tiistai 4. helmikuuta 2014

Alavire

Vähän turhan heikolla vireellä mennään. Ei, edelleenkään en ole kotiin ostanut ensimmäistäkään leipäpakettia tai syönyt perunamuusia, mutta tais viikonloppuna silti hulahtaa kurkusta alas ehkä vaan litran verran lakritsikermajäätelöä.

Salilla en ole käynyt kahteen viikkoon, onneksi edes koirat estävät mua pysähtymästä ihan kokonaan paikoilleen. Ei sillä, en ole käynyt vaa'alla, mutta tiedän etten ole lihonutkaan. Sen vaan tuntee. Joten sinänsä en ole ottanut vieläkään paniikkia ja murhetta, koska arkielämässä on nyt semmonen pienestä koostaan huolimatta yllättävän suuri paskavuori tallottavana.

Entinen minä olis ehkä luovuttanu ja musertunu negatiivisuuden edessä, mutta nykyinen minä osaa jotenkin katsoa sen paskavuoren yli. Osaan paremmin nähdä niitä hyviä asioita elämässä, kuten tää hoikistuminen, parempi olo, parisuhde ja justiinsa noi ihanat koirat. Osaan asettaa ne paljon korkeempaan asemaan ja nähdä ne niin paljon merkittävämäpä tekijänä, kuin tän yhden huonon asian.

Koska toinen vaihtoehto on musertua ja antaa periksi. Paskat, mulla on liian paljon hyviä asioita elämässä antaa moiselle valtaa. Nostan nenän kohti taivasta, tunnen oman arvoni ja annan sen näkyä ja kuulua. Tää syy ei ole tarpeeksi iso antaakseni sen masentaa enää enempää.

Sitäpaitsi, kesä lähestyy kohinalla ja mun pitää tsempata itteni vielä paljon parempaan kuosiin kesäksi! :)

1 kommentti: