maanantai 21. lokakuuta 2013

Tää on se fiilis!

Liki 12kg tiputettu ja nyt kävin koirien kanssa ekalla ihan kunnollisella lenkillä. Siis lenkkaria jalkaan ja kevyttä juoksuvaatetta ja lantiolle vetovyö, johon joustavalla narulla vetovaljaisiin puetut koirat. Ja idea on tosiaan, että koirat myös vetävät, joka tottakai keventää mun askelta.

Mutta kuten tuolla mun Koirablogin puolella kirjotin, niin jos mun koira reisimuskelit pullistellen painaa hulluna duunia, niin millä oikeudella mä sitten mukavasti ottaisin ihan iisisti? Niinpä mä lähdin reippaasti hölkkäämään. Mä odotin polvien vihlontaa, pistävää rintaa, raskasta hengitystä, kuivaa suuta ja halua kävellä.

Sitä ei tullu. Askel rullas kevyesti ja helposti, mä nautin joka metristä. Katoin mun edellä ravaavan höyryveturin ilosesti keikkuvaa häntää ja mun oli pakko nauraa ääneen. Tätä fiilistä mä lähdin hakemaan, kun otin täyskäännöksen elämäntavoissani! Tää on just se!

Hengitys höyryten kirpeessä illassa siinä reipas tunti vierähti. Toisessa korvassa nappikuulokkeesta huudatin musiikkia (koirien kanssa liikkuessa en pidä molemmissa korvissa, että kuulen mitä muualla maailmassa tapahtuu koirien kannalta) ja annoin vaan mennä. Ihanaa! Aivan maailman parasta. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti