tiistai 24. joulukuuta 2013

Luvallinen retkahdus

Jouluaatto, vihdoin! Kello on nyt 12.08 ja nousin sängystä vasta äsken. Kolmen päivän joulurentoutuminen on siis aloitettu oikein. En ole uskonnollinen ihminen, joten joulu tarkottaa mulle perheen kanssa yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja sitä rennosti ottamista.

Mitä joulu sitten tarkoittaa painoaan pudottavalle? Olen lueskellut tuskailevia kirjoituksia, joissa morkkis paistaa kilometrien päähän asti ja voivotellaan, että nyt on jo mennyt näin monta suklaapalaa ja voi kun tekis mieli ottaa toinenkin leipä ja sitten sitä perunalaatikkoa.

Mä en ole jaksanu ottaa ressiä. Toki mulla on monta helpottavaa asiaa, koska en esimerkiksi ole suuri makeiden ystävä. Karkkia ja suklaata en jaksa syödä montaa palasta, kun tulee jo mittari täyteen. En myöskään ole oppinut juomaan kaljaa, viinit eivät mene alas väkisinkään, light-siiderit maistuvat aivan kauheilta ja tavalliset siiderit ovat liian makeita. On pari lempparisiideriä, mutta niitä jaksaa juoda vaan puolikkaan tölkin, kun ovat niin kovin sokerisia.

Joulun kunniaksi!
Joten jouluna suurimmaksi paheeksi juomista jää glögi. Ja siis nimenomaan ne mehuglögit. Nekin maistuu nykyään aika todella makeilta mun suuhun, mutta ei liian joten sitä jaksaa juoda. Glögin kanssa menee pari pipariakin ihan helposti. Ruokien suhteen en myöskään ota ressiä. Aion syödä kaikkia laatikoita ja varmasti leipääkin. Valtaosa syömisistä kuitenkin siitä huolimatta tulee edelleen olemaan lihaa, kalaa ja salaattia. Tottakai verrattuna jokunen aika taaksepäin niin mun vatsalaukku on kutistunu puolella, joten ne määrät mitä mun on edes fyysisesti mahdollista syödä on onnettoman pieniä verrattuna entiseen.

Kuten eräs viisas ystäväni sanoi, niin tässä tulee ehkä suurin ero laihdutuskuurin ja elämäntapamuutoksen välillä. Muutaman viikon tiukka dieetti kärsii heti, jos "retkahtelee". Kun on kyse elämäntavasta en tässä tapauksessa oikein osaa käyttää sanaa retkahdus. Koska annan siihen itselleni täyden luvan. Ja miksi? Koska mulla on sitten taas koko loppuelämä aika noudattaa sitä ruokavaliota, joka tuo mulle paremman olon ja auttaa mua kevenemään. Kunnes taas annan luvan itselleni "retkahdukseen" jonka jälkeen palaan ruotuun. Niin helppoa se on.

Tärkein tekijä siinä ehkä on ollut se, että hankkiuduin ensin eroon mieliteoista. Toista kuukautta vedin äärimmäisen tiukkaa linjaa, kunnes huomasin holtittomien mässäilyhimojen hävinneen. Sen jälkeen satunnaiset karkkipäivät on olleet juurikin sitä - satunnaisia karkkipäiviä. Addikteille tyypillinen putki ei jää päälle ja ajatukset ei pyöri vaan sen syömisen ympärillä.

Joten otan joulun kaikkine herkkuineen ja paheineen avosylin vastaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti