maanantai 28. lokakuuta 2013

Viikkopunnitus ja uusia ruokia

Kappas, sehän on ystävämme maanantai ja aika rasittaa vaakaa. Olin miltei 100% varma, että tälle viikkoa ei saatu pudotusta. Melkein epäilin jopa pientä nousua. Mutta höpö höpö, VHH ei näköjään petä! Viime viikon lukemat 86,2kg vaihtuivat lukuihin 85,5kg. Vaaka vähän arpoi 85,5:n ja 85,4:n välillä, mutta merkkasin ylös isomman luvun. Tahti olis varmaan kovempi, jos vielä aktiivisemmin välttelisin hiilareita (esim. hedelmät), mutta mä tykkään tästä, alaspäin tullaan tasasen varmasti koko ajan.

Että niin se vaan laskee. Eilen syötiin erittäin juustoista kasvisgratiinia. Siis semmosta, että Painonvartijoissa olis silmät lautasina kauhisteltu, että tollahan lihoo puol kiloa ihan vaan vilkasemalla sitä ja Kiloklubin pallurat olis kirkunu punasena siitä "huonon rasvan" määrästä. Kaveriksi paisteltiin hyvin sitruunaista seitiä (miksen ole tehnyt näin simppeliä ruokaa aikasemmin?!) ja lautasen reunalle iso keko kurkkua. Ja voin kertoo, hitto että oli hyvää.

Se iltapäivällä syöty lautasellinen kanto hyvin iltaan asti. Ja sitä kautta aamuun, koska iltapalaksi vedin mukillisen glögiä, kun ei milliäkään ollut nälkä. Hassua on se, että kun nykyään ei ole vielä aamullakaan nälkä. Suunnittelin jo lähtöä töihin, kun muistin että saatana, tarvii tänään ehkä syödäkin jotain! Veivasin nopeesti smoothien siitä mukaani (mustikkaa, vadelmaa, puolikas banaani ja turkkilaista jogurttia) ja kaupasta hain pari avokadoa.

Vyö meni tänä aamuna taas pykälän tiukemmalle. Ihan hups vaan. Että vaikka mä en sitä kovin hyvin itse hahmota, niin kyllä se lantiokin johonkin hukkaa rasvojansa. Ja vielä vähemmän näen itse mitään eroa peräosastossa, mutta kotona toi mieshenkilö kehaisi, että on muuten peba pienentyny. Mun mielestä se näyttää vaan isommalta kuin ennen, koska ei ole mahaa tasapainottamassa tilannetta...

Lauantaina kävin saunassa ja makoilin selälläni ylälauteella. Tajusin, että tosiaan mun maha menee ihan näyttävälle kuopalle ja oon saanu kylkiluiden kaaret ja lantion luut takasin. Mussa on siis pitkästä aikaa todistettavasti koviakin osia, ei pelkkää pomppulinnamaista hyllyvää.

Ja kun siihen lyödään vielä päälle työkaveri, joka ihan puskista kehaisee, että vitsi sä näytät aika hyvältä, niin voiko tässä muuta kuin tuntea olonsa aika erinomaiseksi. Mulla on niin oikee suunta, niin totaalisen oikee suunta. <3

P.S. Julkistan blogin koko kansalle viimeistään, kun saan vaakaan lukemat 78kg. Sillon on plakkarissa -20kg ja se alkas olemaan jo aika julkistamisen arvosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti