sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Uusi paraskaveri - sauvasekoitin!

Ohhoh, teinpä maailman parhaan sijotuksen eilen, kun ostin 19e maksavan sauvasekoittimen. Varmaan ihan ylivoimasesti paras oli joku kaikenkattava yleiskone, mutta sellaseen mulla ei ole varaa. Pikkusella blenderillä on hankala tehdä sosekeittoja ja heti koeajolla sauvasötkötin osoitti olevansa ehdottomasti kultaakin kalliimpi sijoitus.

Eilen tein kesäkurpitsasosekeittoa samaan tapaan, kuin kukkakaaliversionkin. En vain ole mikään tolkuttoman suuri kukkakaalin ystävä, joten ennakkoluulot sitä kohtaan ovat edelleen suuret, vaikka keitosta sainkin veivattua hyvän. Kesäkurpitsan miedompi maku on helpommin muokattavissa ja siitä tulikin aidosti oikeesti älyttömän hyvää.

Jonkun ohjeen vinkin mukaan paistoin ja murensin päälle vielä pikkuisen pekonimurusia niin voi hitsi, että olikin maistuvaa! Ensi kerralla taidan kokeilla lisätä vähän ruoho- ja valkosipulia joukkoon.


Lauantai-illan kunniaksi tein vähähiilihydraattisia mustikkamuffinseja. Kermavaahdon kanssa ne maistu itseasiassa aika kivalta, mutta pelkästään semmosenaan Stevian maku puski läpi. Hassua oli se, että niiden syömisestä tuli tajuton morkkis. Toisekseen, en loppujen lopuksi edes keksinyt syytä, minkä takia olisin halunnut syödä näitä muffinseja. Olin sallinut ne itselleni, mutta tajusin etten tosiaankaan olisi niitä tarvinnut.

Loput muffinsit menivät muihin suihin ja nautin iltapalaksi täytettyjä paprikoita. Paprikoista jäi tuhannesti parempi fiilis ja mieli joka suhteessa. En kaipaa tai tarvitse sokeria. Ja kun jatkossa pidän kerran kuussa karkkipäivän, niin parempi sillon ahmia sitten niitä ihan oikeita sokeriversioita ja kärsiä niiden jälkeisestä olosta, jos sattuu mieleni tekemään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti