keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Flamingo Spa

Mä löysin pinon lahjaksi saatuja liikunta- ja kulttuuriseteleitä, joten niille piti keksiä tekemistä. Mun päivät kuluu töissä ja koirien parissa, Jiin päivät kuluu töissä, töissä ja töissä. Ens kerralla kun meinaan ryhtyä suhteeseen yrittäjän kanssa, niin tulkaa nyt joku helvetti takomaan järkeä mun päähän! ;)

Niinpä sitten järjestettiin sitä aikaa (tai siis Jii järjesti aikaa, mulla oli vapaapäivä) ja keksin lähteä kahdestaan Flamingo Spahan. En ole koskaan käynyt Flamingon vesipuolella, mutta ainakin kotisivujen kuvat olivat hyvinkin houkuttelevia.

Kuva

Kuvat antoivat vähän väärän kuvan. K-20 -ikärajalla varustettu kylpyläpuoli oli meinaan vielä paljon tunnelmallisempi paikka livenä kuin kuvissa! Siellä oli paljon hämärämpää, joka puolella soi hiljasella semmonen tilulilu-musiikki eikä siellä tehnyt mieli puhua kuin kuiskaten.

Pääasiassa laahustin lämminvesialtaasta höyrysaunaan, sieltä takaisin lämminvesialtaaseen ja sitä kautta miedosti tervalta tuoksuvaan perinnesaunaan. Kolme kokonaista tuntia nautittiin koko kehon valtaavasta rentoudesta, ihanista tuoksuista ja pään tyhjentymisestä. Sillon tajusin miten mielettömän hyvä lahja noi liikunta- ja kulttuurisetelit onkaan! Lahjaksi saadut rahat mä käytän aina kaikkeen arkipäiväseen, kuten auton ja ihmisten ruokkimiseen. Mutta nyt oli pieni "pakko" tehdä jotain pientä ekstraa kivaa. Pari lahjaksi saatua leffalippua vielä odottelevat käyttäjäänsä. :)

Kuva

Kun kroppa sai kunnolla lämpöä niin tuhannen jumiin ja kipeäksi äitynyt selkäkin rusahti lopulta kallonpohjasta häntäluuhun asti. Huojuin suihkun kautta takaisin autolle, kotona lautasellinen ruokaa naamariin ja Harry Potter -elokuvan tuijottelun kautta höyhensaarille. Olihan fiilis. :)

Kuva

P.S. Sairastelu alkais ehkä hiljalleen hellittämään!

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Unta, verta ja onnellisten kanojen munia

Siinäpä teille otsikko. Yskä-flunssa-räkätauti on vaivannut jo monta viikkoa. Sementillä tukittu nenä vaikeuttaa nukkumista ja unen laadussa on ollut aika paljon toivomisen varaa. Muutama yö on nyt mennyt kivasti, kun keksin käyttää sellaista hienoutta kuin nenäsumute.

Sumutteella kyllä nokka pysyy auki ja saa taas kiskottua kymmenen tuntia liki tauotonta unta palloon. Ongelmana on seuraava aamu, kun koko nokka on kuiva kuin erämaa. Ja sitä seuraa valitettavasti verenvuotoa molemmista sieraimista. Kakarana mummolassa mulla oli nenä punasena liki joka aamu, koska siellä oli niin kuiva huoneilma. Näköjään tommonen suihke tekee saman. Noh, uni on silti tärkeintä, kyllä mussa verta riittää.

Viikko sitten sain tuttavalta niiden kotikanalassa munittuja munia. Munat olivat kooltaan vähän pienempiä ja väriltään tummempia kuin kaupan munat. Myös maku oli huhujen mukaisesti hieman erilainen, mun mielestä pelkästään hyvällä tavalla! Onnellisten kotkojen munissa on paljon voimakkaampi maku. Tänä aamuna meni viimeiset munat, paistoin ne pannulla ja laitoin vaan päälle vähäsen yrttisuolaa.

Tänään on vapaapäivä ja tiedossa on koirien kanssa pitkä lenkki metsissä ja pelloilla. :)

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Teki mieli jäätelöä..

..mutta onneksi olen laiska lähtemään sohvalta kauppaan. Bossiin mansikkaa, kermarahkaa ja pellavansiemenrouhetta. Päälle cashew- ja saksanpähkinöitä. Jätskinhimo lähti ja ilman morkkista. :)

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Pieni neljän renkaan päällä kulkeva piristys - autohöpinää!

Nyt mennään blogin aiheen sivusta aika roimasti, mutta ei mulla muutakaan kerrottavaa ole! Mä pidän autoista, aika paljonkin. Mä olen myös melko äkkipikainen innostuessani. Kun yhdistetään nämä kaksi niin taisi käydä niin, että ostin toissapäivänä uuden auton! Tai siis, mulle se on uus.

Mulla olis kohta jo kolmas vuosi lähteny käyntiin mun uskollisen Volkswagen Polon kanssa. Koko tänä yhteisenä aikana ei siinä autossa ollut yhtikäs mitään vikaa. Sillä reissattiin lyhyttä ja pitkää matkaa, isolla ja pienellä kokoonpanolla. Viime kesänä käytiin sillä mökilläkin, pieneen Poloon kun tunget kaksi ihmistä, konttiin kolme koiraa ja takapenkin tupaten täyteen tavaraa niin kyllä oli tiivis tunnelma. Ja Polo se vaan puksutti. Puhumattakaan niistä koiratreenien kuljetuksista!

Mulla ei ollut mitään muuta syytä alkaa viime syksynä miettimään rakkaimpani päivitystä isompaan autoon, kuin tila. Kun tunkee 3 x 20 kg koiraa pieneen takakonttiin niin siinä on ensinnäkin jo kolariturvallisuus semmosella tasolla, ettei meistä kestään siinä autossa jäis kolarissa kuin märkä läntti. Talvella (tai siis "talvella") Poloon tehtiin iso huolto jakopäineen kaikkineen, saatoin sitten hyvillä mielin suunnitella sen laittamista eteenpäin. Saa joku sitten hyvän käyttöpelin itselleen.

Autokauppojen sedät on huonoja ottamaan kuvia, tältä se oikeesti näyttää. <3

Olen jo pitkään tiennyt minkä auton haluan. Mulla on Polon lisäksi ollut sitä ennen toinenkin VW pidemmän aikaa ajossa ja sekin toimi aina moitteettomasti. On siis kehittynyt kova luotto kyseiseen merkkiin. Jos olisin rikas, haluaisin Audin, jos olisin todella rikas, haluaisin RS-sarjan Audin. Mutta heti tukevasti kakkossijalla on aina ollut VW Golf, Variant tietysti tässä tapauksessa.

Koeajolla..
Niin siinä sitten kävi. Nettiautosta bongasin valkoisen vuosimallia 2012 olevan kaunokaisen keskiviikkona ja samana iltana kävin sitä koeajamassa. Se oli rakkautta ensisilmäykellä ja -kosketuksella. Seuraavana päivänä vein Polon sinne näytille, väännettiin kättä sen hyvityshinnasta ja vastoin omia epäilyksiäni se niin rakas pieni Poloinen jäi sinne ja mä ajoin kotiin megahienolla Golfillani!

En ole koskaan tainnut edes ajaa noin uudella autolla ja nyt mä omistan semmosen! Olen ollut aivan suunniltani riemusta. Toki noin uusi auto oli myös kallis ja jouduin ottamaan siihen kallista rahaa väliin ja tiedän, että tämä hankinta tulee olemaan iso rahallinen menoerä. Mutta mulla on auto ollu 18 -vuotiaasta lähtien käytössä kun olen ajokortin saanut ja arvostan sen tuomia vapauksia ja helppoutta niin paljon, että olen valmis uhraamaan sen ison rahan tähän.

Koirien kanssa ja koirien takia tulee reissailtua millon minnekin päin Suomea ja kilometrejä tuppaa kertymään. Siksi tämä uusi rakkauteni on TDI, kaikki aikasemmat autot on olleet bensakoneilla, mutta ihan jo pienemmän kulutuksen takia valitsin nyt dieselin. Tää tuplasti Poloa isompi auto kuluttaa parhaimmillaan yli puolet vähemmän, kuin pikkuinen ja kevyt Polo! Mulle kertyy niin paljon moottoritieajoa, että pieni kone niillä nopeuksilla ja kierroksilla imuroi holtittomia määriä menovettä kitusiinsa.

Minun! <3

Samaisten koirien kannalta ihanaa on myös Golfin megaiso takakontti. Lattian pinta-ala Golfissa on karkeesti metri kertaa metri. Verrattuna Poloon se on todella iso kontti se! Seuraava suuri investointi on kunnollinen autohäkki koirille. Olen katsellut yhtä kolaritestattua ja paljon kehuttua häkkiä. Hetken saattaa joutua säästämään siihen rahaa, se kuitenkin muistaakseni maksaa jotain 700e pintaan. Mutta ajattelen sen satsauksena turvallisuuteen. Ja ostin uudemman autonkin, koska haluan siitä auton pitkäksi aikaa niin yhtälailla haluan kunnollisen autohäkin koirille, jotta siitäkin on sitten iloa vähintään yhtä pitkäksi aikaa.

Saa sitten materialla hehkuttaa tai ei, niin mä kyllä hehkutan. Olen suunnattoman iloinen uudesta kaunokaisestani - ainakin ensimmäiseen lainanlyhennykseen asti! ;)



keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Sairastelu jatkuu

No on tää nyt perkele sitkee pirulainen! Hetken olo oli jo parempi kunnes pari päivää sitten heräsin aamulla taas uuteen ihan tolkuttomaan kurkkukipuun. Salilta olen joutunut pysymään poissa ja kaikki liikkuminen rajoittuu koirien kanssa kävelemiseen.

Tänä aamuna heräsin, olin sanomassa huomenet sängyn vieressä nukkuvalle koiralle ja musta kuulu pelkkää pihinää. Great. Litroittain kurkusta alas kaadettujen kuumien ja tulikuumien juomien avulla jostain sieltä äänihuulten ympäriltä on saatu ryittyä semmosta sementin ja liisterin välimuotoa muistuttavaa kamaa irti. Nyt ääni kulkee taas, tosin pari pykälää hiljempaa ja alempaa kuin normaalisti, mutta kuitenkin.

Edelleenkään en ole niin kipeä ollut, että viittis saikkua hakea. Ja samalla tunnen miten pitkät duunipäivät kuluttaa ihan loppuun ja kotona sitä vaan menee suoraan nukkumaan. Onpas kyllä turhauttavaa! Kelit houkuttelis koirien kanssa juoksemista treenaamaan, mutta ei tässä nyt parane kauheen vauhdikkaita suorituksia edes yrittää. Salille pääsemisen vimmasta puhumattakaan!

Ottaisin nyt mielelläni sellasen neljänkympin kuumeen pariksi päiväksi, kärsisin kunnolla ja pääsisin ihan oikeasti paranemaan. Tämmönen epämääränen puolikuntoisuus on eniten mälsää. Pöh. :)

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Aurinkoisten vapaapäivien ihanuuksia!

Kyllä toi aurinko vaan on ihmeellinen tekijä. Kaikki tuntuu heti niin paljon helpommalta ja ihanalta! Mä kävin eilen kattomassa onnellisia kanoja ja muutamaa kahden viikon ikäistä tipua. Pidin semmosta pikkusta tipua käsieni suojissa ja oli se semmonen onneton pieni hötö, että pelkäsin koko ajan rikkovani sen! Ei mennyt tipu rikki ja se jatkoi piipittelyään.


Tänään kävin uudestaan samaisessa paikassa kyläilemässä ja ilokseni sain pienen kennollisen ihan megatuoreita munia - ne kun oli kaikki munittu juuri tänään! Huomenna aamupalalla pääsen siis testaamaan tuoreita aidosti onnellisten kanojen munia. Oon kuullut, että noi maistuu ihan erilaiselta kuin tehotuotetut munat.


Aivan ihanan sään kunniaksi olen käynyt tänään kaksi lenkkiä koirien kanssa. Ensin kahden nuorimmaisen kanssa 1,5h keikka. Löydettiin matkalta karannut koira, otettiin se kiinni ja lopulta löydettiin onneksi sen omistajakin!

Toiselle kävelylle lähdin kahdestaan vanhimman koirani kanssa. Toisin kuin nuoremmat ei tämä vanhin ole koskaan ollut mikään vauhdikas tapaus. Birre tykkää enemmän rauhallisista lenkeistä ihan kahden kesken, joten sellaiselle lähdettiin. Oli tarkoitus käydä ihan pikkuisella kävelyllä, mutta kun siinä matkalla vielä joukkoon liittyi ystävänikin, niin lopulta tämä retki venyi kahden ja puolen tunnin mittaiseksi. Kaikessa rauhassa käppäiltiin, nautiskeltiin auringosta ja juteltiin kaikesta mahdollisesta. Siis kertakaikkisen ihanaa!


On siis nautittu auringosta, kiireettömyydestä, kotkottelevista kanoista, rakkaista koirista, on syöty hyvin ja otettu kaikki ilo irti näistä vapaista. Ihanaa! :) Koirien jutuista tulee vielä tämän illan aikana lisää Koirablogin puolella!

Olen myös istunut "rottapyörän"
sivuvaunussa! :D

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Valheellinen turvallisuuden tunne

Mullahan on paino junnannut jo viikkoja samaa rataa. Virallista -20kg -suoritusta ei olla päästy ju(h)listamaan, koska paino seilaa edestakaisin. Toki vain pienellä välillä (78,5-79,2kg), mutta seilaa kumminkin eikä laske. Ja joojoo, mun piti olla vaakakiellossa...

Ja tiedättekös miksi? Se johtuu siitä huolettomuudesta joka iskee päälle, kun paino nytkähtää alaspäin. Sitä ajattelee, että no hei nyt tää lähti taas sujumaan ja sitten uskaltaa pitää karkkipäivän. No mitä tapahtuu kun vetää suolaisen pitsan ja paketin jätskiä perään? Se on seuraavana aamuna yli kilo tai pahimmillaan kaksi lisää mittariin!

Mulle toi suola on ihan totaalista myrkkyä. Vehnäpohjan tuomasta vatsan turvotuksesta puhumattakaan. Se kerää nopeesti mulle nestettä kroppaan ja paino pomppaa ylöspäin välittömästi. Koska vhh:lla painonheittelyt on olleet tosi pieniä, puhutaan ihan joistain sadoista grammoista. Vanhalla ruokavaliolla sen sijaan parin kilon heittelyt vuorokaudessa olivat ihan normaaleja, mutta vhh:lla vuorokauden aikana tapahtuvat muutokset numeroissa on olleet merkittävästi pienempiä.

Toinen ongelma tulee sitten siinä, kun tän paskaruoalla kerätyn ylimääräisen nesteen karistamiseen ja kropan normaalitilaan saamiseen menee useampi päivä. Ja sitten olis taas sopivasti viikonloppu ja hyvin aikaa karkkipäivälle. Mutta nyt riitti.

Mulle ehkä sopisi paremmin karkkipäivä kerran kuukaudessa? Ehkä mun pitäis tehdä itseni kanssa sopimus, että jokaisen kuun ensimmäisenä lauantaina on karkkipäivä. Ja sen lisäksi opetella tekemään fiksumpia päätöksiä karkkipäivän herkkujen suhteen. Esimerkiksi se tilattu pitsa on ihan joo hyvää, mutta vähintään yhtä paljon olen nauttinut siitä itse karppipohjaan tehdystä pitsasta megatäytteillä!

Jos siis haluan pudottaa painoa ja se tapahtuu keinolla X niin nyt loppuu sen paskan Y sotkeminen sinne joukkoon. Mä oon opetellu tekemään niin hyviä ja maukkaita ruokia, että melkein joka päivä tuun iloiseksi ihan vaan siitä miten hyvää ruokaa saan syödä ja osaan tehdä!

Kermaiset, juustoiset ja mausteiset kastikkeet, joiden kaverina on viime aikoina mennyt lähinnä raikasta ja rapeaa perussalaattia (jäävuorisalaatti, kurkku, tomaatti), jonka kylkeen vähän salaattijuustoa ja/tai avokadoa. Mä ihan käsi sydämellä lupaan ja vannon, etten milliäkään kaipaa siihen kylkeen perunaa tai riisiä. Nautin noista yhdistelmistä sellasenaan aivan suunnattomasti!

