maanantai 3. maaliskuuta 2014

Tunnustus

Viime viikko oli kamala, ihan kaikilta osin. En voi kovin syvällisiä yksityiskohtia paljastaa, mutta työelämässä on nyt melko rajusti muuhun elämään asti vaikuttavia ongelmia. Se näkyy ja tuntuu.

Söin viime viikon ihan mitä sattuu. VHH:sta ei ollu tietoakaan ja se oli mulle aivan se ja sama. Karkkia, sipsiä, pullaa, mäkkipaskaa, riisipiirakoita, pasteijoita ja niin eespäin. Monta viikkoa on ollu energiat ja motivaatio kaikkeen aivan nollassa. Tuun töistä kotiin, istun sohvalle ja siinä istun loppuillan. Omatunto kolkuttaa, kun pitäis tehä sitä ja tätä, mutta yhtään mitään ei saa aikaseks ja sitten vaan menee nukkumaan - ihan vaan todetakseen että ensin ei saa unta ja loppuyön heräilee vähän väliä.

Eilen illalla vedin tarkotukselliset överit kaikkea skeidaa. Koko viikon maha on ollu turvonnu ja sairaan kipeitä kipuaaltoja iskeny vähän väliä. Joten eilen illalla vihdoin ja viimein olo oli niin paha ja huono, että tajusin oikeesti olevani taas aika pahassa kusessa. Joko tää loppuu nyt tai sitten oikeesti alkaa syöksykierre.

Nyt on taas rankat pari viikkoa edessä. En tietenkään joudu lähtemään takaisin vähähiilihydraattiseen ihan tyhjältä pöydältä, mutta niin nopeesti keho tohon paskaan tottuu, että vierotusoireita on tiedossa. Minkäs teet.

Joutuu vaan miettimään valintoja jatkon suhteen. Ei tää näinkään voi jatkua, että annan kaiken jaksamiseni työpäivään ja loput ajasta olen aivan voimaton. Viimesen reilun puol vuotta oon ahkerasti opetellu olemaan enemmän itsekäs, sillä hyvällä tavalla. Tekemään valintoja ja asioita vaan oman itseni vuoksi ja vähän yrittänyt nostaa omaa arvoani. Emmä tiiä. Väsyttää ja vituttaa samaan aikaan. Perkele.

Ennen vuodenvaihdetta mulla oli jotenkin niin hyvä meininki päällä. Asiat rullas ja elämä tuntu hyvältä. Nyt yhen pienen paskavuoren takia kaikki on melkein kääntyny päälaelleen ja kamppailen ihan naurettavien juttujen kanssa. Mun on saatava elämäni takasin. Keinolla millä hyvänsä.

2 kommenttia:

  1. Voi hyvä ihme, en oo aiemmin kommentoinut sinulle, mutta sanon tämän: jaksa ja jaksa. Itellekin tulee näitä, ei aina makeita mutta niitä suolaisia houkutuksia kuten sipsejä ja naksuja. Slti tässä mennään parempaan päin ja just siksi luen esim. sinun blogia :-)

    VastaaPoista