lauantai 15. helmikuuta 2014

Ystävien tuki ja sen tärkeys

Mulla on elämässäni yks ihminen, joka on yhdistelmä työkaveria ja ihan hirmuisen hyvää ystävää. Tämä henkilö on niitä harvoja, jotka on tienneet tästä mun elämäntaparemonttiprojektihankkeesta alusta asti. Kaiken muun hyvän lisäksi tämä maailman paras sekopää on hyvin pitkälti samoilla linjoilla ruokavalion suhteen mun kanssa ja se raukka on joutunu kuuntelemaan mun vaahtoamista ja "uusia" oivalluksia.

Kun työpaikalla pöydälle jätetty täytepullapitko kirkuu mun nimeä saapuu tämä ystävä paikalle ja kippaa pullan liki koskemattomana läpinäkyvään muovipussiin, veivaa sen oksettavaksi mössöksi ja tyynesti kysyy: "Vieläkö tekee mieli tätä?" Eikä muuten houkuttele enää yhtään, tolleen toisessa olomuodossa se onkin vaan sekoitus yrjöä ja vauvanruokaa, hyi saatana.

Ja tältä samaiselta ystävältä sain ystävänpäivän kunniaksi jotain, joka potki mut tänä aamuna salille klo 6. Se oli teksti, joka käsitteli tätä mun painonpudotusta. Menneet painot, nykyhetki ja ne lukemat joskus siellä maalissa. Väänsin itkua ja vatsaa puristavaa naurua samaan aikaan! Yksityiskohdat tekstistä jäävät salaisiin arkistoihin, ihan kaikki ei päivänvaloa kestä. ;)

Jotenkin muistin taas mistä on lähdetty ja kuinka pitkälle jo tultu ja kuten mainitsin, tänä aamuna olin salilla tasan klo 6 ja tuntia myöhemmin lähdin sieltä pois taistellen Herra Oksennuksen kanssa, tullako vaiko eikö tulla? Siinäpä vasta pulma!

Joten älkää kulkeko matkaanne yksin. Ottakaa sille armottoman synkälle ja vaikeakulkuiselle polulle ainakin yksi hyvä ystävä mukaan. <3

1 kommentti:

  1. Tyttö pumppaa pumppaa puna poskella.
    Tyttö pumppaa pumppaa kunnes oksennat.
    Tyttö pumppaa kunnes tiput hikeen.
    Sit pumppaa lisää kunnes vittu itket.

    VastaaPoista