Tälle päivälle on tulossa vielä toinenkin postaus. Olen aloittanut aamun kuvaamalla ja tarkkaan punnitsemalla mun syömiset ja tänään me kaikki (myös siis minä itse..) saamme vihdoin vähän jotain tarkempaa osviittaa mun päivän ravinnonsaanneista! Ihan itteäänkin jännittää, kun ei ole mitään käsitystä. :D Siitä siis illemmalla lisää!

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Vähähiilihydraattista ruokavaliota ei lapsille!

Tähän mä tarttisin vähän selvennystä perheellisiltä vhh:n noudattajilta. Ja nimenomaan niiltä, jotka tekevät muulle perheelle eri ruokia kuin itselleen.

Olen lueskellu erinäisiltä sivustoilta ihmisten tuskailuja, että kuinka on hankalaa noudattaa vähähiilihydraattista ruokavaliota, kun sitten joutuu lapsille ja/tai puolisolle tekemään eri ruoat. Liki samaan hengenvetoon hihkutaan miten hyvä olo on tullut vhh:lla ja on paino laskenut ja on sitä ja on tätä. Mutta tehdään muulle perheelle edelleen sitä hiilarimössöä?

Ihan yksinkertaisesti haluaisin tietää miksi? Jos Jii ei olis ollu niin fiksu, että lähti tähän ruokaremonttiin ihan vapaaehtoisesti mukaan niin ehkä mä olen aika paska vaimokokelas, mutta en mä olis sille alkanu erikseen tekemään safkoja. En todellakaan. Jos mä teen ruokaa niin sitä syödään tai sitten saa piipertää ihan omat ateriansa.

Ymmärtäisin, jos olisi kyse jostain kaalisoppadieetistä, että äiskä tai iskä haluaa tässä nyt laihtua ja näännyttää siksi itsensä henkihieveriin ravinteettomalla ruoalla. Mutta kun karkeasti ei ole kyse minkään muun kuin perunan, riisin, pastan, leivä, murojen, mehujen ja puurojen jättämisestä pois. Ja taitaa tohon listaan kuulua vielä vähän muitakin ruokia ja raaka-aineita, mutta noin niinku karkeesti noi on ne yleisimmät ongelmat arkiruoassa.

Sen sijaan on kyse (ainakin mun lautasmallissa) ravinteikkaasta ja mielellään mahdollisimman puhtaasta ruoasta. Ravinnosta, joka sisältää oikeaa ja pitkäkestoista energiaa, vitamiineja, proteiineja, elintärkeitä rasvahappoja ja mitä niitä nyt sitten on. Minkä takia muu perhe ei voi syödä samaa? Erityisesti lapset.

Joku pienillä lapsilla varustettu perhe vois tehdä mulle ruokavaliokokeen kesälomallaan. Ja nimenomaan kesälomalla, koska koulu-/tarharuoka on valitettavan hiilihydraattipitoista. Kesälomalla olis paremmin ne narut omissa käsissään ja koko porukka siirtyis hiilihydraattipainotteisesta ja vähärasvaisesta ruoasta ihan rehdisti vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle. Ja sitten laitettais säännöllisesti raportteja.

Kauheinta olis ehdottomasti se ensimmäinen kaks viikkoa. Vanhempien olo olis kamala, kakarat kitisee sokerin perään, kaikkia vituttaa ja kiukuttaa ja fiilis on hirveä. Siitä toiset kaks viikkoa eteenpäin niin alkais raporttien sävy vähän muuttumaan. Kesäloman lopussa (mikäli kokeilu olisi suoritettu tunnollisesti) olis fiilis jo aivan toisenlainen.

Omasta kokemuksesta tiedän, että jo muutamassa viikossa huomaa mielialojen tasaantuneen. Sokerinhimot häviävät eikä tule rampattua jääkaapilla jatkuvasti. Vatsaan ei koske eikä se ole turvonnut. Ruokailun jälkeen ei tule väsynyt ja raskas olo, myös se yleinen väsymys ja nuutunut olo helpottuu. Olen kuullut villiä huhua jo tehdyistä tosielämän kokeiluista lapsien osalta. Kuinka lapset on olleet tasaisempia, vähemmän kiukkuisia ja toki saatu myös paino-ongelmat kuriin.

Valitettavasti kun ylipaino ei ole tänä päivänä vain aikuisten ongelma. Eroina niissä on se, että lasten kohdalla siitä ei voi syyttää syöjää itseään, vastuu on aivan ehdottomasti vanhemmilla. Ongelmaan johtaneet syyt ovat varmasti moninaiset, mutta kaikilla liikalihavilla lapsilla on yhteinen tekijä: huono ravinto. Tykätään syyttää tietokonepelejä ja sitä kautta liikkumattomuutta ja sen sellaista, mutta se lihottava tekijä on aina ravinto. Toki on surullista etteivät lapset ehkä stereotypisesti ulkoile niin paljon kuin "ennen vanhaan", mutta liikalihavuutta se ei selitä. Vaikka se niin oiva tekosyy onkin.

Niin on se nyt oikeesti aika hämmentävää, että äiti tai iskä tässä nyt vähähiilihydraattisella ruokavaliolla laihdutti nelkytkiloa, mutta meidän IrmaPetteri se vaan syö kuten ennen ja lihoo entisestään. Ja ennen niitä kiukkuisia kommentteja ottakaa nyt todella se huomioon, että tämä on nimenomaan niille, jotka itse ovat todenneet vähähiilihydraattisen ruokavalion (tai vastaavan) hyvät vaikutukset ja kovaan ääneen suosittelevat sitä ystävilleen tai hehkuttavat sitä netissä, mutta se loppuosa siitä omasta perheestä syö edelleen ihan mitä sattuu!

Tohtori Tolonen

Rasvainen ruoka ei lihota eikä aiheuta valtimotauteja, osoittavat uudet suuret väestötutkimukset. Johtava ravitsemuslääketieteen lehti julkaisi tammikuun numerossaan 2010 jättimäisen meta-analyysin, joka kumoaa vallitsevan käsityksen tyydytetyn maaeläinrasvan yhteydestä sepelvaltimotautiin. Samalla myös nykyiset suomalaiset viranomaisten antamat ravitsemusohjeet joutavat romukoppaan. Terveellinen ruokavalio on vähähiilihydraattinen, ei vähärasvainen.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Ei ole Jonnaa kulmakarvoihin katsominen

Tää on nyt ehdottomasti turhamaisin juttu minkä vaan ikinä saatoin keksiä tähän väliin. Mutta tiedättekö kun ihmisillä on semmosia pieniä vikoja tai ominaisuuksia itsessään, jotka häiritsevät itseä valtavasti, mutta joita muut eivät todennäköisesti ole koskaan huomanneet? Mun yks ongelma on mun raskausarpinen selkä ja se on oikeesti aika näkyväkin, mutta toistaseks se on lähinnä ollu vaan mun huoli, vaatteet kun julkisesti on tupanneet aika visusti pysymään päällä.

Noh, toinen tämmönen ongelma on mun toisen puolen kulmakarvat. Toisella puolella ne pysyy ihan ojennuksessa, mutta toista puolta en ole saanut pysymään ryhdissä vaan karvat sojottaa alaspäin! Havainnollistan kuvilla:


Alemmassa kuvassa on käytetty pelastajaani: kulmakarvageeliä! Ton puolen karvat on muutenkin jotenkin harvemman näköset kuin toisella puolella ja sitten vielä toi ihan väärään suuntaan sojottaminen. Geeli pistettiin heti testiin kaheksan tunnin työpäivän ajaksi ja koko päivän pysy karvat ihan ojennuksessa!

