sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Ruma olo

Saattaa johtua tosta joulun mässäilystä, mutta nyt on ollu tosi ruma olo. Näen ja tunnen pelkkää läskiä, tursuavaa ja hyllyvää ällötystä jonka olemassaolon tiedostan ihan koko ajan. Salilla välttelin peiliin kattomista ja saunassa tuijottelin seinille. Ei nätti olo, ei yhtään nätti.

Mutta pyrin kääntämään tän voimavaraksi. Sellanen pieni inhoraivo läskiä vastaan, koska tiedän millä siitä päästään eroon. Pidän vielä hetken hiilarit maltillisina ja hikoilen salilla ahkerasti niin hyvin äkkiä ne joulun tuomat nesteet saa kyytiä, koska sitä tää äkkiä pintaan poksahtanut hyllyvä on. Koska toinen vaihtoehto on musertua tämmösen ällötyksen edessä ja luovuttaa. Antaa periksi ja todeta vaan olevansa tuomittu olemaan pläski. Mutta niinhän se ei missään nimessä ole.

Tässä ollaan nyt niin lupaavaa tahtia menossa kohti normaalia painoa ja kuka tietää, ehkä sitä kautta jopa kohti urheilullista kehoa? Nyt ei ole hyvä hetki luovuttaa. -20kg odottelee ihan jo heti ton seuraavan mutkan takana ja se rupee olemaan jo aika hieno saavutus. Sen jälkeen alkaakin mielenkiintoiset ajat, kun joudun hieman vierottautumaan vaa'asta.

En voi tuijottaa vaakaa sen jälkeen ihan samalla tavalla kuin tähän asti, koska vaikka blogin nimi on mikä on ja epävirallinen kilotavoite on sen 68kg, niin joudun huomioimaan muitakin tekijöitä. Yksi niistä on se, että vaikka olen joskus painanut sen 68kg niin mulla on jo nyt ilman salillakin käyntiä paljon enemmän lihasta kuin sillon.

Tärkeimmäksi apuvälineeksi tulee se kaikista vaikein - peili. Mun pitää nähdä se realistinen kuva itsestäni, että olen laihtunut paljon ja mitä jatkossa tapahtuukaan, kenties saan lihasta ja kiinteydyn lisää. Tällä hetkellä tilanne on heikohko, koska mun mielestä -16kg ei näy oikeastaan missään ja olen sama pulla kuin ennenkin. Mutta uskaltaisin väittää mulla olevan sen verran palikat kohdillaan pään sisällä, että pystyn oppia näkemään itseni oikein. Koska sitä tullaan tarvitsemaan.

Nyt ensisijaisesti annetaan rumalle ololle kyytiä ja koitetaan etsiä se kadoksissa oleva vähän nätimpi fiilis. :)

2 kommenttia:

  1. Oot saanu älyttömän hyvin tiputettua painoa, voit olla ylpeä itsestäsi! :) Mutta onhan tää aika musertavaa. Sitä painoa on niin älyttömän helppo kerätä itselleen. Nytkin jouluna tuli vähintään se kilo lisää, vaikka mietinkin syömisiä. No, ehkä olis voinut tulla enemmänkin. Mutta niin tuskaselta tuntuu päästä eroon niistä kiloista, että väkisinkin välillä masentaa. Sillon mietin vaakalukemien sijaan sitä, että itsellä tulee liikunnasta ainakin parempi olo ja ajatus esimerkiksi lisääntyvästä voimasta motivoi. Monesti jätän aamuisin käymättäkin vaa'alla, koska se lukema harvemmin ilostuttaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ainakin söin jouluna paljon normaalia suolasempia ruokia, eli tiedän tän inhottavan olon olevan tosi pitkälle sen tuomaa nestettä. Mutta yritetään vaan ajatella tosiaan positiivisesti ja toi ajatusmalli liikunnasta tulevasta hyvästä olosta on erinomainen. Ja se on erittäin totta! Mulla oli eilen illalla salin jälkeen ihan supermiesolo. :)

      Poista