva asia ja sairastuin sen myötä taas uudella tavalla.

Viime syksynä maailma tuntui loppuvan ja oli pidempi ajanjakso, kun aloin iltaisin olla täysin varma, että aamulla en enää yksinkertaisesti jaksa herätä. En ole koskaan ollut itsetuhoinen siten, että olisin ajatellut tekeväni itsemurhan. Vuosi sitten olin vain yksinkertaisesti niin voimaton, etten uskonut enää jaksavani. Mutta jaksoin. Heräsin aamu toisensa jälkeen, kävin töissä ja mikä parasta - treeneissä. ♥ Aloin löytämään itseäni ja omaa arvoani. Irrottauduin vahvasti menneisyydessä itseäni hallinneista tahoista ja lähdin tarraamaan kiinni omaan elämääni. Ja keskiyöllä siirtyessämme uuteen vuoteen olin pariskuntien ympäröimänä yksin laittamassa äitille tekstiviestiä, että mä selvisin. Nyt alkaisi mun vuosi.

Niin se on ollutkin. Olen uskaltanut tehdä isoja päätöksiä, oppinut luottamaan elämän kantamiseen ja omaan kykyyni selvitä. Oppinut viihtymään hiljaisuudessa oman pääni kanssa ja oppinut rakastamaan rauhaa. Oppinut rakastamaan itseäni niin paljon, että ymmärrän suojella itseäni vahingollisilta ihmisiltä ja asioilta. Ymmärtänyt myös lipsuneeni siinä asiassa liiankin pitkälle työntäen käytännössä kaikki ihmiset pois läheltä, mutta hyväksynyt sen osana prosessia. Rakennan ensin itseni, jotta voin olla ihminen toisille.

Ennen paino oli koko elämäni keskipiste ja se määritti onnellisuuden tason. Nyt onnellisuus on määritellyt elämänlaatua ja kaikki päätökset, teot ja pyrkimykset on tähdänneet onnellisuuden tavoittelua kohti. Vuoden ensimmäisenä päivänä otin mitat ja kuvat, tuskailin edessä olevaa prosessia ja kirosin itseäni niin helvetinmoisesta lihomisesta. Mutta vuosi käynnistyi ja kaiken merkittävämmän prosessoinin myötä painosta murehtiminen katosi itsestään. Se ei tietenkään ole merkityksetöntä ollut missään vaiheessa, haluan tietysti pitää peilikuvastani, mutta se ei enää määritellyt elämänlaatuani.

Ja nyt melkein 10kk myöhemmin on mukavaa tajuta, että siinähän se on pääkopan työstämisen ohessa kroppakin seurannut mukana. Ei mikään päätä huimaava tahti, mutta tällä historialla se on varmasti enemmän kuin hyvä asia. Ruokavalio on edelleen ollut VHH, on treenattu ahkerasti, juhlittu ja syöty välillä karkkia. On keskitytty löytämään henkistä tasapainoa ja työstämään tunnevammoja. Koska haluan kisaamaan painoluokkalajissa niin vaaka tulee olemaan ystäväni lajin parissa aina, mutta hyvin me tullaan juttuun. :)

Vajaan 10kk aikana on painosta otettu -12kg, vyötäröltä -10cm ja lantiolta -13cm. Hyvinvointi ja onnellisuus on lisääntynyt arviolta noin +3200%. ♥



lauantai 9. syyskuuta 2017

Toiminta siirtyy Facebookin puolelle

Blogia myöten likimain kaikki toiminta tulee siirtymään Team KOnnan Facebookin ja Instagramin puolelle. Isot ja pienet jutut. Ihan vaan, koska se on kaikista helpoin väylä mulle käyttää, koska konetta jaksaa niin harvoin enää avata ja puhelimella toi sovellukset on merkittävästi käyttäjäystävällisempiä kuin tämä. Kamooooon, tulkaa mukana! ♥

Facebook.com/teamkonna
Instagram.com/jonnavain


maanantai 31. heinäkuuta 2017

ARVONTA - VOITA ILMAINEN POTKUNYRKKEILYN PERUSKURSSI! ♥

No sehän on kuulkaas syyskausi startannut ja sen kunniaksi mulle niin kovin rakas Tuusula Fighter Club antoi jälleen kerran arvottavaksi yhden ilmaisen paikan potkunyrkkeilyn peruskurssilta! Kannattaa siis kipaista Team KOnnan Facebook-sivun puolelle ja käydä tykkäämässä oheisesta julkaisusta - löytyy ihan siitä sivulta ensimmäisenä. ;) Tuplaa mahdollisuutesi ja kuikuile myös TFC:n Facebook -sivua, sillä pikkulinnut lauleskeli sinnekin putkahtavan arvontaa!


perjantai 7. heinäkuuta 2017

Potkunyrkkeilyn peruskurssi elokuussa 2017 - Tuusula Fighter Club


PARASTA! ♥
Potkunyrkkeily on antanut itselleni aivan valtavasti enemmän kuin olisin koskaan edes ymmärtänyt haaveilla. Eikä pelkästään fyysisesti - vaikka se onkin antanut ensiluokkaisen mahdollisuuden päästä näkemään miten huikeisiin suorituksiin ihmiskeho ja -mieli voikaan oikeasti pystyä. Mutta sen lisäksi aivan ihania ihmisiä, ystäviä, kokemuksia, yhteisöllisyyttä ja lista vaan tuntuu venyvän mitä enemmän tätä polkua tallaa. TFC. ♥
P.S. Jos sulla on mitä tahansa kysyttävää esimerkiksi seuraan tai potkunyrkkeilyyn liittyen, niin heitä ihmeessä kommenttia tai viestiä! Ei ole turhia tai tyhmiä kysymyksiä - olen luultavasti itse jo ehtinyt esittämään ne aikoja sitten! ;)

Lisäinfoa peruskurssista: 
https://tuusulafighterclub.com/peruskurssit/

VAIN puoli kiloa päivässä?!

En voi olla ainoa jonka päässä soi elävästi se rallatus "puoli kiloa päivässä" ja siitäkös me kaikki muistamme kuinka paljon vihanneksia ja hedelmiä pitäisi syödä päivässä. Sama ralli soi mun päässä joka ikinen aamu, kun teen aamupalaa. Riippumatta siitä meneekö se blenderin kautta vai ei.

Googlasin aihetta ja eteen osui MeNaisten kannustava artikkeli siitä miten saada se puoli kiloa kasviksia ahdettua kurkusta alas. Mulla jäi haarukka puolimatkaan kohti suuta, kun juttu alkoi ohjeella "Lisää punajuurta kakkuun--" niinku..mitä? Nimitän itse toteuttamaani ruokavaliota VHH-tyyppiseksi (vähähiilihydraattinen) ja koko tämän neljä vuotta olen sujuvasti kuunnellut sitä miten tällä ruokavaliolla käytännössä tappaa itsensä. Kuolen sydänkohtaukseen ennen kolmekymppisiäni ja verisuonet räjähtää ja kolesteroli pursuaa korvista. Koska ketään ei tietenkään kiinnosta kuulla miten se todellisuudessa on vaikuttanut muhun. Tai edes siitä miten oma ruokavalioni oikeastaan koostuu.

Karu fakta kun on, että en ole koskaan ennen elämäni aikana syönyt niin paljon kasviksia ja marjoja kuin nyt tällä hengenvaarallisella ruokavaliollani. Monen korvaan viljojen (leipä, puurot, pastat, jne.), riisin, perunan ja maitotuotteiden pois jättäminen tai radikaali vähentäminen on itsemurha. Etenkin urheilevalle ihmiselle. Josta muuten yhä edelleen kuulen jatkuvasti. "Ei jaksa urheilla ilman hiilihydraattia" no perkele A. kuka tässä on nollahiilareilla syönytkään ja B. miten olis vaikka rasva. Anyhow. Jatketaan.