Kuten sanoin, valtavaa turhamaisuutta, mutta mua iät ja ajat häirinnyt juttu. :D Ongelma ratkaistu, jee!

torstai 17. huhtikuuta 2014

Aamupalasotkukuva


Semmonen oksennus tänään. Boschilla veivattu rahka pohjalla, johon tuli ihan vaan mansikkaa ja kermarahkaa. Pinnalle mantelilastuja ja omenasosetta. Ei ehkä järin nättiä, mutta senkin edestä HYVÄÄ! :)

Muista päivän ruoista ei oo vielä tietoa. Ehkä käyn kaupasta hakemassa vähän salaattia ja ehkäpä kalaa. Iltapalasta ei mitään tietoa, mutta pakkasessa ainakin odottelis vielä pussillinen wokkivihanneksia niin ehkäpä niistä veivataan jotain.

Salille en mennyt vielä tänäänkään, koska ihan täysin ei ole räkä poistunut päästäni ja satunnaisesti yskähtelen edelleen. Mutta kevyen kotijumpan tein aamutuimaan ja olen venytellyt (!!!) joka päivä! Mullahan on takareidet ihan mielettömän jumissa ja fyssari mun jalkoja vuorotellen nostaessa totesi "Oho". :D Makkarissa on vino katto, joten sängyllä selälläni olen kiilannut jalat kattoa vasten ja ensin pahimman tuskan venyttäny siinä ja sitten lähteny kiskomaan vuorotellen jalkoja alaspäin. Riks, raks ja poks kuuluu takareisistä, mutta kyllä ne sieltä lähtee vertymään!

Instagramista näette päivän naaman. Ei siis mitään tärkeetä pätemistä tai tiedotettavaa tähän päivään. Hyvä fiilis! :)

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Back in action!

Olo alkaa olemaan jo hiljalleen aika hyvä! Kurkku ei ole kipeä, pystyy nukkumaan kunnolla kun ei ole nokka tukossa ja sen kunniaksi tempasinkin viime yönä 9h unta kalloon ja olin kuin uusi ihminen herätessä. :) Aurinkoinen ilma tuo ihan uutta energiaa päivään ja kaikki vaan tuntuu nyt niin hienolta.

Hormonisotku on lähtenyt aukeamaan ja pillereiden jättämisen vaikutukset on huomattu välittömästi, ehdottomasti hyvä päätös. Nyt vaan niitä seuraavia vaihtoehtoja tutkailemaan... Kiitos muuten aiheeseen kommentoineille avoimuudesta ja kokemusten jakamisesta! :)

Ei muuten mitään jännittävää tiedotettavaa. Tolkuton hinku olis jo salille ja eiköhän sinne viimestään viikonloppuna päästä kirmaamaan, jes jes jes! Kotona oon jo varovaisesti pientä jumppaa tehny parina aamuna ja hyvin jaksaa heilua.

Tänään aamupalana meni kermarahkaa, pellavansiemenrouhetta, mantelilastuja ja omenasosetta. Ruokana töihin lähtee salaattia ja possu+wokkivihannes-kermasotkua. Samaa kamaa syödään myös iltapalana työpäivän jälkeen.

Ihanaa päivää kaikille! :)

P.S. Täältä näette aavistuksen kyseenalaisen nimityksen, jonka sain eilen esimieheltäni. Hmm..

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Kalakeittoa

Koska koti ei itse siivonnut itseään eikä jääkaappiin ilmestynyt ruokaa ihan vaan toivomalla niin jouduin eilen toteuttamaan nämä itse. Kipeänä. Ihmeen raskas voi olla tommonen kauppareissu, kun ei tahdo henki kulkea ja päässä humisee!

Kotiin selvittiin takaisin ja kaupassa lennosta keksittiin päivän ruoaksi kalakeittoa. Jääkaapissa oli avaamaton litran purkki täysmaitoa ja sille piti keksiä tekemistä niin se joutui soppaan. Kattilaan meni se maito, seiti- ja lohikuutioita, pari pientä juuressekoituspussia ja mausteet. Kevyesti tapani mukaan poltin maitoisen keiton pohjaan ja sitä kautta sain siihen vähän häiritsevän palaneen maun.

Siinä ohessa veivasin pellillisen juustoleipäsiä. Joten lopulta söin kärähtäneeltä maistuvaa kalakeittoa ja tuoreita leipäsiä. Ei yhtään hullumpi setti. :)


Pari koneellista pesin eilen pyykkiä, nukuin, siivosin yleisesti (lue: tungin kaiken roinan piiloon laatikoihin), nukuin, kävin saunassa ja nukuin. Oon pari yötä nukkunu sohvalla, koska siinä on helpompi päästä vähän pystympään asentoon. Täydessä vaakatasossa päähän tulee niin hirvee paine, ettei nukkumisesta tule mitään.

Tänään on ainakin tälleen aamusta ollu jo paljon parempi olo kuin eilen tai toissapäivänä. Tänään otan ihan iisisti töissä niin kyllä tää tauti tästä äkkiä selätetään! :)

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Köh köh

Tossa muutama päivä sitten mulla pamahti vasen niska/hartia ihan tuhannen lukkoon. Lämpöhoidolla ja muutamalla kivalla napilla ei seuraavana aamuna ollu kivusta tietoakaan! Siellä vaan joku vissiin naksahti solmuun ja lämpö + kipuvoide + hieronta tekivät tehtävänsä ja vihainen jumi liukeni pois.

Mutta onneksi sen sijaan tää kurkkukipu on kehittymässä kovaa vauhtia ihan täysmittaiseksi flunssaksi! Kurkkuun koskee, pää täynnä räkää, yskittää ja nukkuminen on vaikeeta. Mutta kuitenkaan niin kipeä en ole, että kehtais olla töistä pois. Sen verran kuitenkin, että urheilemisesta on ihan turha edes haaveilla. Kyllä ihan oikeesti vituttaa noin niinku suoraan sanottuna.

Kai se olis joka tapauksessa fiksuinta vaan hakea sairaslomaa ja parantua. Ei siinä ole mitään järkeä, että käytän kaikki voimani töissä ja kaiken vapaa-ajan vaan lataan voimia taas seuraavaa työpäivää varten, että voin sen jälkeen taas raahautua kotiin aivan riekaleina.

Taistelu jatkuu.. :)

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Hormonisotku

Sokereiden karsimisen jälkeen on alkanut tulla ongelmia hormonaalisen ehkäisyn käytön kanssa. Mä en oo ikinä ollut mikään mielialoiltani tasainen kiva pikku päivänsäde, mutta sokereiden heittelyn tasaaminen on helpottanut tilannetta todella paljon. Kun tuntee tarvetta syödä en ole enää harppuunalla perseeseen ammuttu karhu vaan korkeintaan ihan pikkasen häiritty ampiainen.

Huomaan nykyään mielialojen vaihtelut paljon selkeämmin ja valitettavasti pystyn ne huonot fiilikset yhdistämään usein selvästi yhteen tekijään - e-pillereihin. Koska nyt se ravinnosta johtuva vuoristorata on tasaantunut huomattavasti niin tunnen näiden lisähormonien vaikutukset kehossa oikein hyvin. Valitettavasti taukoviikolla mä oon paljon vähemmän vittupää kuin sitten sillä kolmen viikon pillerijaksolla.

Päivittäin pystyn myös tuntemaan sen hormonipiikin tietyn aikaa pillerin ottamisen jälkeen. Eikä se ole mikään päivän paras hetki vaan sillon yleensä iskee joku hyvin negatiivinen fiilis päälle ilman, että voin siihen kauheasti itse vaikuttaa. Ehkäisykäyttöön nämä ovat kylläkin ihan äärimmäisen hyviä - pahimmillaan kun vievät kaikki K-18-halut aivan kokonaan!

Aikasemmin olen vaan tyytynyt ajattelemaan, että mä nyt oon tämmönen kusipää ämmä. Mutta nyt oon huomannu, että vaikka valtaosin kyse onkin ehdottomasti siitä, niin tässä on muitakin tekijöitä ollut matkassa. Olen ajatellut nyt koemielessä jättää pillerit hetkeksi kokonaan pois ja katsoa mitä päänupille tapahtuu. Mikäli huomaan fiiliksen tasaantuvan entisestään niin joutuu varmaan vähän kattomaan muita vaihtoehtoja.

