torstai 30. tammikuuta 2014

Diabeteksen ruokavaliohoito

Blogi on ollut hiljainen muutaman päivän. Johtuu ihan vaan siitä, ettei mulla ole oikeastaan mitään sanottavaa. :) Salille en ole päässyt, lenkkeilty on koirien kanssa kylläkin ahkerasti ja tänään menen taas ratsastamaankin.

Antti Heikkilältä on tullut uusi diabeteksen ruokavaliohoitoa käsittelevä kirja ennakkomyyntiin. Itseäni ei kosketa moinen sairaus henkilökohtaisesti, mutta aion kyseisen kirjan tilata silti. Tänä päivänä on aivan naurettava määrä ihmisiä joilla on ihan itse hankittu diabetes ja vaikka se nykyään onkin kansantauti niin se ei todellakaan ole mikään leikin asia. Kyseessä on aikuisten oikeesti vakava sairaus.

Ja aion täten täysin ilmaiseksi ja sponsoroimatta mainostaa Heikkilää ja hänen ajamaansa ruokavaliota. Etenkin kun pelkästään painotavotteiden lisäksi sillä päästään eroon loppuelämän diabetekseen ja moneen muuhunkin sairauteen liittyvistä lääkityksistä. Mutta jos nää kaikki edes kakkostyypin diabetesta sairastavat hoitais ittensä kuntoon ruokavaliolla niin olishan se lääketeollisuudelle kova isku.

Ja nyt joku vois kertoa mulle, että jos sairaus on hoidettavissa niinkin yksinkertaisella asialla kuin ruokavalio, niin minkä helvetin takia niin ei tehdä? Koska mähän olen tämmönen uustoisinajattelija ja halveksun tämän päivän lääkevimmaisuutta. Kertokaa, miksi pitäisi valita lääkkeet ja jatkaa entisiä elämäntapoja kun saman hoitaisi ruokavaliolla kaikki myrkyt välttäen?

lauantai 25. tammikuuta 2014

Vertailun vuoksi


Ei kertakaikkisen mitään lisättävää.

Kuriviikon tulos ja kehityskuvat

Mähän olin tähän viikon aloittavaan postaukseen laittanu väärän lähtölukeman kuriviikolle. Paino ei siis ollut vain 81kg vaan 81,4kg. Listataan ensin tällä viikolla syömiset.

Maanantai 

Aamupäivä
Smoothie
-Kermarahka
-Banaani
-Mansikka-vadelma-mustikka

Iltapäivä
-Täytetyt paprikat 2 x puolikas
-Jauhis, tuorejuusto, juustoraaste, sipuli

Tiistai

Aamu
-Juustoleipäset
-Juusto, kurkku

Päivä
-Kourallinen suolapähkinöitä
-Lohta

Ilta
-Täytetyt paprikat, 1 puolikas

Keskiviikko

Aamu
-Smoothie
-Vadelma-mansikka-mustikka
-Kermarahka
-Kuplavesi
-Omenasose

Iltapäivä
-Salaatti (jääsalaatti, rucola, tomaatti, kurkku, salaattijuusto, punasipuli)
-2 kananmunaa
-1 avokado

Torstai

Aamu
-Kermarahka
-Omenasosetta

Ilta
-Eilistä salaattia
-Kananmunaa
-Kermaista tonnikalakastiketta (sori fisut..)

Eiliseltä perjantailta en edes kehtaa julkasta. Kun oli sen verran hässäkkää koko päivä, ettei kauheesti ole mitään julkastavaa. Aamu meni kermarahkalla ja omppusoseella sekä yhellä kananmunalla. Päivällä meni yks omppu. Illalla teetä. Ei näin!

No entäs sitten se paino? Lähtö oli maanantaina 81,4kg, tänään lauantaina paino on 79,2kg, totaalisaldo tälle viikolle maanantaista lauantaiaamuun siis -2,2kg! Että ei muuta kuin helvetin hyvää synttäriä mulle! :) Kaikkiaan olen keventynyt 19 kilon verran puolessa vuodessa.

Kehityskuvien välilehti on päivitetty ja tämmöset kuvat sieltä nyt löytyy:


Ja mun herkästi turpoilevan mahan kehityskaari on mennyt näin:


Ei hei mitään muuta, kuin ihan mielettömän huippua viikonloppua kaikille! Ja vaikka kuka sanois mitä, niin muistakaa aina edes pikkusen pelätä hiilareita. ;)

P.S. Liikunta ei ratkaissut tätä viikkoa mihinkään suuntaan. Salilla kävin tasan kerran, heppailemassa kerran ja koirien kanssa kunnollisia lenkkejä ei yhtään, pelkästään semmosia, että koirat juoksee vapaana ja minä raahustan. Eli kunnia vhh:lle!

perjantai 24. tammikuuta 2014

Ratsastus ei ole urheilua

Missään ei pääse niin kunnolliseen syväjäähän, kuin heppatallilla. Mä tutisen tässä sohvalla ja tuntuu ettei ole mitään eloa raajoissa ja naamaa polttelee (mulla paleltuu posket aina jos on muutamaa astetta enempi pakkasta). Sauna on päällä ja tee kiehumassa.

Mutta olihan se nyt herranen aika hauskaa tälleen yli 1,5v tauon jälkeen! Ja koska satula on nössöille, niin mentiin ilman. Yritin vähän muistella, että miten päin siellä selässä istutaan ja ehkä vähän kikkailla jotain pieniä taivutuksia ja sen semmosta.

Monta kierrosta mentiin myös ravia ja arvatkaas mitä - semmonen melkein 20kg hukattua kiloa tuo aika merkittävän eron kehonhallintaan. Istuin siellä hytkytyksessä kuin liimattuna ja olo oli täysin varma, ei ollu mitään pelkoa tippumisesta tai edes pientä tasapainon horjuntaa. Mä olin aivan kotonani!

Ja mitä siihen tulee, että ratsastus ei olisi urheilua, niin kannattaa käydä kokeilemassa. Etenkin tolleen ilman satulaa ravatessa kyllä huus mun vatsalihakset hoosiannaa ja reisissä poltteli oikein lupaavasti. Vitsi, kyllä heppailu on ihanaa! :)

Oi ihana, lämmin kesä. <3

Pari talvea sitten heppasen kanssa. <3

Ja hymy vaan levenee

Mitäpä sitä tuohon lisäämään. Eilen aamulla se näytti kuitenkin vielä 79,9kg. Mä en niin tajua mitä täällä tapahtuu, sitä vaan katoaa! Ja toinen hymyä leventävä juttu on se, että olen tilannut 1,5v sitten ratsastushousut, jotka eivät sitten mahtuneetkaan päälle.

Mutta ne oli niin ihanat ja hyvälaatuset ja vielä pirun hyvässä alessa, maksoivat vaan 80e. Aattelin, että kyllä mä niihin mahdun vielä. Ihan kohta. Heppailu ehti jäämään tauolle eikä niitä housuja sitten koskaan tullu käytettyä. No, eilen illalla sängyssä makoillessani muistin nää housut ja sillä sekunnilla sinkosin peiton alta kaivelemaan ne housut lipaston laatikosta. Mahtuu. Helvetin hyvin mahtuu. Ja arvatkaas kuka skippaa tänään salin ja meneekin sen sijasta tallille? Mama I'm coming home!

torstai 23. tammikuuta 2014

Skarppaajan pohdintaa


Kuka huomaa missä kohti on alotettu vähähiilihydraattinen ruokavalio silleen ihan tosissaan? ;) Kyllä alamäkeen on mukava lasketella!

Lueskelin keskustelua, jossa puhuttiin näistä ihmisistä, jotka voi syödä mitä vaan ja miten paljon vaan ja tekemättä mitään ja jotka silti pysyy hoikassa kunnossa. Ja niitä sitten piti kadehtia. Mitä tulee tähän ruokavalioon jonka mä olen valinnut, niin kyse on paljon muustakin.

Tottakai alkujaan olen valinnut vhh:n koska lähipiirissä on kokemuksia, joilla ylipaino on saatu tehokkaasti karsittua pois. Mutta sitten tuli tää mun raamattu, eli Antti Heikkilän kirja Ravinto&Terveys ja tajusin tässä olevan kyse paljon muustakin. On kyse luonnonmukaisesta ravinnosta. On kyse ravinnon vaikutuksista hormoneihin, jotka säätelee kehossa kaikkea. Ja mitä kaikkea hyvää oikealla ravinnolla voidaan saavuttaa.

Mullahan on koirat syöneet raakaruokaa jo vaikka kuinka kauan. Eli ei kuivanappuloita vaan kupin täydeltä ihan raakaa lihaa, lihaisia luita, raakaa kalaa, joitain kasvikunnan tuotteita ja niin edelleen. Koirat on paremmassa karvassa kuin ennen, hyvässä lihaskunnossa ja esimerkiksi ulostetta nappularuokintaan verrattuna tulee ihan tolkuttoman vähän - se kertoo ruoan hyödyntämisasteesta aika paljon. Ei esimerkiksi viljoja, ei riisiä, ei pastaa tai perunaa. Joitain teollisia tuotteita käytetään esimerkiksi nameina, mutta valtaosin käsittelemätöntä ruokaa, vältetään myös ne lisäaineet.

Samoja tuotteita, joita en syötä koirilleni, en syö enää itsekään. Olen todennut voivani niin paljon paremmin ilman niitä. Sanoo virallinen ravintosuositus, ykskään superdieetin vetäjä tai kuka tahansa mitään muuta, niin ne ei vaan sovi mulle. Hassua on se, että väitän esimerkiksi viljojen tai perunan olevan enemmän haitaksi kuin hyödyksi monelle muullekin kuin vain mulle, mutta kukapa täällä alkais tyrkyttämään ruokavaliota ilman näitä.

Tätä ruokavaliota jokaisen on kokeiltava itse. Kestettävä se muutaman päivän kurja olo, kun keho kamppailee sokereiden katoamisesta johtuvaa muutosta vastaan. Etsittävä, luettava, kyseltävä ja kokeiltava sitä puskaradiolla kulkevaa tietoa ja neuvoja. Mä sanoisin, että jo noiden muutaman hiilarinlähteen (viljat, riisi, peruna, pasta) karsiminen ruokavaliosta kuten myös kaikkien vähärasvaisten tuotteiden vaihtaminen ihan oikeaan rasvapitoiseen tavaraan tekee ison muutoksen.

Koska vaikka joku voi vetää skeidaa, juoda tsiideriä tai bisseä mielin määrin ja tunkea kurkustaan muutenkin alas ihanmitäsattuu, niin huomais moni aika shokeeraavan muutoksen olotilassaan hyvinkin pian. Ei ole kyse vain painosta. Hoikatkin ihmiset sairastuu diabetekseen, koska syödään liian sokeripitoisesti. Yleisestä olotilasta puhumattakaan!

Mutta jos se aavistuksen turvonnut, pöhöttynyt ja nuutunut olotila on päällä koko ajan, niin siitä tulee se normaalitila. Sillon ei osaa edes kaivata muuta. Kun taas mä vedin alkuun liki pari kuukautta tiukasti vhh:lla ja sitten söin pienen kourallinen irtokarkkeja leffassa niin olo oli aivan totaalisen kamala! Ja aivan yhtälailla edelleen kun syön jotain paskaa niin jestas, että kroppa pistää hanttiin. Siinä sen huomaa.

Se vaan pitää kokeilla. Eron olotilassa huomaa heti sen muutaman päivän jälkeen ja parin kolmen viikon päästä mieliteot ja himot roskaruokaa kohtaan alkaa voimakkaasti häipymään. Reseptikirjoja aiheesta rupee olemaan useampia, netissä on reseptejä ja niiden avulla on helppo ehkäistä kyllästymistä aina niihin samoihin ruokiin. Vhh on todella paljon muutakin, kuin vaan pekonia.

Niin tai näin, laihtujalle tärkeintä on löytää ne muutokset, jotka pysyy loppuelämän. Hirveestä kuntorääkkikuurista, näännyttämisestä ja niiden seurauksena romahtaneesta puntarilukemasta ei ole järin pitkään iloa, jos sitten palataan takasin entisiin tapoihin. Valitse ruokavalio, jota voit nähdä itsesi toteuttamassa koko loppuelämäsi ajan. Kuka sitten jaksaa laskea kaloreita ja elää pienessä ravinnonpuutteessa vuosikausia ja kuka ei.

Mä en jaksa. Tosta ensimmäisestä kuvasta näkee ne aallot, kun olen syönyt kaloreita laskien ja sitten kyllästynyt ja palannut vanhaan. Toisille se ehdottomasti sopii, mutta mulle ei. Sen sijaan pitkää alamäkeä painokäyrään on saatu oikeella elämäntaparemontilla. Mä en osaa nähdä itseäni palaamassa entiseen. Olkoonkin, että olen toteuttanut tätä vasta puolisen vuotta, mutta koen tämän omakseni. Olen matkalla kohti hoikempaa minää, voin hyvin ja hallitsen syömisiäni. Voi miten mahdottoman sekavaa tekstiä!

Mä oon kohta keventyny 20kg puolessa vuodessa ja sen varjolla olen antanut itselleni oikeuden helvetilliseen pätemiseen, jolle ei loppua näy! ;)

Nuoralla huojumista

Mä tiedän, että mun piti olla käyttämätttä vaakaa ennen viikonloppua. Mutta enhän mä malttanu! 79,9kg! Montako huutomerkkiä tohon voi laittaa perään?! Nyt mä pidän tästä kiinni kynsin ja hampain.

Meillä on töissä juhlintaa tiedossa muutama päivä ja siellä on tarjolla muun muassa kakkua asiakkaille. Ensin kauhulla mietin miten pystyn vastustamaan moista herkkua, mutta enää ei tee tiukkaakaan. Mä meen niin saatanallisella kohinalla nyt eteenpäin, että siinä ei yks kakku kerkee pahemmin houkuttelemaan!

Tosin, viikonloppuna saan syödä kakkua. Ihan luvan kanssa. Ja just niin paljon ku haluan. :)

P.S. Kattokaa, mä oon normaalipainoinen!!!


keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Salaattia kuvan kera

Aamusta iltapäivään vedin smoothien voimalla. Kotimatkalla olo oli heikohko ja tajusin olevani kiireellisessä ravinnon tarpeessa. Niinpä kipaisin kaupan kautta ja kotona veivasin salaatin.

Tein kerrankin salaattia silleen mun keskivertoon nähden aika pitkän kaavan mukaan. Yleensä mun salaatteihin tulee tomaattia ja kurkkua. Ja ehkä joskus itse salaattia. Lisäki salaattijuustoja/fetaa, en tiedä mitä eroa niillä on. Nyt tuli jääsalaattia, rucolaa, tomaattia, kurkkua, punasipulia ja salaattijuustoa. Kaveriksi lautasen reunalle tiensä löysi myös pari keitettyä kananmunaa (yritän aina valita mahdollisimman onnellisien kanojen munia, sitä omaa kanalaa odotellessa...) sekä avokado.


Kuvassa lautanen on kokoa leipälautanen. Oliskohan 17cm halkasija. Eli määrä ei sinänsä ole mitään päätä huimaava, mutta viimeset haarukalliset jouduin syömään melkein väkisin. Mutta osittain siihen vhh:n laihduttava teho perustuu. Kun hillittömät nälkäaallot ja verensokerin heittelyiden tuoma pakko syödä jatkuvasti katoaa, niin näläntunnetta ei samalla tavalla tule, jolloin annoskokokin yleensä luonnostaan pienenee. 

Avokadolla, juustoilla ja kananmunalla sai tähän settiin hyvin sitä täyttävyyttä. Eli energiaa ja protskua. Kyytipojaksi tempasin melkein litran kuplavettä. Sain joululahjaksi SodaStreamin ja se on ehdottomasti yksi parhaista lahjoista ikinä! On meinaan ollu käyttöä. Mullahan on vähän paha tapa juoda liian vähän vettä. Koska jos pelkkä vesi nyt ei suoranaisesti ole pahaa niin ei se nyt kovin maistuvaakaan ole. Ja pullotettua kuplavettä ei aina muista ostaa tarpeeksi ja se loppu on aina väljähtänyttä.

Mutta ei enää! Tään on kuin suoraan jostain tv-mainoksesta, mutta toi on oikeesti maailman paras. Aina on jääkaapissa pullollinen vettä kunnon kuplilla ja jos ei ole niin SHHHH SHHHH SHHHH ja taas löytyy kuplia! Mä rakastan tota laitetta. :)

maanantai 20. tammikuuta 2014

Laiska porsas liikkeelle

Pikainen iltapäivitys. Koirat pääs eilen kunnon lenkille, joten tämä ilta oli omistettu mulle. Ainakin heti sen jälkeen kun melkeen toista tuntia treenailin koirien kanssa kotosalla pikkutemppuja ja sen semmosta. Ja sitten vein ne ulos. Niin sitten oli mun aikaa.

Kamat kassiin ja kassi olalle, mä kävelin salille! Vuorossa oli kädet ja olkapäät. En voi sanoa, että olis kulkenu jotenki ultimaattisen hyvin tai mielettömällä fiiliksellä, mutta en mä alkanu lorvimaankaan. Kyllä se tästä lähtee taas uuteen nousuun.

Ainakin alku on oikein hyvä. :) Nyt lämpimään suihkuun ja nukkumaan! Kunhan ensin laitan koirille ruoat ja käytän ne pikasesti ulkona..

Synttärilahja itselleni

Noniin, lauantaina käytiin Amarillossa burgeri-sikailemassa, joten ei yhtään mikään yllätys, että vaakaa koristaa lukemat 81,4kg. Ihan jo pelkästään ruoan suolaisuus totuttuun nykyiseen tasoon verrattuna on varastoinu ainaki litran nestettä ja niistä puolet ihan vaan naamaan.

Nyt tulee sitten tiukka viikko. Mulla on tän viikon lauantaina, eli tämä maanantai mukaanlukien kuusi päivää aikaa, synttärit, joten synttärilahjana itselleni väännän sen painon alle kaheksaankymppiin. Vielä hurjempi tavoite olis saada se -20kg mittariin, eli kolmea kiloa pitäis kuudessa päivässä ottaa pois siihen, mutta ensisijasesti lähetään metsästämään sitä seitkytjotain -painoa.

Tavote on päästä neljä kertaa salille tälle viikkoa ja vähintään yhtä monta kunnon lenkkiä tehdään koirien kanssa. Kirjaan ruokapäiväkirjan ylös ja julkasen sen sitten viikonloppuna kokonaisuudessaan. Seuraava punnitus on lauantaina ja siihen asti vaan selkä jäykkänä tiukkaa linjaa. Voi sitten syödä hyvillä mielin kakkua viikonloppuna. ;)

Kurinpidollista maanantaita kaikille!

lauantai 18. tammikuuta 2014

Senkin porsas!

