maanantai 14. lokakuuta 2013

Herra Alkoholi

Sunnuntaisin kun selailen Facebookkia, tajuan mun elämästä puuttuvan jotain. Se on harrastus jota tosi monet harrastaa säännöllisesti ja sitten hehkuttaa sitä Facebookissa. Se on meinaan toi Herra Alkoholi. Joka viikonloppu vähintään perjantai TAI lauantai, mutta ahkerimmat rynnii läpi molemmat. Sunnuntaina ollaan niin sankaria isoon ääneen kaikelle kansalle.

Mä en oikein osaa rajata mun suhtautumista alkoholiin. En ole absolutisti ja toisinaan saatan itsekin vetää ihan rehelliset lärvit. Tänä vuonna olen ollut tälleen ihan rehellisesti lärvit juhannuksena (ja sekin vaan sen takia, etten jumalauta jaksanu kattoo enää poikia viinaspäissään...). Vaput ja uudet vuodet on menty selvinpäin, synttäreitä ei tullu vietettyä ollenkaan ja se nyt on vähän ankee syy juhlia, että ihan kun vaan nyt sattuu olemaan viikonloppu.

Oon mäki joskus ollu darrassa!
Mutta ei se sitä tarkota, ettenkö olis käyny baareissa. Tosin viimesen vuoden tai varmaan kaks oon viihtyny paremmin kotona... Mutta sillon joskus niin kävinhän mä nyt baareissa herranen aika. Ja kavereiden järkkäämissä bileissä. Selvinpäin. Autolla. Kyllä mulla on hauskaa ja voin laulaa ja tanssia, en koe tarvitsevani siihen viinaa. Tosin, jurrissa sitä tanssii paljon paremmin, jää Shakirat ja muut ihan auttamatta sen vatkauksen rinnalla..

Tiedän ihmisiä, jotka elävät arkipäivästä toiseen vaan odottaen perjantaita, että saa rai rai kitata bisseä tai sidua sinne sunnuntaiaamuun asti. Se on ainoo sisältö elämässä. Käydään töissä, että päivät kuluis nopeemmin, että pääsis äkkiä juhlimaan. Tai tissuttelemaan kotiin.

Tiedän ihmisiä, jotka eivät löydä mitään muuta sisältöään viikonloppuihin. Ei ole mikään vaihtoehto vaan vetää villasukkia jalkaan ja kattoa paskaa leffaa kotisohvalla tekemättä mitään. Tai vaikka mennä sitten ihan oikeesti leffateatteriin - siis selvinpäin.

Mun mielestä se on vähän surullista. Vietetään viikonloppu jurrissa ja pariskunnilla se aika perinteinen on alkaa tappelemaan keskenään kun lyödään viinaa siihen väliin. Kuulun itse näihin, että tulee herkästi naurettavia ylilyöntejä. Lauantaina erotaan ja sunnuntaina sovitaan.

Mutta edelleen, on se joskus ihan hauskaa. Olla vaan tyhmä ja aivot solmussa hytkyä musan tahtiin täydellä tanssilattialla. Musta tosin on tullu niin vanha, että juon kaks siideriä ja olen aivan tillintallin ja sitten alkaa vaan väsyttämään. Baariin lähteminen on niin kauheen työlästä ja kallista ja äh. Ehkä paras yhteys kitata tsiideriä on ihan vaan kotona parhaiden tyyppien kanssa. Istua kuumassa paljussa ja olla hyvin lähellä omaa sänkyä, kun se väsy iskee.

Joskus saatan ostaa lauantaina kaupasta hurjat kaksi siideriä, ihan vaan koska ne on maultaan hyviä, kuten Kopparbergin Mansikka-Lime, nam! Yleensä jaksan litkiä reilun puolikkaan tölkin ja sitten onkin mittari täynnä. Ja nyt VHH:n alottamisen jälkeen en ole juonut yhden ainutta tsiideriä. Viime lauantaina teki mieli maistella kaapista pois tollanen Rekorderligin Mansikka-Lime, mutta silmissä vilisi vaan ne tyhjänpäiväset ylimääräset sokerit, joten keitinkin kupin teetä. Ei kaatunu maailma siihen.

En osaa tehdä yhteenvetoa, mikä on mun suhde alkoholiin. Humalassa mongertava ja hoiperteleva ihminen ei ole järin viehättävä näky. Pitkin ja poikin kaatuileva ja oksenteleva (been there, done that) jurriapina on lähinnä säälittävä näky, että aikuinen ihminen ei ton vertaa osaa kontrolloida oman juomisensa määrää. Soperteleva puhe, harottavat silmät ja kömpelö motoriikka on ällöttävää. Monesti olen tiedostanut sen itsestäni, että joudun keskittymään puhumiseen ja vähän tarkkailemaan askeleita ja olosta alkaa tulla inhottava, kun tajuan, että nyt ollaan menossa liian pitkälle. Vaikka siinäkin vaiheessa mulle on sanottu, että ethän sä ole edes jurrissa... Sillon on parempi alkaa juomaan vettä tai koko ilta on pilalla.

Satunnainen viihdekäyttö sitten varmaan on mun mielestä ihan jees. Jos tanssittaa, kikatuttaa ja elämä on ihanaa, niin sillon ollaan ihan hyvän maun rajoissa. Vaikka näissäkin on se raivostuttava ääripää.. Kun aletaan itkemään, tappelemaan ja riehumaan, ollaan kaukana siitä hyvästä rajasta.

Jos mä en enää ikinä koko elämäni aikana saisi tilkkaakaan juomaa, jossa on alkoholia, ei tuntuis missään. Mulla on tarpeeksi sisältöä elämässä ilmankin sitä. Toisekseen, varsinkin nyt kun on säännölliset viikot, että lauantaina pääsee kotiin viimeistään klo 16 ja sunnuntait on aina vapaat, niin enhän mä nyt halua tuhlata niitä krapulassa rypemiseen!

2 kommenttia:

  1. Kuningas Alkoholi. Musta tuntuu et yks iso syy, miks mä juoksen kapakoissa turhan tiheään, on toi parisuhteen puute (SELISELI =D).

    Nyt kun muutin omilleni, oon huomannut kuinka kliffaa on olla vaan himassa. Tai oon mä sen aina tienny, nyt se on vielä asteen kivempaa.

    Vaan ku se veri vetää baariin. Mä tiedän, että jos valkaisisin nokkaa vaikka kuukauden, se näkyis vaa'assa heti.

    Ja tässä kommentissa ei oo päätä eikä häntää. Mut aika hyvä postausidea. Ehkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle se ei oo koskaan ollu semmonen juttu. Oli parisuhdetta tai ei niin oon aina viihtyny kotona. Kun toi mieshenkilö aikanaan erehty hengailemaan mun kanssa ja oli huomaamattaan neljä kuukautta ilman viinaa kun elämä oli ennen koko viikonlopun rai rai vaan, niin muistan kuinka se päivitteli hyvää oloa ja kun on virtaa ja sitä rataa. :) Ja mun nykyinen lauantaisiiderikin on istunu tuolla kaapissa jo kuukausissa mitattavan ajan, kun nään siinä vaan ne turhat kalorit. :)

      Poista