Moni on kehunut ehkäisyrengasta, koska se on koko ajan paikallaan ja erittää hormoneja kehoon siksi tasaisesti, jolloin sitä piikkiä ei tule. Muutamia eri pillereitä oon kokeillu ja tällä hetkellä olevat on tehny musta kaikista vähiten riehuvan hullun. Muutaman muun merkin kanssa menin ihan pitkin seiniä.

Mutta pitää katsoa. Alottaa nyt pitämällä tauon napeista ja katsoo sen kokeen vaikutuksista mieleen. Ja jos musta tulee entistä vähemmän vittupää niin täytynee tohtorin kanssa mennä pohtimaan eri vaihtoehtoja. Joskus ehdottivat mulle kierukkaa, mutta mua kammottaa ajatus siitä asennusprosessista! Mä oon tosi kipuherkkä ja tatuointeja lukuunottamatta en tahdo mitään ylimäärästä kipua elämään..

Kyllä se Britney jotain tietää

En pahemmin välitä Britney Spearsin nykyisestä tuotannosta, sillon joskus alkuaikoina se vielä oli kovassa suosiossa ja oli hyviä biisejä. Nää uudet pornontäyteiset videot ja aika ihmeelliset biisit ei kauheesti kolise, mutta tossa musakanavaa telkkarista kattoessani tajusin, että kyllä yhessä asiassa se Britney on ihan oikeessa:


"You want a hot body? You want a Bugatti?
You want a Maserati? You better work bitch
You want a Lamborghini? Sippin' martinis?
Look hot in a bikini? You better work bitch
You wanna live fancy? Live in a big mansion?
Party in France?
You better work bitch!"

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Hävisin...

Vaikka mä kovasti olinkin sitä mieltä, että mulla ei ole aikaa tulla kipeäksi, niin se perkele vaan iski silti. Nokka on aavistuksen tukossa, mutta suurin ongelma on kurkussa. Nielu on meinaan niin kipee ettei mitään järkeä!

Jos saa pitää koko turvan ihan paikallaan niin kaikki on hyvin, mutta haukottelusta lähtien kaikki suun liikuttelua vaativa toiminta koskee ihan julmetusti. Ei toki yhtä eksoottinen kipukokemus kuin mononukleoosissa ("pusutauti"), jonka kärsin sillon joskus yläasteella. Se oli niin mieletön setti, ettei tosikaan. :D

Mutta nyt tosiaan ei muuten ole mitenkään kummoinen olo. Ei yskitä, nenässä kuitenkin jonkun verran henki kulkee, ei kuumetta ja muuten ihan jees, mutta toi nielu on aika kirkuvan tulehtuneen näköinen ja tuntuinen. Kyllä harmittaa! Jos nyt tän kärsii tunnollisesti pois alta niin sitten ei tarvi taas ainakaan vuoteen olla kipeenä. :)

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Hetki kivutta

Niskaa ja hartiaa on tänään hoidettu ihan täydellä teholla. Kipulääkettä, lämpöä ja hierontaa. ThermaCare -lämpötyynyjä tuli testattua ensimmäistä kertaa ikinä ja voin kyllä suositella, on meinaan ihan todella toimivia!

Iltapäivällä töissä kipu lähti kuitenkin pahenemaan ja vasemman käden käyttö kävi aika kivuliaaksi. Sain lähteä hieman aikaisemmin kotiin ja kotona vedin muutaman napin naamariin ja vaihdoin uuden lämpötyynyn. Villasukat jalkaan, neule päälle ja kaulaliinaa kymmenen kierrosta kaulan ympärille.

Makoilin sängyssä parisen tuntia ja hiljalleen kipu lähti hellittämään. Yhtäkkiä joku sitten alko toimimaan vauhdilla ja kipu hävis melkein kokonaan. Laitoin saunan päälle ja saunan lämmössä kevyesti venyttelin ja hieroin kipeitä kohtia. Saa nähdä mitä huominen tuo tullessaan. Pitää ainakin pukea lämmin paita ylle yöksi, koska meidän makkari on aika viilee niin muuten yläkroppa ottaa kylmää ja se pahentaa taas asiaa.

Vaikka en kovin mielelläin lääkkeitä syö, mutta nyt oli niin tolkutona kipua, että oli pakko saada se loppumaan nopeesti jollain. Mitähän jos sitä vaikka kipittelis hierojalle? Yläkroppa kun on ollut enemmän ja vähemmän jumissa niin kauan kuin vaan voin muistaa. Ennen ilmastoitua rakasta Poloani jouduin vanhalla autolla ajamaan kesäsin ikkuna auki. Ei ollu ihan yks eikä kaks kertaa, kun niskasta juurikin tämä vasen puoli jysähti ihan totaaliseen lukkoon, kun jatkuvasti kävi siltä puolelta ikkunasta veto niskaan. :D

Ehkä tää tästä taas. Kello on nyt abaut 21 ja mua väsyttää ihan urpona. Kipinkapin nukkumaan ja taistelu näitä ikävyyksiä vastaan jatkuu taas huomenna. :)

Aavistuksen läheisriippuvainen Bea haluaa
aina niin lähelle kuin mahdollista...

Megatyylikkäät vaatteet, lämpötyynyt ja nappeja. :)

Päivä alkoi tällä!

Ja niin se karma potkaisi perseelle

Voih. Just eilen kirjotin miten ärsyttävää vinkuminen ja nillitys on, joten tottakai nyt sain aihetta alkaa nurisemaan!

Meillä on duunissa jokainen ollu vuorollaan enemmän ja vähemmän kipeenä ja kaiken sen rykimisen, räkimisen ja niiskutuksen keskellä mä oon visusti päättäny olla sairastumatta. Tänä aamuna sitten heräsin, nielasin, tunsin aivan valtavaa kipua kurkussa ja totesin, että no voi ny saatana! Kaulassa kaksi turvonnutta pingispalloa ja nielu aivan liekeissä.

Ei muuta kuin kipinkapin alakertaan ja keittiön yläkaapista lääkekoria kaivelemaan. Nostin vasemman käden ja PAM! Ihan ku joku olis puukon lyöny tohon niskaan/hartiaan vasemmalle puolelle! Musta karkas pieni ähkäsy, niin julmetusti alko koskemaan hartiaan. Pää ei kääntyny, käsi ei toiminu ja ihan sama mitä teki tai oli tekemättä niin sattu vaan ihan tolkuttomasti.

Kurkkukipu meni ihan hetkessä pois kurkkupastilleilla eikä täysin nippuun jysähtänyttä hartiaa lukuunottamatta ollut mitenkään kurja olo. Kävin salilla tekemässä ihan kevyesti, että sain lämpöä yläkroppaan. Kipu hartian seudulla alko helpottamaan ja pystyin paremmin hahmottamaan mistä se kipu pahiten säteilee. Niskastahan se, rangan vasemmalta puolelta, melkein kallonrajasta asti.

Pyörittelin, venyttelin ja sain pientä helpotusta. Huom, pientä. Autossa jokainen töyssy ja huojahdus aiheutti mussa pientä uikutusta. Kotona laitoin ulkomailta tuotua vahvaa kipuvoidetta niskaan, kaivelin lihasrelaksantteja laatikosta ja joku kipulääkekkin siinä meni samaan. Kiedoin koko yläkropan peittoihin ja viltteihin ja kaaduin sohvalle.

Vajaan tunnin päästä alko helpottamaan edes sen verran, että pystyy käyttämään vasenta kättä ja sai tehtyä aamupalaa. Että ei sitten muuta kuin buranat kassiin ja ilosesti töihin, alkavan päänsäryn tuntu on hyvin voimakas, mutta ainakin tiedän mistä se johtuu.

Ja täyteen taistoon tätä yrittävää räkätautia vastaan. Mulla ei ole aikaa tai kiinnostusta olla kipeenä, joten mulle ei yks kevätpöpö ala keulimaan!

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Positiivisempi Facebook

Mä en ole ikinä ollut mikään "kaikkien kaveri" tai kenenkään mielistelijä kaveruuden nimissä. En ole haalinut miljoonaa kaveria Facebookissa ihan vaan koska se näyttäis sit siltä et tuntee kaikki ja on paljon frendejä. Tällä hetkellä on 271 kaveria listalla ja siinäkin on jo aika monta liikaa.

Hyvin moni mun kaverilistalla on semmosia jotka on pyytäneet kaveriksi ja sitten en raaski olla hyväksymättä vaikka en itse olisikaan pyyntöä lähettänyt. Kun sitten seuraavan kerran törmätään kaupassa eikä kyseinen henkilö edes tervehdi niin älypuhelin kaivautuu taskusta ja POISTA KAVEREISTA! Kyllä sen verran pitää tuntea, että voi sanoo moi! kun näkee livenä jossain.

Mutta miten mä olen tehnyt omasta FB-kokemuksestani positiivisemman? Olen hyvin ahkerasti poistanut jengiä kaverilistalta tai vähintään piilottanut julkaisut uutisvirrasta, jos vaikka joskus haluaakin vielä käydä stalkkaamassa profiilia. ;)

Nää poistetut henkilöt on semmosia tapavalittajia. Ja mua alkaa ihan oikeesti vituttamaan sellanen jatkuva aivan tyhjänpäivänen vinkuminen joka asiasta. Kun monta kertaa viikossa valitetaan, että "Vittumitäpaskaa olla töissä!!" ja valitetaan kun väsyttää tai on tylsää tai on nälkä. Tai pahimpia on ne kivuilla ja sairauksilla huomiota huoraavat! Ollaan viikottain kuumeessa ja on kurkku kipee ja on sitä ja on tätä ja on tota, voi mua raukkaa ja aina sinne joku erehtyy kommentoimaan, että voi sua reppanaa. Tai jos ne ihmiset todella on 3/4 vuodesta kuumeessa niin kyllä sillon on jossain pahasti vikaa.

Tietenkään kaiken ei aina pidä olla feikattua ruusuilla tanssimista, on äärimäisen fine kun toisinaan vituttaa tai on kipee tai ihanmitävaan. Mutta jos valtaosa kaikista päivityksistä on pelkkää negatiivista saatanan vinkumista niin mä painan deleteä. Yksikään mun läheisistä ihmisistä ei tämmöstä onneksi harrasta, joten ne etäisemmät "kaverit" ja niiden vinkumisen poistaminen näköpiiristä ei tuota minkäänlaista tuskaa. Mussa ei ole paskasuodatinta, mutta onneksi Facebook suodattaa mun puolesta. :D

Ja nyt on oikeesti ymmärrettävä, että tarkoitan henkilöitä, joilla ihan aikuisten oikeesti 95% kaikista päivityksistä on pelkkää tyhjänpäiväistä kitinää.


maanantai 7. huhtikuuta 2014

Ruokapäiväkirja 7.4.2014

Tänään on aamu vedetty aika protskupainotteisesti. Oli niin hulinaa ja vilinää aamu eikä nälästä tietoakaan niin join sitten protskulitkuja. Tilanne paikattiin päivällä salaatin ja karjalanpaistin merkeissä. Salaattiin tuli salaattia, kurkkua, tomaattia, avokadoa ja juustoa. Karjalanpaistiin vaihdoin tuntia ennen uunista ottamista veden tilalle kermaa. Tuli ihan överihyvää!

Jälkkärinä meni mansikka-mustikka-banaani-turkkilainen jugurtti -sotkua. Kaveriksi pellavansiemenrouhetta. Tämä setti ja litra vettä antoivat orastavalle päänsärylle kyytiä ja nyt on taas oikein kylläinen ja hyvä olo. :) Iltapalan kohtalosta ei ole vielä tietoa. Salaattia, paistia ja jälkkäriä meni niin reippahasti, ettei nälkä todennäkösesti ehdi yllättämään enää tämän päivän puolella. Mutta se jää nähtäväksi. Olisin kuitenkin valmis untenmaille jo nyt.. :)




Vihdoinkin oma personal trainer!

Vapaapäivän riemuja

Kello on nyt vähän vaille yksi. Heräsin kuudelta. Pakkasin koirat autoon ja otettiin nokka kohti treenihallia. Käytiin pienellä noin 15 minuutin alkukävelyllä metsässä ja sen jälkeen itse hallissa vietettiin reilu tunti. Sen jälkeen vielä reilu 45 minuuttia rämmittiin samaisessa metsässä kiipeillen kalloilla ja rymyten risukoissa.

Koirat olivat oikein tyytyväisiä kotona ja valtasivat sohvan koko joukon voimin. Ei ole kovin montaa asiaa, jotka lämmittäisi sydäntä yhtä paljon kuin aidosti väsyneet koirat! Että ne ei vaan makoile tylsistyneenä vaan nukkuvat syvää unta, näkevät ehkä vähän unia ja saattai jostain pieni kuorsauskin kuulua. Sillon on saatu aikaan onnellinen koira. Ja nyt niitä oli sohvalla kolme kappaletta. <3


Kotona vähän siivosin (imurointi, koirien petien pesut, yksi koneellinen pyykkejä) ja sitten pakkasin treenikamat kasaan. Reippaana tyttönä kävelin salille. Sen verran reippaalla tahdilla tuli tarvottua, että se meni hyvin alkulämmittelystä. Noin 45 minuuttia käytin takakropan, erityisesti selän, kurittamiseen. Oon nyt innostunu tästä selkäjutusta, koska nyt todella oon oppinu miten saan sen treenin uppoamaan sinne selkään! En tee sitä työtä käsillä tai jaloilla tai millään muullakaan vaan saan sen osumaan juuri oikeaan kohtaan selkään. Ja se on hieno tunne se!

Mullehan toi selkä on aina ollu vähän arka paikka. Koska mulla on ruma selkä. Toki joo mun selkä on aina ollu lihakseton ja pahimmillaan täynnä lyllyvää, mutta suurin ongelma on raskausarvet joita selkä on puolillaan. Vaaleita poikittaisia viivoja on koko selkä aivan täynnä ristiselästä alaselkään. Ne on tulleet sillon jo kauan sitten kun venähdin ehkä metrin viikossa pituutta ja sain tämmösen idioottimaisen pitkän selän. Tämmönen pieni kosmeettinen haitta joka jotenkin osuu mun silmään tosi pahasti. Onneksi ne on selässä ja näen ne vaan jos oikein peilistä tähtään! Mutta jos sinne sais vähän lihasta kaveriksi niin ehkä osaisin nähdä ne enkä vaan niitä viivoja.

Salin jälkeen poljin kuntopyörää vartin verran aika reteellä temmolla ja sain hyvän hien pintaan. Pukkarin kautta tennarit jalkaan ja käppäilemään. Kun olen saanut ajokortin ja auton niin en uskalla alkaa edes valehtelemaan kuinka harvoin sen jälkeen on tullu käytyä kaupassa kävellen. Vaikken yleensä edes osta kovin paljoa kerralla vaan korkeintaan parin päivän ruoat. Mutta nyt tuli sekin hoidettua samalla reissulla.

Tänään ruokalistalla on taas karjalanpaistia, joka viimeksi onnistui tosi hyvin. Sen kaveriksi ostin ainekset salaattiin, tällä kertaa muistin myös ne avokadot. Jälkkäriksi monitoimikoneen kulhossa on sulamassa kulhon täydeltä mansikkaa ja mustikka joista veivaan rahkan turkkilaisen jugurtin ja kermatilkan kanssa. :)

Voihan hitsit miten kiva päivä!

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Korkealentoista asennepohdintaa

Mä olen viettänyt tänään koko päivän ihanissa maisemissa ja ihanssa mökissä semmosen työyhteisön kehittämis"valmennuksen" parissa. Päivä on ollut voimakkaasti ajatteluelintä rasittava ja musta tuntuu, että ajatukset painaa ainakin kakskyt kiloa.

Työporukkaan liittyvistä osuuksista nyt tässä yhteydessä viis, mutta mieleen jäi asioita, joita pitäisi työstää ihan jokapäiväisessä elämässä. Kuten se oma lähtökohtainen asennoituminen asioihin. Esiteltiin malli, jossa käytetään 4 x 4 minuuttia päivässä omien fiiliksien ja ajatusten tunnusteluun.

Ne hetket oli neljä ensimmäistä minuuttia herätessä, neljä ensimmäistä minuuttia kun menee töihin, neljä ensimmäistä minuuttia töistä lähtiessä ja neljä minuuttia kun menee nukkumaan. Että mikä se on se fiilis. Ajatteleeko pelkästään negatiivisia asioita ja negatiivisesti. Ja olisiko niitä asioita mahdollista lähestyä positiivisemmin, etsiä niihin ehkä ratkaisuja ja nähdä niissä muitakin mahdollisuuksia kuin "vittumitäpaskaa" ja "eitästäkuitenkaantuumitään".

Koska positiivisuutta ei synny itsestään. Se on löydettävä itsestään ja sitä on ruokittava. Jos mä käyttäisin yhtä paljon posiitivisten asioiden lietsomiseen kuin negatiivisten niin olisin vuoden positiivisin ihminen! Mutta liian herkästi nojaudun pessimistisyyteen, lähden muiden negatiivisuuteen mukaan ja lietson omia orastavia huonoja ajatuksia.

Sen sijaan mun täytyy opetella katsomaan asioita edes vähän valoisammaltakin kantilta. Vaikka joku juttu ensin voi tuntua olevan aika perseestä niin se mielikuva ei muutu jos ei edes yritä nähdä sitä muista näkökulmista. Mutta jos pistää silmät kiinni ja sormet korviin niin niitä muita vaihtoehtoja ja toimintamalleja on aika mahdotonta nähdä.

Työyhteisöön liittyen puhuttiin paljon myös positiivisesta palautteesta ja sen tärkeydestä. Ettei sen ansaitsemisen eteen tarvitse tehdä valtavia urotekoja vaan se voi olla jotain ihan pientä arkipäiväistä kivaa. Ja ettei sen hyvän palautteen antaminen tarvitse olla suuri seremonia, vaan sen voi ihan siinä normaalissa tilanteessa ohimennen sanoa, että hei, hienosti hoidettu! Tän soveltaminen myös siihen muuhun elämään on äärimmäisen tärkeetä. Elämässä kun on aika paljon muitakin ihmisiä kuin ne työkaverit ja ne muutkin ottavat mielellään vastaan positiivisia sanoja.

Mussa on siis aivan liikaa semmosta yleistä negatiivisuutta. Sitä on alettava työstämään ja sitäkään muutosta itsessäni ei tee kukaan muu kuin minä itse. Kotimatkalla kuuntelin autossa Chisua ja eräs kertosäe kopsahti ohimoon kuin nyrkki:


Ja mulla kiire etsimään
Taas uusi syy miksen voi olla onnellinen nyt
Ja rakastaa sitä mitä mun vieressä odottaa
Ja kohta aamuaurinko mut taas polttaa loppuun
Kysyn ikkunalta itkien
Missä on mun yksisarvinen



Mulla on elämässä kaikki edellytykset olla onnellinen ja positiivisempi. Historiassa on asioita, jotka vaikeuttavat luottamista ja aloillaan pysymistä, mutta ei ole mitään sellaista, jota ei saisi työstettyä parempaan suuntaan. Eli lopetan sen yksisarvisen odottelun ja otan enemmän iloa irti siitä elämästä, jota tässä nyt eletään.

Ja loppuun vielä toinen biisi, joka on lyönyt mua palleaan. Rakastan Samuli Putroa ja rakastan tätä biisiä. <3



Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?
Ja elämä tapahtuu sinä aikana.

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Ensimmäinen reippausviikko

Tällä viikolla kävin salilla kolmena aamuna. Salittomina aamuina on käyty koirien kanssa enemmän tai vähemmän reippaalla lenkillä, mutta on herätty aikasin jokaisena aamuna. Kaikista myöhäsin herääminen tais olla klo 7.

Saliaamuina on herätty 5.30, käytetty koirat pissalla ja sitten paineltu salille. Ennen kymppiä sitä on sitten oltukin untenmailla illalla, tahtoo aika raskaalla kädellä toi Nukkumatti heitellä unihiekkaa silmiin meinaan. Tästä on hyvä jatkaa ensi viikolla. Huomenna on tiedossa kävelyä koirien kanssa ja maanantaina treenit koirien kanssa hallilla ja tiistaina taas salin merkeissä.

Liikkuminen on tuntunu hyvältä. Kroppa pystyy tekemään ja ainut kipu mitä on tunnettu on sitä hyvää lihaskipua. Ei koske polviin vaikka miten kyykkäis ja pusertais jaloilla! Mun keho on tervehtynyt valtavasti ja sen rasittaminen kuntoilulla tuntuu hyvältä ja helpolta. Tästä tässä projektissa on alkujaan ollut kyse, paremmin voivasta ja pystyvästä kehosta.

Ei siis mitään sen kummempaa tiedotettavaa. Kiitos ihanista kommenteista syömishäiriö-kirjotukseen, on lohdullista tietää ettei ole yksin. Ja on hienoa tietää, että muutkin on saaneet vhh:sta apua. Mahtavaa!

Öitä. :)

torstai 3. huhtikuuta 2014

Yksi syömishäiriön muoto

Monet tietävät anoreksiasta ja bulimiasta. Ne taitaa olla ne puhutuimmat syömishäiriön muodot. Mutta mulla on syömishäiriöstä oma tarinani kerrottavana.

Aloitetaan heti niistä hyvistä uutisista. Meinaan mun ongelmani on sitä laatua, että se on paikattavissa helposti vain rajoittamalla hiilihydraatteja. Mulle on kehittyny sokereihin paha addiktio ja alkoholistin tavoin en pysty hallitsemaan syömiäni määriä.

Hiilihydraattiaddiktio mun kohdallani kun ei koske pelkästään karkkia tai sipsejä. Samaan piiriin kuuluu leivät, piirakat, pasteijat, hapankorput ja kaikki niiden muut olomuodot. Samoin tottakai puurot, murot ja myslit. Ja perunamuusi. Ranskalaiset. Lohkoperunat. Ja mitä niitä nyt sitten onkaan, skaala on siis varsin laaja.

Jos normaali ihminen syö aamulla kaksi ruisleipää, mä vedin helposti neljä tai kuus viipaletta. Ja siihen päälle lautasellinen puuroa voilla ja sokerilla. Niin ja kaakaota lasillinen. Mä tiedostin sen koko ajan, että se määrä on liikaa. Mutta se vaan maistu jotenkin kai hyvältä tai jotain, en osaa edes selittää.

Ja karkkipäivänä normaali ihminen ostaa pussillisen sipsejä, syö niistä ehkä osan ja laittaa loput kaappiin odottamaan seuraavaa karkkipäivää. Mä tempasin koko pussin ja vähintään halusin lähteä tai jopa lähdin hakemaan toista pussia. Eikä karkkipäivä ollut vain kerran viikossa.

Kauppareissut ei ikinä pysyny lapasessa. Mun auto oli aina täynnä suklaapatukoiden papereita. Liki jokaiselta kauppareissulta tarttui joku sokeripötkö mukaan ja yleensä söin sen "salaa" autossa. Jos kävin Vaasan leipomossa niin sen kahden piirakan sijaan ostin muutaman piirakan, fetajuustokolmion ja jonkun pullan.

Lidlin tuoreleipähylly oli aivan mahdotonta ohittaa. Työpaikan vieressä oli Lidl ja kun hain yhdeksi päiväksi sieltä eväät niin saatoin ostaa kaksi sämpylää, neljä piirakkaa, omenataskun ja pullan. Ja niitä juotavia jugurtteja. Yhä edelleen Lidlin tuoretiskistä lähtee aivan huumaavan ihana tuoksu, sen ohitse käveleminen tyhjin käsin on aina yhtä suuri kamppailu!

Sitten tottakai tasasin väliajoin tiedostin lihonneeni, otin jonkun nälkäkuurin, laihduin kympin, lihoin kympin ja taas mentiin. Idioottimaiset "tonnikalaa ja raejuustoa" -kuurit katkes aina ensimmäiseen vitutuskohtaukseen ja taas mentiin tuoreleipätiskille. Tunnesyöjän vikaakin mussa on hyvin vahvasti. Ongelmasta ja murheesta riippuen joko ahmin ruokaa kaksin käsin tai sitten olin pari viikkoa liki syömättä ja sitten alko taas ruoka maistumaan kaiken menetetynkin ajan edestä.

