maanantai 17. helmikuuta 2014

VHH-hehkutus

Vaikka muutama viime viikko on mennyt aivan selälleen, niin pääpiirteittäin olen pysynyt edelleen kaidalla tiellä. Ei ole tullut liikuttua, on syöty liian usein skeidaa ja unirytmi on aivan päin persettä näin suoraan sanoakseni. Mutta mä kokisin epäonnistuneeni vasta silloin, kun ostaisin kotiin paketillisen leipää. Tai tekisin perunamuusia. Tai keittäisin makaronia.

Siitä ruoskisin itteäni paljon pahemmin, kuin siitä, että tuli ostettua paketillinen jätskiä ja tempastua se naamariin. Paketillisesta jätskiä tulee paha olo ja aivot jäätyy. Siitä jää negatiivinen muistijälki ja se on jotenkin sillon kerralla tuhottu.

Vaikka herkkujen piti rajottua vain kerta kuukauteen -periaatteella, niin viime perjantaina söin kuusi palaa maitosuklaata (hyi saatana) ja lauantaina mulle tehtiin myöhäinen synttärikakku. Söin kakkua kuitenkin ihan inhimillisen määrän totuttuun tahtiini verrattuna ja sain siitäkin huonon olon. Loppuosa viikonlopusta syötiin tunnollisesti ihan normaalisti. Viikonloppumässäilystä on päästävä eroon!

Samoin kävin salilla sillon lauantaiaamuna, sekin oli oikein hyvä juttu. Ja mistä tietää, että salitauko on lipsahtanut liian pitkäksi? Siitä, että ihan perusliikkeet vähän tavallista kevyemmillä painoilla aiheuttaa tuskaa lihaksiin seuraavina päivinä. Hyi mua!

Paino on edelleen sielä 79 kg:n tietämillä, eli kaikesta possuilusta huolimatta ei ole ihan lepikkoon menty. Nyt tarvii vaan suoristaa selkärankaa ja pitää se suorana niin pääsen eroon tästä kummittelevasta kasikympin rajasta. Onhan se sitten hienoa päästä ihan virallisesti sanomaan parin kilon karistuksen jälkeen, että hei, oon muuten keventyny yli 20 kg. Ja mun ruoat sisältää kermaa, rasvoja, hedelmiä, marjoja, kasviksia, lihoja, kalaa, mausteita, makua ja ne on äärimmäisen täyttäviä. En punnitse tai laske ruokia tai niiden määriä. En myöskään laske kaloreita. Kuin helppoa!

Ja vaikka paino ei ole hetkeen tippunut sokeriporsastelusta johtuen, niin nyt mulla on taas hyvä olo. Vyötä on joutunut tiukkaamaan taas yhdellä reijällä lisää ja joinain päivinä pidän siitä kuvasta, joka heijastuu peilistä takaisin. Laihtuminen on helppoa, mutta sen muutoksen ymmärtäminen ja näkeminen peilissä on vaikeaa. Onneksi voin aina verrata vanhoihin kuviin. :)

1 kommentti:

  1. Hienolta kuullostaa! Jatka vaan hyvää työtä! :) Kylöä se vaan niin on, että laihtua voi maukkaammallakin ruualla! Nimimerkillä taisin jäädä koukkuun sulate/tuorejuustoihin kokkauksessa :)

    VastaaPoista