torstai 23. tammikuuta 2014

Skarppaajan pohdintaa


Kuka huomaa missä kohti on alotettu vähähiilihydraattinen ruokavalio silleen ihan tosissaan? ;) Kyllä alamäkeen on mukava lasketella!

Lueskelin keskustelua, jossa puhuttiin näistä ihmisistä, jotka voi syödä mitä vaan ja miten paljon vaan ja tekemättä mitään ja jotka silti pysyy hoikassa kunnossa. Ja niitä sitten piti kadehtia. Mitä tulee tähän ruokavalioon jonka mä olen valinnut, niin kyse on paljon muustakin.

Tottakai alkujaan olen valinnut vhh:n koska lähipiirissä on kokemuksia, joilla ylipaino on saatu tehokkaasti karsittua pois. Mutta sitten tuli tää mun raamattu, eli Antti Heikkilän kirja Ravinto&Terveys ja tajusin tässä olevan kyse paljon muustakin. On kyse luonnonmukaisesta ravinnosta. On kyse ravinnon vaikutuksista hormoneihin, jotka säätelee kehossa kaikkea. Ja mitä kaikkea hyvää oikealla ravinnolla voidaan saavuttaa.

Mullahan on koirat syöneet raakaruokaa jo vaikka kuinka kauan. Eli ei kuivanappuloita vaan kupin täydeltä ihan raakaa lihaa, lihaisia luita, raakaa kalaa, joitain kasvikunnan tuotteita ja niin edelleen. Koirat on paremmassa karvassa kuin ennen, hyvässä lihaskunnossa ja esimerkiksi ulostetta nappularuokintaan verrattuna tulee ihan tolkuttoman vähän - se kertoo ruoan hyödyntämisasteesta aika paljon. Ei esimerkiksi viljoja, ei riisiä, ei pastaa tai perunaa. Joitain teollisia tuotteita käytetään esimerkiksi nameina, mutta valtaosin käsittelemätöntä ruokaa, vältetään myös ne lisäaineet.

Samoja tuotteita, joita en syötä koirilleni, en syö enää itsekään. Olen todennut voivani niin paljon paremmin ilman niitä. Sanoo virallinen ravintosuositus, ykskään superdieetin vetäjä tai kuka tahansa mitään muuta, niin ne ei vaan sovi mulle. Hassua on se, että väitän esimerkiksi viljojen tai perunan olevan enemmän haitaksi kuin hyödyksi monelle muullekin kuin vain mulle, mutta kukapa täällä alkais tyrkyttämään ruokavaliota ilman näitä.

Tätä ruokavaliota jokaisen on kokeiltava itse. Kestettävä se muutaman päivän kurja olo, kun keho kamppailee sokereiden katoamisesta johtuvaa muutosta vastaan. Etsittävä, luettava, kyseltävä ja kokeiltava sitä puskaradiolla kulkevaa tietoa ja neuvoja. Mä sanoisin, että jo noiden muutaman hiilarinlähteen (viljat, riisi, peruna, pasta) karsiminen ruokavaliosta kuten myös kaikkien vähärasvaisten tuotteiden vaihtaminen ihan oikeaan rasvapitoiseen tavaraan tekee ison muutoksen.

Koska vaikka joku voi vetää skeidaa, juoda tsiideriä tai bisseä mielin määrin ja tunkea kurkustaan muutenkin alas ihanmitäsattuu, niin huomais moni aika shokeeraavan muutoksen olotilassaan hyvinkin pian. Ei ole kyse vain painosta. Hoikatkin ihmiset sairastuu diabetekseen, koska syödään liian sokeripitoisesti. Yleisestä olotilasta puhumattakaan!

Mutta jos se aavistuksen turvonnut, pöhöttynyt ja nuutunut olotila on päällä koko ajan, niin siitä tulee se normaalitila. Sillon ei osaa edes kaivata muuta. Kun taas mä vedin alkuun liki pari kuukautta tiukasti vhh:lla ja sitten söin pienen kourallinen irtokarkkeja leffassa niin olo oli aivan totaalisen kamala! Ja aivan yhtälailla edelleen kun syön jotain paskaa niin jestas, että kroppa pistää hanttiin. Siinä sen huomaa.

Se vaan pitää kokeilla. Eron olotilassa huomaa heti sen muutaman päivän jälkeen ja parin kolmen viikon päästä mieliteot ja himot roskaruokaa kohtaan alkaa voimakkaasti häipymään. Reseptikirjoja aiheesta rupee olemaan useampia, netissä on reseptejä ja niiden avulla on helppo ehkäistä kyllästymistä aina niihin samoihin ruokiin. Vhh on todella paljon muutakin, kuin vaan pekonia.

Niin tai näin, laihtujalle tärkeintä on löytää ne muutokset, jotka pysyy loppuelämän. Hirveestä kuntorääkkikuurista, näännyttämisestä ja niiden seurauksena romahtaneesta puntarilukemasta ei ole järin pitkään iloa, jos sitten palataan takasin entisiin tapoihin. Valitse ruokavalio, jota voit nähdä itsesi toteuttamassa koko loppuelämäsi ajan. Kuka sitten jaksaa laskea kaloreita ja elää pienessä ravinnonpuutteessa vuosikausia ja kuka ei.

Mä en jaksa. Tosta ensimmäisestä kuvasta näkee ne aallot, kun olen syönyt kaloreita laskien ja sitten kyllästynyt ja palannut vanhaan. Toisille se ehdottomasti sopii, mutta mulle ei. Sen sijaan pitkää alamäkeä painokäyrään on saatu oikeella elämäntaparemontilla. Mä en osaa nähdä itseäni palaamassa entiseen. Olkoonkin, että olen toteuttanut tätä vasta puolisen vuotta, mutta koen tämän omakseni. Olen matkalla kohti hoikempaa minää, voin hyvin ja hallitsen syömisiäni. Voi miten mahdottoman sekavaa tekstiä!

Mä oon kohta keventyny 20kg puolessa vuodessa ja sen varjolla olen antanut itselleni oikeuden helvetilliseen pätemiseen, jolle ei loppua näy! ;)

4 kommenttia:

  1. Mä olen lukenut tätä sun blogia nyt joulukuusta asti. Välissä kokeilin 3viikkoa superdieettiä ja tuloksena oli kuivunut tukka, hilseilevä päänahka, erittäin kuiva ja ihottumainen iho, paska fiilis ja 4 pudonnutta kiloa. Lopetin leikin kesken, kun tuntui, että suolistoa kirvelee ja keho on ihan väsähtänyt.
    Taas kerran eksyin blogiisi ja päätin, että en häviä mitään, jos kokeilen jättää viljat ja sokerit pois. Saas nähä kuinka eukon käy! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo koskaan tutustunu siihen että mitä tommonen superdieetti pitää sisällään, mutta käsittääkseni aika vähärasvasia linjoja suositaan. Voin vaan kuvitella miten kroppa kuihtuu siinä kun ei saada kunnolla rasvahappoja. Mutta sä oot nyt ainakin todennu, että ei ollu sun juttu ja on aika kokeilla jotain muuta. :) Musta on ihan huikeeta että tää mun pikkuinen blogi motivoi jotakuta kokeilemaan jotain uutta. Parasta! Mikäli kovinkin iso osa sun ravinnosta on koostunut noista mitä aiot jättää pois niin olo voi huonontua hetkellisesti, mutta kun sitkeesti juot vettä ja tarjoat keholle polttoaineeksi sokerin sijasta rasvoja niin olo kyllä paranee kohinalla. Jonkun hyvän kirjan lukaset siihen tueksi niin on hyvä jatkaa. Miljoonasti tsemppiä sulle!! :)

      Poista
    2. Joo, kävin jo tutkimassa, että paljonkos tuo Heikkilän opus kustantaa. Superdieetissä ideana on ihan parissakymmenessä grammassa pysyvät rasvat ja koko ajan vähenevät hiilarit. n. 1100kcal tulee päivässä, ja lisäksi 8 treeniä viikossa. Ompa ihme, että olo on paska. :D On mulla tosta viljattomasta kokemusta aiemminkin. 2012 syksyllä olin 3kk täysin ilman viljaa ja sokerit ihan minimissä. Paino putosi itsestään ja olo oli hyvä. Jouluna kuitenkin sallin herkuttelun ja kas kun entiseen palaaminen olikin hankalaa. Ylläri. :P

      Poista
    3. Wou, aika koville pistetään kroppa.. Saahan ne sillä tuloksia joo, mutta kuinka pysyvää se on tai jos sen läpikäyminen on hirveetä tuskaa, niin hurraa. :/ Vhh:lla kuitenkin paino voi pysyä jossain kohti liki samana, mutta kehonkoostumusmittauksissa rasvaprosentti laskee ja lihaksen määrä nousee, vaikkei kovin kummosesti asian eteen mitään tekiskään.

      Noniin sitten vaan takaisin ruotuun ja hyvää oloa metsästämään! :)

      Poista