Näin se tapahtuu:
Kun kaiken sen arkiruokavaliosta poistetun hötön tilalle otetaan kasviksia (sekä tottakai rasvaa, poistetun hiilihydraatin tilalle tarvitaan rasvaa, tässä liian moni menee metsään!), niin puoli kiloa päivässä on oikeesti vitsi. Syön itse päivän rytmistä ja rasituksesta riippuen 2-4 ateriaa päivän aikana ja kahden ensimmäisen jälkeen on se puoli kiloa rikottu heittämällä. Voisin muuten punnita todellisen päivän kokonaissaannin, mutta kun olen niin tajuttoman laiska, etten taida jaksaa. Paljon niitä menee joka tapauksessa. Paljon.

Sen verran siihen rallatukseen korjaisin, että hedelmien sijaan vedettäisiin kasviksia ja MARJOJA vähintään sen puoli kiloa päivässä. Vältytään turhalta sokerilta ja etenkin kotimaiset marjat on superfoodia alusta loppuun. Ja ihan sikahyvää. ♥

Aamupala. Kylkeen vielä pieni mustikkasmoothie ni jo on!

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Kouluun ♥

Joko pääsee kouluun?! Saako mennä jo?! HÄ?! Mähän uhosin keväällä lähteväni liput liehuen urheiluopistoon, mikäli sattuisi valintakokeiden kautta paikka sellaiseen aukeamaan. Niihin kuvioihin on "aika" kova tunku ja oli ilahduttavaa jo pelkästään saada mahdollisuus, kun postiluukku sylki valintakoekutsut kaikkiin haettuihin urheiluopistoihin. No miten siinä sitten kävi? Hyvin. Tietysti. Kuinkas muutenkaan? ;) Ykkösvalintana yhteishaussa ollut Pajulahden urheiluopisto ilmoitti paikan irronneen ihan suorilta, ei siis edes miltään varasijalta. Vähänkö hieno fiilis? Tietää, että olisin päässyt! Hassua lopulta oli se, että jo ennen Pajulahden ilouutisia olin päättänyt, että en lähde. Löysin miljoona syytä enemmän valita jo keväällä varmistunut SoTe -puolen koulutus aikuispuolelta. On ihan älyttömän mukavaa tietää, että olisin rynninyt tieni läpi urheiluopistoon vaikka en tosiaan ollut se valintakokeiden fyysisesti vahvin osanottaja. Olin oma itseni rehellisimmän kaavan kautta ja olisin kelvannut juuri tällaisena. Mutta päätös jäädä suorittamaan ensimmäiseksi varmistunutta linjaa tuntu yhtäkkiä vaan täysin varmalta. Se tarjoaa mulle hirvittävästi vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia - sulkematta liikunta-alaa millään tavalla pois tulevaisuuden kuvioista. Päinvastoin, vastuukouluttajallani oli heti ideoita liikunnalliseen puoleen liittyvän mielenkiintoni yhdistämisestä tulevaisuuden suuntauksiin sote-puolella. Ja voihan se olla, että suoritan liikunnan ammattitutkinnon työn ohessa sitten joskus. Pääsen kouluun!! Ei enää arpomista, tein valinnan ja olen siitä ihan mielettömän iloinen ja innoissani. Kahden kilometrin koulumatka ja koululta yhdeksänsataa metriä salille. Mulla on kaikki kasassa! Saan siinä ohessa toteuttaa liikunnallisia riemuja elokuussa alkavalla peruskurssilla ja ilmeisesti Kuntosali Feelis huolii mut jatkamaan kuntonyrkkeilyvetoja tiistaisin. Ja mistä sitä tietää mihin sitä vielä päätyy väkivaltaurheilun ilosanomaa levittämään - onhan se kuitenkin parasta ikinä! ♥
Kiitos, mutta silti ei kiitos. ♥