perjantai 6. joulukuuta 2013

Itsestäänselviä apukeinoja

Eräs tuttava tuskailee huonosti sujuvan laihtumisprojektinsa kanssa ja listailin hänelle niitä apukeinoja, jotka heikolla hetkellä (eli etenkin siinä matkan alkuvaiheessa) on auttaneet mua pysymään ruodussa. Monet näistä on varmasti todella itsestäänselviä, mutta ehkä joku voi näistä poimia jonkun itselleenkin.
  • Aterioiden määrä
    Antti Heikkilän oppien mukaan olen pyrkinyt syömään kolme ateriaa päivässä. Joskus ruokailukertoja on ollut neljä tai viisikin ja joskus vain kaksi. Pääasiassa 2-3. Virallinen suositus sanoo aineenvaihdunnan pysyvän käynnissä vain jos syö usein, mutta Heikkilän mukaan aterioiden välissä tulisi olla useita tunteja (luku taisi olla 5-6h jos en väärin muista?) ja sinä aikana polttoa tapahtuu. Napostelu ja useat ateriat aloittavat prosessin aina alusta ja polttoaika jää lyhyeksi.

    Siihen en voi ottaa enempää kantaa kun en vieläkään ole minkään sortin tutkija, mutta mulla ainakin se on toiminut hyvin. Ja sitten kun syödään, niin syödään kunnolla niin että nälkä lähtee. Vhh:n yksi tunnetuimpia hyötyjä on se, että niitä ruoanhimoja ja nälkäaaltoja ei samalla tavalla tule. Mulla usein se himo syödä ja napostella on enemmän totuttua tapaa. Ja siitä pääsemmekin seuraavaan vinkkiin...
  • Älä napostele
    Tämä neuvo toimii vain niille, jotka todella haluavat muutosta. Kukaan muu ei voi sun puolesta olla ottamatta ylimääräisiä herkkuja tai muuta syötävää. Väitän, että jos ruokavalio on toteutettu oikein ne mieliteot menee ohi. Olen läpikäynyt ne ja tiedän niiden olevan pahimmillaan aivan musertavia, mutta ne menevät ohi. Oikein heikolla hetkellä keksi muuta tekemistä. Siivoa, mene kävelylle tai mitä tahansa, että saat muuta ajateltavaa kuin vain istua paikoillaan ja haaveilla syötävistä.
  • Tee kauppalista valmiiksi
    Kun suunnittelee jo kotona ostoslistan valmiiksi on paljon helpompi olla ostelematta ylimääräsiä. Laput silmillä painelet kaupan läpi ja ostat vain niitä asioita, jotka olet laittanut ostoslistaan.
  • Suunnittele ateriat valmiiksi
    Sama idea kuin ostoslistan kanssa. Kun suunnittelet esimerkiksi seuraavan päivän ateriat valmiiksi on siinäkin ruodussa paljon helpompi pysyä.
  • Maanantaista punnituspäivä
    Viikonloppu on tunnettua herkuttelun ja mässäilyn aikaa. Mä olen ottanut maanantaista jokaviikkoisen punnituspäivän ja olen myöhemmin huomannut sen rajottavan viikonloppumässäilyä. Sillon jää niin pieni pelivara "paikata" tilannetta ennen maanantaina, ettei yhtään huvita ottaa riskiä. ;)
  • Blogi!
    On totta, että esimerkiks tämmösen blogin pitäminen tuo pienen julkisen paineen onnistua. En ota siitä stressiä tai rääkkää itseäni parempien tulosten toivossa, mutta se kannustaa alitajunnassa aina omalta osaltaan. On hieno tunne päästä julkaisemaan hyvä pudotustulos.
  • Pienet valinnat
    Oon lueskellu tälleen pikkujouluaikaan ihmisten tuskailua. Että kun on tarjolla kaikkia herkkuja ja sokeripitoisia alkoholijuomia ja diipadaapaa. Tässä asiassa olen vähän julma, mutta se on se oma selkäranka edelleen. Jos menette syömään ravintolaan, vaihda ateriastasi pasta/riisi/peruna pois ja ota tilalle kasviksia. Juo vettä. Jos on vaikkapa illanistujaiset ja tarjolla kaikenlaista naposteltavaa, niin syö kunnon ateria kotona ennen kylään menemistä. Mikäli kylässä sitten onkin tarjolla jotain "sallittua" naposteltavaa, niin sitten niitä, mutta jos ei tiedä tarjottavien laatua niin parempi olla menemättä nälkäisenä.
  • Karkkipäivä
    Sanoisin, että niin pitkään aikaan ei pidetä karkkipäivää, kun on niitä vahvoja mielitekoja. Niistä pitää ensin taistella itsensä kuiville vesille. Mulla siihen meni kuukauden verran. Ja sekin on varmasti hyvin yksilöllistä mikä karkkipäiväjärjestely kenellekin sopii parhaiten. Jonkun karkkipäivä on kerran kuukaudessa, toisella kerran kahdessa viikossa, jollakin viikottain ja mulla sillontällön. Olen kokenut hallitsevani herkkujen syönnin niin hyvin, että syön niitä sillon kun siltä tuntuu. Yleensä siis kerran tai kaksi kuussa, tai sitten voi mennä viikkotolkulla edes harkitsematta herkkuja.
  • Liikunta
    Liikunta on ehdottoman tärkeä väline tehostaa rasvanpolttoa. Mutta. Jos on reilusti ylipainoa on myös liikuttava sen mukaan. Kevyttä liikuntaa ja pientä voimaharjoittelua, mutta en lähtisi rääkkäämään ja rikkomaan jo valmiiksi kovalla rasituksella olevaa kroppaa. Olen monesti itse kertonut aloittaneeni kuntoilun vasta -10kg jälkeen. Siinä vaiheessa huomasin mystisten polvikipujen hävinneen itsestään. Jos on paljon ylipainoa niin kroppa on jatkuvassa rasitustilassa ihan jo sillonkin kun ei tee mitään. Ruokavaliolla paino tippuu, liikunta vain avustaa siinä. Joten liikuntaa kohtuudella ja kehon pystyvyyden mukaan. Kipu on hyvää, kun se tuntuu lihaksissa, mutta pahaa kipua kun se raastaa esimerkiksi niveliä.
  • Stressitekijät
    Tää on asia johon on kaikista hankalin vaikuttaa. Murheet ja huolet elämässä vaikeuttavat kaikkea elämänhallintaa ja negatiivinen elämänasenne ylipäänsä on varma jarru kaikelle muutokselle.
  • Uni
    Muista nukkua. Paljon. Ainakin Heikkilä väittää unen aikana tapahtuvat hirvittävän paljon tehokasta rasvanpolttoa, joten muistakaa nukkua mahdollisimman hyvin. Mikä se tuntimääräinen unentarve kenellekin sitten on, mutta mä pysyn hyvässä vireessä 8-9h yöunilla. Väsyneenä kaikki on hankalaa, ankeeta ja harmaata. Uni on tärkeetä! Mitä säännöllisempi unirytmi, sen parempi. On helppo pitää rutiineista kiinni.
  • Wake-up Light
    Tää on nyt äkkiseltään viimenen mun mieleen tuleva apukeino. Ihan hiljattain ostettu herätysvalo on aivan huippujuttu pimeään vuodenaikaan! Kyllä herää aivan eri tavalla, kun on liki häikäisevää valoa koko huone täynnä eikä vaan sitä jatkuvaa pimeyttä. Suosittelen!
Kommentteihin olis kiva jos jakaisitte omia vinkkejänne, jotka on auttaneet elämänmuutoksen jatkumisessa heikollakin hetkellä! :) 

2 kommenttia:

  1. Hyvä postaus, oon kyllä samoilla linjoilla. Silti tää mun "eka viikko" on mennyt päin puuta.. Oon napostellut, ja lapanen on lähtenyt kädestä. Salilla olen kuitenkin käynyt sen kolme kertaa ja oon tyytyväinen että edes se on iskostunut mun päänuppiin viimeisten kuukausien aikana, muuten oisin luistanut siitäkin jo. Jotenkin se inbody päästi mun alakulon taas valloilleen vaikka pitäs vaan taistella sitä vastaan. Yritän päästä ruotuun päivä päivältä. Kaikki on nimenomaan selkärangasta kiinni. Välillä kysynkin itseltäni että "näinkö paljon sitä painonpudotusta tosiaan haluan"?!

    Oon jäänyt kyllä koukkuun sun blogiin ja antaa mukavasti vertaistukea ja jelppiä tälle projektille mikä mullakin on. Toivottavasit et lopeta ihan lähiaikoina. Varasin kirjastosta ton Heikkilän ravinto&terveys kirjan muuten. :) Yksi mulla löytyykin jo omasta takaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vaatii vaan hillitöntä tahtoa. Ja kun vastustat jotain mielitekoa niin siitä tulee välittömästi ihan valtava voittajafiilis. Että sitä hallitsee ihan itse itseään. Paha mieli, ahdistus ja stressi on mulla ainakin ihan todella pahaa myrkkyä itsekurille. Vaipuu sellaseen itsesääliin ja sitä vaan tuomitsee itsensä, että ei tästä mitään tuu kuitenkaan.

      Mutta mieli on väärässä! Kyllä mä pystyn tähän. Ja sä pystyt tähän! Nyt vaan tempaset selkärangan oikoseks etkä anna milliäkään periks, se on ainoo keino mikä toimii. Oon ihan kateellinen sulle, mulla on jo viikko käymättä salilla... Onneks on edes käyty reippailla lenkeillä koirien kanssa, mutta jotenkin se salille pääseminen on tuntunu vaivalloiselta. Mä lupaan skarpata siinä asiassa heti tänään!

      Ravinto&Terveys on mun mielestä hyvä kirja siinä mielessä, että se erottaa terveellisen elämäntavan ja laihdutuksen toisistaan. Että kyse on nimenomaan elämäntapamuutoksesta ja terveellisyydestä, ei pelkästään raivopäisestä laihdutuksesta keinolla millä hyvänsä. :)

      Poista