Ei helvetissä, arvatkaas mitä eilen tapahtu! Mä ostin irtokarkkeja. Ja lakritsikermajäätelöä. Ihan vaan kun nyt sattu mieli tekemään. No arvatkaas mitä sitten tapahtu? Niitä karkkeja oli joku noin 300g ja mä en pystyny syömään niistä puoliakaan. Ekan neljän karkin jälkeen alko kuvottamaan se makean määrä.

Ja sitten se jätski. Ennen on menny puol litraa niin että heilahti, nyt semmonen pikkiriikkinen biitti sitä alko tökkimään jo puolessa välissä. Siis ihan totaalisesti tökkimään. Vedin puol litraa vettä siihen väliin ja sen voimalla jaksoin syödä sen ällömakeen mössön loppuun.

Kuinka säälittävä suoritus! Entinen jätskihirmu ei osaa enää syödä edes jäätelöä! Voi sitä ininän määrää. Yhyy ku tää on makeeta ja hyyyi emmä pysty syömään ja yööök äkkiä vettä.

Näin se taas oli ahneella paskanen loppu. Tuli paha olo ja koko yön kärvistelin korventavan mahan kanssa.

Sen sijaan salille en oo saanu itteäni, ei puhettakaan! Toki mä lupaan ja vannon, että mulla on ihan oikeasti hyvä syy, joka on tuonut viime viikkoina niin kovaa henkistä painetta, että yksinkertasesti sen puolen jaksaminen ei ole riittänyt mihinkään. Onneksi sentään on koirat, jotka pistävät mut edes lenkkeilemään ja tästä kuivasta pakkasilmasta nauttien ollaankin varsin tunnollisesti porskutettu pitkin metsiä ja peltoja.

Vähän reilun viikon päästä alkaa uutta kivaa koirien kanssa ja se toivottavasti tuo piristystä tähän väsymyksen keskelle. Päästään koirien kanssa treenaamaan sisähalliin joka toinen viikko kahtena päivänä sillä viikolla.

Saa sitten nähdä kuinka käy, mutta innostus tästä uudesta projektista on taas noussut aika roimasti. Eilinen porsastelu tuskin ihan kovin kamalasti edesauttaa sitä mun viimeistä rutistusta päästä seitkytjotain-painoon, joten nyt tarvitaan henkistä ravistelua ja kiroilua peilin edessä.

Eilen illalla en pystyny syömään enää mitään, se olotila oli niin kammottava. Sen sijaan tänä aamuna juustoleipänen, jonka päälle oli kasattu ne perinteiset päälliset ja kaiken kruunuksi eilistä lämminsavulohta, niin voi hitsi se maistu hyvältä. Siis ihan taivaallisen hyvältä! Söin vaan yhden leipäsen ja sen syömisestä on nyt viis tuntia, eikä vieläkään ole nälkä. Täytyy sitten kotona taikoa jotain todella todella ravitsevaa.

Muistakaa nauttia auringosta! :)

Eilinen vapaapäivä vietettiin näissä tunnelmissa. :)

torstai 16. tammikuuta 2014

Kiikunkaakun rajoilla

Ei, en vieläkään paina seitkytjotain. Luulen että ihan vaan kettuillakseen vaaka jysähti noihin samoihin lukemiin ja seitkytjotain painosta saan edelleen vaan haaveilla. Ihan kuin kiskoisin valjaissa eteenpäin ja toinen pää on sidottu betoniporsaaseen, että hähhähhää, ehkä pääset, ehkä et!

Se pääseminen uusille luvuille tuntuu jotenkin todella merkitykselliseltä. Koska sitten tiedän, että on taas tosi pitkä matka johonkin uuteen rajapyykkiin, mikä se sitten tuleekaan olemaan, mutta tää on nyt todella lähellä. Niin todella lähellä, että joudun taistelemaan tosissani halua vastaan vetää nälkäkuuri ja kuihduttaa ittensä tän maagisen kynnyksen yli.

Mutta näänyttämisellä ei saada pysyviä tuloksia. Joten rehdisti tutuilla keinoilla nitkutellaan eteenpäin ja vaan odotetaan, kyllä se sieltä vielä tulee. Samalla tiedostan sen, että vetämällä hiilarit rajusti alas saisin supernopeasti tuloksia, mutta se tuntuis ittensä huijaamiselta. Syön hedelmiä ja syön marjoja, mun mielestä ne on varsin hyväksyttävä ja terveellinen hiilarin lähde ja on tää paino tähänki asti tippunu hiljalleen, niin annetaan aikaa ja odotetaan.

Tein yhtenä iltana valtavan vadillisen jugurtti-hedelmäsalaattia. Siihen tuli pari omppua, banskua ja puolikas hunajameloni sekä reilusti turkkilaista jogurttia. Eli karppaajan hiilaripainajainen. Yön yli jääkaapissa muhinut mössö maistu seuraavana päivänä ihan julmetun hyvältä. Superhyvää! <3

Toissapäivänä toi mun ahkera poikaystäväkokelas teki kasvisgratiinia. Uunivuokaan kasviksia, kermaa, juustoja ja mausteita ja uuniin. Todella täyttävää ja voi hitto kuinka HYVÄÄ! Lapatessani sitä herkkua hullun innolla naamariin en voinu ku hymyillen miettiä, että jumalauta tää laihtuminen maistuu hyvältä. :)

Joten hyvästi mauttomat salaattidieetit ja muut höpöhöpöt kun on olemassa vaihtoehto josta veivaa äärimmäisen kivuttomasti elämäntavan! <3

maanantai 13. tammikuuta 2014

Kilokatsaus

Hyvin pikainen päivitys tässä töihinlähdön kiireessä. Painoin tänä aamuna 80,7kg!

Mitä loistavinta viikon alkua kaikille!

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Ilta-Sanomista poiminta

Oho hups ja kops, taas kilahti pointsit vhh:lle.

Kun peilikuva ei muutu

Edelleen kamppailen tän ongelman kanssa. Lorvailun jälkeen on palattu ruotuun ja paino on jatkanut tippumistaan. Nyt seitkytjotain-paino on taas realistinen haave ja pusken sitä kohti kuin höyryjuna. Mahduin kesäshortseihin, jotka on jo ostettaessa olleet pienet ja ne oli peräti väljät, jopa reisistä! Viime kesänä ihan sopivat shortsit sen sijaan ei pysy päällä lainkaan.

Ja sain kehuja mun pohkeesta. Itsekin ihan yllätyin tota kuvaa kattellessani, että totta tosiaan, jossain siellä kaiken lyllyvän alla on tommonen lihas! Kun siis vaikka mä olen tai olen ollut pläski, niin on mussa aika paljon lihastakin. Mulla on fyysisesti aika vaativa työ enkä oo koskaan ollu mikään voimiltani järin heiveröinen.

Mutta sen sijaan että mä kattoisin tota pohjetta tai hämmentävästi kaventunutta vatsaa, niin mä nään vaan ihraset reidet. Ja tunnen jenkkakahvat. Ja noi kamalat lyllyvät olkavarret. Ja kun mä katon peiliin, nään sen saman tonnikeijun, vaikka yritän kovasti tiedostaa, että jonkinmoisia muutoksia on viimesen puolen vuoden aikana tapahtunu.

Ei se sitten olekaan niin pala kakkua muuttaa minäkuvaansa - henkisesti tai fyysisesti. Elämän muillakin osa-alueilla on ollut omia negatiivisia tekijöitä, jotka vaikuttavat yleisfiilikseen ja sillon se peilikuva aina paisuu entisestään.

Mutta. Sellanen suuri ero entiseen on, että vaikka välillä stressitaso nousee liian korkeelle ja sen vuoksi mieli on raskas ja "luovuttajamoodissa", niin ruokailu ei järky. Tunnesyöminen on unohtunu ja kun suoraansanoen vituttaa, niin sitten voi mennä lenkille tai salille. Se on ihan mieletön erävoitto! Koska se on ihan mieletön noidankehä. Paha mieli -> paskaruokaa -> enemmän paha mieli koska morkkis -> lisää paskaruokaa -> jne.

Ei siis tule sitä, että no mitä väliä, kaikki on paskaa ja mä oon läski ja byhyy. Blogin alkupuolella mä olen hokenut tätä paljon ja nyt on taas aika muistuttaa: mä teen tän tasan vain ja ainoastaan itseni vuoksi. Mä haluan tuntea olevani kaunis, mä haluan pystyä urheilemaan niinku ennen ja mä haluan voida olla itsevarma vielä joku päivä. Ihan vaan itseni takia.

Tänä aamuna jopa ystäväni vaaka näytti taas vähän pienempää lukemaa. Kohta ehkä uskallan kokeilla taas yksiä vanhoja pykälää pienempiä farkkuja..

lauantai 11. tammikuuta 2014

Karkkipäivä

Niin se vaan kaiken kurinpidon keskelle kopsahti mässäilypäivä. Mozzarellatikkuja, niitä jalapenojuttuja ja babyporkkanoita. Milliäkään en välitä tietää hiilareita tai muitakaan arvoja, karkkipäivä on karkkipäivä. :) Tuli syötyä niin ähkyyn, että ainakin toistaiseksi salihaaveet tältä päivältä on haudattu ja väsymyskin on ollu sen verran kova, että taidan hipsiä ajoissa nukkumaan ja kokeilla huomenna uusiksi. :)


P.S. Ei tullu hyvä olo, lähinnä suuresta määrästä johtuen. Vatsalaukku halkee liitoksistaan...

perjantai 10. tammikuuta 2014

Helppo juustoleipästen ohje

Olen kehittänyt nyt kokonaan uuden tavan veivata juustoleipäsiä. Teen niitä meinaan aina koko pellillisen kerralla! Enkä siis meinaa, että niitä kasoja koko pelti täyteen, vaan ihan koko pellin kokonen leipänen. Tähän tulee alkuperäiseen ohjeeseen verrattuna vähemmän mantelijauhetta ja enemmän juustoa.

Juustoleipänen kokoa uunipelti:

10 kananmunaa
10-12 dl juustoraastetta
5-6 dl mantelijauhetta
2-4 tl leivinjauhetta

Kaada hyvin sekotettu mössö pellille, levitä vähän ja uuniin 200C kunnes näyttää kivan kullanruskealta. Sitten vaan leikellä sopiviin paloihin ja siitä vielä pituussuuntaan puoliksi ja valmis! Parasta!

Aamupala


Ei yhtään pöllömpi aamupala, nam! Juustoleipäset ihan perinteisillä päällisillä ja vadelma-pensasmustikka-maitoa. Jälkimmäisessä karppiin makuun liikaa hiilaria, mutta mun mielestä just jees. Nam nam nam! :)

Shortsitesti!

Pari kesää sitten ostetut mustat shortsit on olleet varsin vähällä käytöllä. Ne on jo ostettaessa ollut liian pientä kokoa, mutta onneksi olen edes tajunnut sen ollut nöyryyttämättä itseäni käyttämällä niitä julkisesti. No kaikki jo arvannee mihin tämä johtaa, joten ne kyseiset shortsit tuli testattua äsken:



Oujee. :)

Amatöörin opas aloittelijalle

Tieto vähähiilihydraattisen ruokavalion hyödyistä leviää puskaradiolla (siis ei Puska-radiolla ;)) tasaseen tahtiin ja yhä useampi julistaa sosiaalisessa mediassa alottaneensa skarppauksen. Kun joku erehtyy kertomaan syömisistään ruoista niin saa kimppuunsa heti aika monta konkaria, joista puolet hoitaa lynkkauksen ja puolet neuvoo kaikki ristiin. Lopulta uusi skarppaaja on niin suuren hämmennyksen vallassa, että koko kuvio alkaa tuntumaan aivan liian monimutkaiselta.

Niinpä tein pienen listan aloittelijalle. Iso huomautus tähän väliin, etten ole ollut vhh:lla vasta kuin puolisen vuotta, joten tiedän aiheesta hyvin hyvin vähän, mutta ainakin omaa oloani olen onnistunut parantamaan erittäin paljon ja painoakin on karissut matkalle.

1. Lue kirja

Tai vaikka kymmenen kirjaa. Toimii aivan varmasti alkuun parempana tietolähteenä kuin keskustelupalstat, joissa kaikki laukoo informaatiota ristiin ja rastiin. Hankin ensin jonkinlainen käsitys vhh:sta ja kuulostele lukemaasi tietoa suhteessa omaan maalaisjärkeesi.

