sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Ruokapäiväkirja 21.12.2013 - surullisen päivän esimerkki

Niinpä niin, nyt saatte sellasen ruokapäiväkirjamerkinnän, jonka mukaan missään nimessä ei saisi tai kannattaisi tehdä. Eilen oli "vähän" poikkeuksellinen päivä, koska olen vuorokaudessa istunut auton ratissa 10h, pukeutunut pelkästään mustaan ja niissä vaatteissa tirauttanut aika monet itkut. Joten syömiset on eilen olleet aika suuri sivuseikka ja olihan kuitenkin lauantai, virallinen karkkipäivä, jos semmosen haluaa pitää. Ja mässäilypäiväksi se sitten kääntyikin. Tosin nyt kun listauksena katson kokonaisuutta, niin ei se sitten kovin pahasti mennytkään. Tiiättekös, sen sijaan että olis vedetty pussi sipsiä ja ja pari kierrosta mäkkärissä niin joukkoon mahtuu onneksi aika paljon myös terveellistä ruokaa.

Aamu:

-Klo 5.45 lähtö kohti Pohjois-Karjalaa, autoon oli joku joulutonttu jättänyt valmiiksi eväinä hedelmiä, mustikkakeittoa, kuplavettä ja Kinder Bueno -suklaapatukka. <3 Söin pelkän suklaapatukan. Kyllä, helvetti että tuli myöhemmin paha olo ja sellanen vuosisadan hedari jonka taltuttamiseen tarvittiin lopulta särkylääkettä. Päänsärky meni pois hetkeksi, mutta itku toi sen takaisin. Huoh...

Päivä:

-Karjalanpiirakoita munavoilla (oli muuten ihan itse tehtyjä, tuoreita ja hakkaa kaikki kaupan piirakat aivan mennen tullen!) 
-Salaattia
-Karjalanpaistia
-Yksi pieni peruna :) (ihan turhaa, ei maistunut miltään enkä vieläkään tykkää kokonaisesta perunasta)
-Täytekakkua (tätäkin hämmentävän pieni pala)

Ilta:

-Hirvenlihapihvit
-Wokkivihanneksia
-Valkosipulipatonkia (se uuniversio)
-Pohjois-Karjalasta mukaan saatua voileipäkakkua - ihan julmetun hyvää! Voiskohan voileipäkakun soveltaa juustoleipästen ohjeella... Hmmm...

Että joo, ei ihan normaalipäivä, mutta olis se voinut huonomminkin mennä. Aamun olis tietysti voinu alottaa vähän fiksummin, mutta mikään muu ei menny sen kurkussa olevan palan ohi alas. Eikä se Kinder Buenokaan lopulta niin hyvältä maistunu kuin ennen. Lähinnä siitä tuli kova jano ja piti juoda puol litraa kuplavettä perään.

Eilen kuitenkin ajatukset olleet kiinni aivan muissa jutuissa. Olen ollut lapsena kaksissa hautajaisissa, mutta enhän mä niistä mitään muista. Nämä tulen muistamaan. Tosielämässä mut vähänkään lähemmin tuntevat tietävät, että mä olen ihan holtiton pillittäjä. Ei tarvitse olla edes omaa surua, mutta jos joku muu itkee, se tarttuu muhun välittömästi. Mä olen joku maailman tarpeista yli jääneen empatian kaatopaikka, että jos joltain puuttuu, niin täältä sitä sais hakea ihan mielinmäärin. Mutta ehkä se eilen ei ollut kovin huono asia.

"Ja viimein sun matkaan,
ei pääse saattajatkaan
Ja lohtu on mulle,
että siellä on kaikki sulle"

1 kommentti:

  1. Olen suruissani sinun puolesta ja tiedän mitä on ottaa kaiken maailman huolet harteilleen.
    Kuitenkin; lasken omat ns. lankeamiset samalla tavalla. Älä huoli!
    Toivotan hyvää joulua ja kiitän blogistasi.
    Ellu

    VastaaPoista