sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Kun peilikuva ei muutu

Edelleen kamppailen tän ongelman kanssa. Lorvailun jälkeen on palattu ruotuun ja paino on jatkanut tippumistaan. Nyt seitkytjotain-paino on taas realistinen haave ja pusken sitä kohti kuin höyryjuna. Mahduin kesäshortseihin, jotka on jo ostettaessa olleet pienet ja ne oli peräti väljät, jopa reisistä! Viime kesänä ihan sopivat shortsit sen sijaan ei pysy päällä lainkaan.

Ja sain kehuja mun pohkeesta. Itsekin ihan yllätyin tota kuvaa kattellessani, että totta tosiaan, jossain siellä kaiken lyllyvän alla on tommonen lihas! Kun siis vaikka mä olen tai olen ollut pläski, niin on mussa aika paljon lihastakin. Mulla on fyysisesti aika vaativa työ enkä oo koskaan ollu mikään voimiltani järin heiveröinen.

Mutta sen sijaan että mä kattoisin tota pohjetta tai hämmentävästi kaventunutta vatsaa, niin mä nään vaan ihraset reidet. Ja tunnen jenkkakahvat. Ja noi kamalat lyllyvät olkavarret. Ja kun mä katon peiliin, nään sen saman tonnikeijun, vaikka yritän kovasti tiedostaa, että jonkinmoisia muutoksia on viimesen puolen vuoden aikana tapahtunu.

Ei se sitten olekaan niin pala kakkua muuttaa minäkuvaansa - henkisesti tai fyysisesti. Elämän muillakin osa-alueilla on ollut omia negatiivisia tekijöitä, jotka vaikuttavat yleisfiilikseen ja sillon se peilikuva aina paisuu entisestään.

Mutta. Sellanen suuri ero entiseen on, että vaikka välillä stressitaso nousee liian korkeelle ja sen vuoksi mieli on raskas ja "luovuttajamoodissa", niin ruokailu ei järky. Tunnesyöminen on unohtunu ja kun suoraansanoen vituttaa, niin sitten voi mennä lenkille tai salille. Se on ihan mieletön erävoitto! Koska se on ihan mieletön noidankehä. Paha mieli -> paskaruokaa -> enemmän paha mieli koska morkkis -> lisää paskaruokaa -> jne.

Ei siis tule sitä, että no mitä väliä, kaikki on paskaa ja mä oon läski ja byhyy. Blogin alkupuolella mä olen hokenut tätä paljon ja nyt on taas aika muistuttaa: mä teen tän tasan vain ja ainoastaan itseni vuoksi. Mä haluan tuntea olevani kaunis, mä haluan pystyä urheilemaan niinku ennen ja mä haluan voida olla itsevarma vielä joku päivä. Ihan vaan itseni takia.

Tänä aamuna jopa ystäväni vaaka näytti taas vähän pienempää lukemaa. Kohta ehkä uskallan kokeilla taas yksiä vanhoja pykälää pienempiä farkkuja..

4 kommenttia:

  1. Ihan huikeeta edistystä! Tää sun blogi on kyllä nii ihanan rehellinen :) Oon saanu hirveesti inspiraatiota täältä.. Ootko muuten ikinä laskenu tällä sun ruokavaliolla kaloreita? Oon nimittäin nyt kuukauden päivät tässä pomppoillu tän mun oman ruokavalion kanssa ja hakenu suuntaa.. En pääse irti entisten tapojen kalorien kyttäämisestä ja yleenä turhaudunkin siihen hommaan ja kaikki leviää käsiin. Mutta sitten pelottaa etten laihdukaan jos en laskisi niitä ja olisi tietoinen päivän kokonaiskalorisaannista. Vaikeaa, eikö? :D

    Ja oon tuuliajolla sen mun bloginkin kanssa.. Ehkäpä saan vielä sen entistä ehonmpana pystyyn ja julkiseksi, nyt se on ollut kuitenkin piilosalla. Oon suorastaan paniikissa etten saa itseäni niskasta kiinni ja kesä tulla jollottaa ja se kauhee peilikuva vaan on vastassa tuolla peilissä.. Eikä mun tavotesortsit mee lähimainkaan jalkaan. :D Nyt on niskasta kiinni ottamisen paikka indeed..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko olla rehellinen ja just mua kun muutakaan on vaikea esittää. ;) Alkuun laskin Kiloklubilla kaloreita, koska niin olin tehnyt ennen. Kyllästyin siihen aika nopeesti, koska se valitti mun tekevän koko ajan väärin. Liikaa rasvaa, liikaa protskuja, liian vähän hiilareita, liikaa kaloreita, ei tuu kuituja, syö viljaa, syö tätä, älä syö tota. Siitä huolimatta olo parani ja paino tippu joten unohdin kaiken laskemisen ja aloin menemään ihan fiilispohjalta. Ja tänä aamuna paino oli 80,7kg! Oon jo tooooosi lähellä painaa seitkytjotain. :)

      Nyt vaan kauhee tsemppi ja karsit sokereita niin pääset ihan helposti kesäkuntoon. :) Tällä ruokavaliolla ei tuu repsahduksia ja mielitekoja oikein toteutettuna juuri yhtään mitään. Kokemus puhuu!

      Poista
    2. Mulla kävi ihan samoin. Ärsytti se Kiloklubin antama palaute, kun itse olin fiiliksissä ja soin mielestäni terveellisemmin, niin kaikki oli vaan punasella koko ajan! :/ Kyllästyin hommaan ja nyt täälläkin mennään vaan terveellä järjellä ja oman kropan kuuntelulla. :)

      Poista
    3. Ostin yhden karppikirjan jossa on niitä ruokaohjeita ja "ateriamatriisi" ohjeita yms. Oon nyt kaks päivää syönyt "karppiruokaa" enkä oo muuta kun mielessä laskenut hiilareita että nyt pitäs pari viikkoa ne alle 30g pvässä. Ei oo muuten ollu nälkä! Vaikka oon kyllä huomioinut siis ateriakokojakin, syönyt 3-4 krt päivässä. Todella mielenkiintoista... Tuskin maltan odottaa mihin suuntaan se paino lähtee tästä, otin itseäni niskasta kiinni :D Jospa alkaisin vuodattaan pian sinne bloginkin puolelle taas ;) Sun inspiroimana jatketaan! Keep it up girl! Ja seitkyt -jotain tulee sieltä niiiiin pian, oon ihan kade :)

      Poista