Ei lienee tule yllätyksenä, että itse suosittelen Antti Heikkilän kirjaa Ravinto&Terveys. Koska se on tasan ainoa kirja jonka olen lukenut, se uppoaa mun maalaisjärkeen kuin kuuma veitsi voihin ja siellä on mukana kolmen viikon valmis ruokavalio, jota voi noudattaa orjallisesti tai soveltaen. Kirja käsitelee ruokavalion ja laihtumisen lisäksi myös yleisesti ruoan puhtauden merkitystä terveydelle.

2. Karppauksen ja VHH:n ero

Hyvin monissa lähteissä nämä kaksi on erotettu toisistaan. Vhh vois mennä samaan myös hyväkarpin kanssa, jos semmoseen sanaan joskus törmää. Karkeesti yleistettynä karpissa kytätään hiilareita tarkemmin ja valitettavasti joskus jopa ruoan terveellisyyden nojalla (esimerkiksi tuotteessa sokeri vaihdettu aspartaamiin). Vhh sallii esimerkiksi marjoja ja hedelmiä höllemmin eikä ole välttämättä edes tavoitteena tähdätä ketoosiin.

Mutta yhtä hyvin mä voin puhua itsestäni karppaajana, kuin kuka tahansa ketoosikarppaaja voi kertoa olevansa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Koska sitä ne on kaikki alalajit - vähempihiilihydraattisia kuin tavan pullamössöruokavalio. :)

3. Aloitus

Lukemastasi kirjasta selviää jo varmasti mitkä ovat tärkeimmät ruoka-aineet välttää. Mun ruokavaliossa tärkeimmät poisjääneet on leipä, riisi, pasta sen kaikissa olomuodoissa, ylipäänsä kaikki viljat, peruna, maissi ja kevyttuotteet, joille tulee ihan oma kohta.

Karkeasti lueteltuna syön marjoja, maitotuotteita, kananmunia, lihaa, kalaa, kasviksia ja jonkun verran hedelmiä. Koska mulla on tarkoitus myös pudottaa painoa niin alkuun hedelmiä söin hyvin vähän korkean sokeripitoisuuden takia. Heikkilän kirjassakin on ohje omenapaistokseen jossa siis ihan vaan laitetaan omenaviipaleita vuokaan, päälle paljon kanelia ja vähän voita ja eikun uuniin. Superhyvää semmosenaan tai vaikkapa rahkan kanssa.

4. Unohda rasvakammo

Vaikka viimeset vuosikymmenet on paasattu eläinrasvojen haitoista, niin nyt on aika heittää se ajattelu romukoppaan. Sen sijaan kevyttuotteita on syytä välttää. Esimerkiksi ruokakermoissa on käsiteltyjä kasvirasvoja, tärkkelyksiä ja jopa vehnäjauhoja vähän merkistä riippuen. Eli aivan turhia lisä- ja täyteaineita. Korvaa ruokakerma ihan oikealla kuohukermalla ja opettele käyttämään mausteita. Kaiken sen vaivan arvoista, rasvattomista litkukermoista ei ole mihinkään oikean tavaran rinnalla. :)

Toisekseen, kun hiilihydraatteja karsitaan niin keho tarvitsee rasvoja. Siitä tulee ensisijainen polttoaine ja kuulemma jos syö liikaa proteiineja suhteessa rasvoihin niin proteiinit alkaa käyttäytymään kuten hiilihydraatti ja varastoituu rasvaksi. Eli rasvoja tarvitaan! 

5. Alku on aina kaikista kamalin - anna keholle aikaa

Kun teet päätöksen elämäntaparemontista niin alku on aina hankalin. Mulla se oli suorastaan kamala. Se himo hiilareiden perään oli niin paha, että olin suorastaan pakokauhun vallassa kun piti käydä kaupassa. Siellä kaikki suorastaan kirku mun nimeä. Lidl on ehdottomasti pahin, se tuoreen leivän ja pullan tuoksu on raastava! 

Alkuun myös olotila voi olla hyvin huono. Se on iso muutos keholle, joten sille pitää antaa aikaa. Toisilla se voi olla vain hyvin lievää, mutta mä kärsin usean päivän päänsärystä, huonosta olosta ja huimauksista. Purin hammasta, join paljon vettä ja pidin pintani. Jos ruokavalio on toteutettu oikein, niin voin luvata että olo helpottaa ja siitä se vaan paranee kohinalla. Se vaan vaatii sen hetken totutella uuteen, mutta palkitsee sittemmin.

Mielitekojen määrä laskee mitä pidempään niitä jaksaa vastustaa. Listan mua auttaneista keinoista oon jo tehny aikasemmin ja ne voi lukea täältä.

6. Unohda kaikki opittu

Tämä on hankalin osuus. Oletko tullut ajatelleeksi, että aamupala voi olla muutakin kuin muroja tai puuroa tai leipää? Että aamupalaksi voisi syödä vaikka edellisen päivän ruoantähteet? Itse pyrin syömään Heikkilän ohjeiden mukaan kolme ateriaa päivässä. Joskus tulee syötyä vain kaksi, joskus neljä, mutta yleensä sen kolme. Joka aterialla syödään vatsa täyteen, että nälkä varmasti lähtee ja seuraava ateria vasta sillon 5-6h päästä ja viimeinen ateria mieluiten muutamaa tuntia ennen nukkumaanmenoa, mulla se on yleensä 2-3h ennen kuin painelee sänkyyn.

Varsinkin jos on tottunut syömään viis kertaa päivässä tai useammin niin tämäkin vaatii keholta totuttelua. Mutta ainakin mulla siihen rytmiin oppi nopeasti ja toisinaan ei aamusin ole lainkaan nälkä tai hyvän aamupalan jälkeen ei tahdo muistaa syödä päivällä, kun ei ole nälästä tietoakaan. 

7. Liikunta

Jos ruokavaliosi muuttuu ihan totaalisesti entiseen verrattuna, niin kuuntele kehoasi liikunnan suhteen. Jos hiilareiden tiputtamisesta tulee alkuun kovinkin huono olo, niin unohda rankka liikunta kunnes keho tasaantuu ja olo paranee. Kun kroppa kokee jo muutenkin kovia muutoksia niin en rasittaisi "turhaan" lisää. Mutta jos ja kun olo on hyvä, niin sitten vain liikkumaan.

Netistä löytyy paljon tietoa ja neuvoja karppauksen ja urheilun yhdistämiseen. Itse pyrin käymään salilla neljä kertaa viikossa ja vedän aina aika hikisen setin. Salin jälkeen yleensä syön kermarahkan ja sen kanssa banskun tai omenasosetta, mutta muuten se ei ole mun syömisiin vaikuttanut. Koirien kanssa tulee myös lenkkeiltyä paljon, lähinnä reippaasti kävellen, mutta kävelylenkit on kuitattu ihan vaan vesitankkauksella. 

8. Anna anteeksi kun retkahdat

Koska niin saattaa tapahtua alun vaikeina aikoina. Ei kannata vaipua itsesääliin ja luovuttaa, retkahdus on retkahdus, mutta se ei tarkota mitään lopullista. Otat vaan itteäs uudestaan niskasta kiinni ja palaat oikealle polulle.

Pääse ensin eroon hiilarihimoista, ota vasta sitten käyttöön karkkipäivä.

9. Jonkun mielestä teet aina väärin

Syöt miten tahansa ja mitä tahansa, niin jonkun mielestä teet aivan varmasti aina jotain väärin. Kuuntele sitä ikiomaa kehoasi ja toimi niin, että voit itse hyvin. Tässä ruokavaliossa ongelma on tietysti se, että virallinen taho on tätä vastaan hyvin voimakkaasti. Sillä ei ole merkitystä vaikka olosi on parempi, olet laihtunut ja päässyt vaikka mun tavoin polvikivuista eroon. Vhh on itsemurhaa ja tätsit. Joten suodatin käyttöön ja kauniisti hymyillen vaan nyökytät ja kipität kotiin ahmimaan vähän lisää rasvoja. ;)

10. Maalaisjärki

Tää on tärkein. Kun lähtee tutustumaan tähän ruokavalioon enemmän etenkin netissä niin törmää numeroihin. Kuinka monta grammaa mitäkin ravintoainetta ihmisen pitäisi syödä painokilojansa kohden ja mikä on auttamatta liikaa, mikä liian vähän. 

Mä olen tarponut koko ajan kohti omaa maaliani tasasen varmasti, joskus vähän tulee loivempaa ja tuntuu ettei asiat etene mihinkään, mutta lopulta suunta on aina ollut oikea. Ja ilman laskureita. Halutessaan toki saa punnita ja laskea ja pohtia ja merkitä ylös ihan kuinka paljon haluaa, mutta mä olen valinnut sen stressittömämmän tien. 

Kaikki selviää kokeilemalla. Tiedän, että mun paino tippuis kovemmalla vauhdilla jos rajottaisin hiilareita. Mutta en koe siihen tarvetta. Olo on hyvä ja paino kuitenkin on jatkanut rauhallista tippumistaan. Ajattelin jossain kohti kokeilla rajottaa maitotuotteiden määrää, koska moni on sanonut sen myötä painon tippuvan vauhdilla. Mutta siihenkää en ole vielä kokenut tarpeeksi tarvetta. :)

Alkuun suurin stressi tuli ruoka-aineiden valitsemisesta ja opettelusta tehdä ruoka itse. Mitä enemmän teet itse ja mitä puhtaammista raaka-aineista sen parempi! Ruoissa käytetään kamalia myrkkyjä jotka eivät ihmiskehoon kuulu. Mutta ne muuttuu koko ajan vaan enemmän ja enemmän rutiineiksi eikä kaupassakaan tarvitse kaikkia tuoteselosteita lukea joka reissulla erikseen. :)

Esimerkiksi Facebookin semmosessa karppiryhmässä on satoja ihmisten laittamia kuvia aterioistaan ja päivittäin tulee melkein kymmeniä lisää. Sieltä on kiva bongailla herkullisia lautasia ja kysellä sitten tekijältä ohjeita niihin ja sitten vaikka soveltaa niistä omaan makuun sopivia.

En ole minkään sortin ammattilainen, mutta näillä eväillä mä itse ryömin eteenpäin. Ja hei oonko jo kertonu, että vuodenvaihteessa vellonut ällötys on taas ruotuun palaamisen jälkeen kadonnut? On taas semmonen hyvä olo. <3

tiistai 7. tammikuuta 2014

Skarppia hampparia

Tuli vaan mieleen, että terkkuja tammikuun kaalisoppadieettiläisille! ;)

"Sämpylänä" juustoleipänen, täytteet kokin käsialaa, mä vaan
nautin lopputuloksesta. Oli muuten ihan tolkuttoman hyvää!

Tasapaksussa liisterissä

Ihan ensimmäinen huomio, mun läppärin L-kirjain toimii hyvin heikosti ja en aina välttämättä huomaa sitä, joten on täysin mahdollista, että teksistä muutama ällä tulee puuttumaan sieltä täältä. :D

Nyt on tosi tasapaksu vaihe. Tuntuu ettei projekti oikein yhtään mihinkään, ainakin jos vaakaa katsoo. Paino on sama kuin ennen joulua jolloin olen viimeksi punninnut itseni ihan silleen ajatuksella (eli tiettyyn aikaan, kuten aina "virallisessa" punnituksessa). Nyt olenkin keskittynyt pääsemään takaisin oikeaan rytmiin joulun ja uuden vuoden mussutteluiden jälkeen.

Olo kylläkin on oikein hyvä ja enää ei ole ällötystä, joten suunta on aivan oikea. Mutta silti jotenkin tuntuu, että poljen ihan paikallani. Toisekseen yhdestä tietystä syystä (työjuttuja) olen vaipumassa semmoseen perusvittuuntuneeseen mielentilaan. Tämä tekijä varjostaa liki jokaista päivää ja vaikuttaa yleismielentilaan radikaalisti.

Tänä aamuna päätin yrittää olla positiivisempi vaikka väkisin. Meikkasin, laitoin tukan nutturalle ja tunsin olevani peräti melko nätti. Päätin asettua negatiivisten asioiden yläpuolelle ja kyllä - se toimi! Pienet vastoinkäymiset ohitin huokauksella ja olankohautuksella. Pakotin itseni hymyilemään ja hetken päästä siitä tulikin aito hymy ja hyvä mieli!

Ja siitä tuli mieleeni, että vaaka ei näytä juurikaan pienempiä lukemia, niin taas yhdet vanhat housut mahtu jalkaan ja mun mielestä mun haba on isompi. Joten jatketaan hymyilyä! :)

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Koirakevennys kaiken läskeilyn keskelle

Tää blogi on täynnä läskeilyä, salia ja pälätystä ravinnosta ja muusta tylsästä, mutta todellisuudessa suurimman osan päivästä ja yleisesti elämästäni olen omistanut koirille. Jotkut on jo profiilin kautta saattaneet bongata mun toisenkin blogin, joka on omistettu kokonaan koirille

Oon huono keskittymään kahteen projektiin yhtäaikaa, joten koirien blogi on jäänyt vähän taka-alalle läskiblogin jyrätessä sen alleen. Mutta mikäli tälläkin puolella pyörii koiraihmisiä, niin ajattelin että jos jotakuta sattuu vaikka sekin kiinnostamaan. :)

Tässä lyhykäinen kuvaesittely mun kultapossuista:

Lapinporokoira Birre, s. 08.10.2007

Sekarotuinen Bea, s. 26.09.2009

Lapinporokoira Kauko, s. 14.02.2013

perjantai 3. tammikuuta 2014

Hyvä päänsärky

Ei, otsikko ei sisältänyt tippaakaan sarkasmia. On olemassa sellainen käsite kuin hyvä päänsärky. Olen oppinut sen niinä muutamina kertoina kun on alotettu skarppaamaan hiilaripainotteisen ruokavalion jäljiltä. 

Tiedän etten ole ainoa jolle näin käy, koska kun radikaalisti rykäsee hiilarit alas niin muutaman päivän olo on hirveä. Olo on nuutunut, nälkäinen, tekee mieli syödä kaikkea ja ihanmitävaan, väsyttää, kiukuttaa ja sitten on se päänsärky. Mulla se ei ole ollut koskaan semmonen lamauttava megahedari, se on semmosta koko pään kattavaa ärsyttävää jomottelua. Ilmeisesti keho käy läpi niin radikaaleja muutoksia sillon ja ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa olon olevan mitenkään kehuttava. 

Mutta. MUTTA! Kun vaan puree hammasta ja vastustaa mielitekoja, juo reilusti vettä ja luottaa kokeneempiin kun ne vannoo, että se menee ohi niin se ihan oikeesti menee ohi. Jollain kestää päivän, jollain viikon, mä asetun siihen väliin muutaman päivän jomottelevalla päällä. Mutta kun se menee ohi niin olo on kuin superihmisellä. Ainakin jos VHH toteutetaan oikein.

Ruoan ja herkkujen holtiton himo katoaa hiljalleen, olo tuntuu energisemmältä, raastava näläntunne katoaa ja joutuu alkaa muistuttelemaan itseään syömään, muuten se herkästi unohtuu. Tämä postaus juontaa juurensa siihen, että joulun ja uudenvuoden aikaan harjotettu ruokalusmuilu kostautuu nyt arjen palatessa. Nyt on toista päivää päällä se haamuileva päänsärky, mutta suhtaudun siihen ilolla. Koska tiedän, että kohta helpottaa ja kroppa pääsee takasin balanssiin!

Parin viikon nestekertymästä kertonee jotain se, että kahdessa vuorokaudessa melkein -2kg kadonnut painosta, kun rykäsin hiilareita alas. Että mikä turvotus?

Jalkapäivä!


torstai 2. tammikuuta 2014

Uuteen vuoteen

Eilen oli tämän kokonaan uuden vuoden ensimmäinen päivä. Ostin joulun aikoihin itselleni Kuntokalenterin vuodelle 2014. Joulun ympärillä ne pari viikkoa meni vähän niin ja näin, mutta kyllä tossa vuoden ensimmäisessä päivässä on ihan omanlaistansa taikaa.

Kurinpalautus tuntu helpottavalta ja ihanalta. Kirjotin tähän uuteen hienoon kalenteriini sen uuden saliohjelman ylös ja tein omia pieniä muutoksia, olen tutustunut uudelleen kauan unholassa olleisiin ja osaan jopa ihan uusiin liikkeisiin. Uskoisin tekeväni ne edes suunnilleen oikein, ainakin eilisen rintaan ja keskivartaloon kohdistuvan treenin tuomasta kivusta päätellen. Jumalauta mikä tuntuma!

Eilinen aamu, päivä ja iltapäivä meni tosin äärimmäisen surkeesti lusmuillen. Makasin sohvalla, söin, makasin sohvalla, inisin kun on niin laiska olo ja sit söin ja lojuin vähän lisää. Kunnes alko suoraan sanottuna vituttamaan niin paljon, että se mun sporttisempi minä ui esiin jostain siitä puurosta ja sai revittyä mulle lenkkivaatteet niskaan. Ensin reipas kävelylenkki koirien kanssa ja siihen päälle melko tiukka setti salilla. Kotona kunnon hiet pintaan saunassa ja kyllä oli olo kuin uudestisyntyneellä. Siinä alko olla sitä uuden vuoden tunnelmaa!

Mun hienossa Kuntokalenterissa on osio mittojen merkitsemiselle. Niinpä eilen vuoden ensimmäisenä päivänä kierrätin mittanauhaa käsissä ja jaloissa ja joka puolella ja seuraava mittaustapahtuma on sitten 1.6. Kohta mussa ei ole enää niin paljoa ylimääräistä läskiä ja nestettä, jota pudottaa vauhdilla, joten projektin eteneminen tulee vähän muuttumaan.

Varsinkin jos ja kun jaksan ahkerasti suorittaa tätä kuntoiluprojektia kuten on suunniteltu, niin massat alkavat vaihtamaan paikkojaan. Lihaksiin saadaan eloa ja täytettä samalla, kun rasva hiljalleen sulaa pois. Tällänen tapahtuma vaan ei tunnetusti näytä vaa'alla niin imartelevalta. Siksi tarvitaan kehityskuvia, senttimittoja ja tuntumaa esimerkiksi vanhoihin vaatteisiin.

Viime aikojen herkuttelut kummittelee takaraivossa melko voimakkaasti ja vähän sitä sun tätä tekis pikkusen mieli, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Kohti maailman parasta vuotta 2014! :)