Mäkki oli mulle tosi iso ongelma. Useita kertoja viikossa. Kaks kahen euron hampparia ja kahen euron nugetit. Viikonloppusin viimestään ainakin kaks keikkaa kyseiseen pikaruokalaan ja mielellään koko setti aina kerralla.

Mitä sitten tapahtu viime syksynä kun tuli äkkistoppi kaikelle moskalle? Vierotusoireet. Ensimmäiset kaks viikkoa kauppareissut oli aivan tuskaa. Pienessä paniikissa kimpoilin pitkin kauppaa, meinasin vääntää itkua kassalla jonottaessa niiden suklaapatukoiden vieressä. Ensimmäisellä viikolla sorruin ja ostin yhden Daimin. Mitä nyt yks Daim mihinkään vaikuttais?

Tungin sen turpaani autossa ja hetken se maistu hyvältä. Sen jälkeen tuli niin hirvee olo henkisesti etten ikinä kykene selittämään sitä tarpeeksi elävästi. Katoin itteäni auton taustapeilistä ja säälin itteäni. Että mimmonen kuvottava raukka voikaan ihminen olla, antaa nyt periksi suklaapatukalle! Sen jälkeen kaksi kuukautta meni aivan tiukassa kurissa ja nuhteessa.

Vhh teki sen mitä toivottiinkin. Vaikka sitä oli aluksi vaikea uskoa niin toden totta ne hiilarinhimot ja kamalat mieliteot alko häviämään. Paino lähti laskemaan ja kuten siihen yhteen tekstiin kommentoitiinkin niin siihen hiilariherkutteluun on saanut jonkinlaista hallintaa. Osin se johtuu siitäkin miten paha olo hiilaripommista nykyään tulee ja sitä ei kovin mielellään enää tahdo kokea.

Ajoittain on ollut vaikeampaa, mutta valtaosin on mennyt vain hyvin. Ja koko ajan tuntuu sujuvan aina vaan paremmin ja paremmin kun tästä on tullut keholle normaalitila. Hiilihydraattien hyljeksintä ja huonot vaikutukset on voimistuneet ja se osaltaa ajaa pysymään pois niistä.

Addiktio ei koskaan poistu ja sen kanssa saa painia lopun ikäänsä. Mutta mulla on omaani äärimmäisen toimiva hoitomuoto. :)

Vaakakielto

Mulla on paino taas ottanu ja jysähtäny aloilleen. Ahistaa ja vituttaa kun oon vahdannu joka päivä vaakaa ja mitään tapahdu. Niinpä joudun vaakakieltoon. Koska mulla on ollu tosi hyvä olo ja "kiinteytynyt" tunne kropassa niin nyt otan ihan suotta ressiä numeroista.

Eli vaaka saa luvan hetkeksi jäädä ja keskitytään taas siihen huolettomaan syömiseen ja elämiseen. Ruoka ei saa aiheuttaa tarpeetonta stressiä ja päänvaivaa, kun siihen ei ole mitään tarvetta. Tiedän mitä, miten paljon ja milloin syödä, joten mun ei tarvitse niin paljoa uhrata siihen varsinaista ajattelua. Ei tarvitse tutkailla ja laskea ja miettiä.

Viime viikolla uudelleen startattu urheilukin aivan varmasti osaltaan vaikuttaa. Vaikka on vasta muutama salikerta alla niin teen kuitenkin aina melko kovaa treeniä ja se vaikuttaa helposti. Pitää vaan muistaa syödä tarpeeksi, ettei keho säikähdä ja lopeta rasvan polttamista. Ruokakertoja en kuitenkaan aio lisätä mikäli olo jatkaa hyvänä pysymistä. Väitän aika tiukasti, että mun kroppa kertoo mulle kyllä paljon jos vaan muistan oikeesti kuunnella.

Jatkan siis kuntoilua ja syömistä parhaaksi kokemallani tavalla. Vaaka joutaa toviksi komeroon ja palaamme sen pariin myöhemmin, kunhan ressi ja vimma päästä puntarille on kadonnut. :)

Kuvassa tän illan ruoka. Salaattia ja possukastiketta
(suikaleita, koskenlaskijaa, sipulia, maustekurkkua).

Todella heikko hetki

Mä voisin tässä joku päivä ihan ajan kanssa avata teille tätä mun ongelmaa ruoan kanssa. Siis erityisesti hiilihydraattipitoisen ruoan kanssa. Syömishäiriöitä on monenlaisia ja mä itse omin valtuuksin diagnosoin itselleni syömishäiriön. Jos syö salaa ja tietoisesti liian suuria määriä koska ei vaan osaa lopettaa niin se on ongelma. Mutta siitä lisää sitten omassa kirjoituksessaan.

Kuva
Enivei, tänään kaupassa tuli todella heikko hetki. Alepan tuoreleipätiskin edessä valutin kuolaa kun katsoin niitä karjalanpiirakoita, perunapiirakoita, pasteijaa, vuohenjuustopatonkia, berliinimunkkeja ja tuoreita sämpylöitä. Kävin ihan mieletöntä kamppailua pääni sisällä.

Se toinen ääni sano, että hei ihan hyvin voit ottaa siitä pari, ei kato kaadu homma mihinkään suuntaan. On tässä kato harrastettu liikuntaa ja syöty hyvin taas pitkä tovi ni mitä nyt pari piirakkaa ketään haittaa. Ja sä tiedät miten jumalaisen hyviä ne on!

Mutta se toinen, viime syksynä löydetty ääni sano, että älä jumalauta retkahda tohon halpaan. Sun muutenkin heikko selkärankas rutisee kasaan rytinällä, jos sä nyt kuvittelet ottavas "vaan yhden". Sun mieli on edelleen sairas ja sä et osaa lopettaa. Sä et ota yhtä. Sä et pysty ottamaan vaan yhtä vaan sä otat vähintään kolme piirakkaa, kaks pasteijaa ja berliinimunkin. Ja sä ladot ne piilossa kerralla naamariin ettei kukaan näe. Huomenna viimeistään sä teet saman uudestaan.

Tämä tuoreempi ääni voitti. Raskain askelin lähdin raahustamaan pois sen tiskin luota ja mitä kauemmas pääsin, sitä parempi fiilis tuli. Mä voitin tän erän, en kirkkaasti, mutta voitin kumminkin. Jii kehu eilen yhden proteiinijuoman ihan maasta taivaisiin ja palkinnoksi itselleni ostin sellaisen. 500ml pullossa kylläki hiilihydraatteja 24g, mutta se on huomattavasti vähemmän kuin siinä setissä jonka olisin vetänyt jos olisin luovuttanut. Ja se juoma oli kyllä ihan megahyvää!

Aamulla söin myös banskua rahkan kanssa, joten hiilareiden kokonaissaanti tälle päivälle tulee olemaan aika korkea. Mutta ei anneta sen haitata, huomenna on taas päivä uus ja pidetään hiilarit matalammalla. Kuitenkin tänään mä otin erävoiton siitä vanhasta minästä. :)

Käsittämätön reippaus jatkuu

Mä kävin eilen uuden XXL -kaupan avajaisissa. Iltapäivällä jonotin tunnin ulkona ja odotukset oli KORKEELLA! Sisältä kauppa oli tottakai ihan megahieno ja lajiin kuin lajiin löyty vaikka mitä. Vaikka ihmismäärä sisällä oli säännöstelty niin tämmösen epäsosiaalisen ihmisvihaajan makuun silti ihan liikaa tarjousten perässä kyynärpäätaktiikalla rynniviä hulluja.

En siis pystynyt juurikaan keskittymään kaupan tarjontaan enkä ihan kauheesti mitään kummoista ostettavaakaan löytänyt. Jotain pientä tarttu mukaan, mutta ehkä kokeilen uudestaan kun tilanne on rauhottunu. Lähdin kaupasta joskus vähän ennen viittä ja olin syönyt viimeksi aamulla kahdeksalta. Olo oli "hieman" heikko.

Gigantin pojat siinä pihalla grillas makkaraa joita jaettiin ilmaseks kaikille. Jossain tajuttomuuden rajamailla ryömin nenäni perässä hakemaan hätäravintoa. Kiitos Gigantin pojat henkeni pelastamisesta! Oon mä kyllä jonkun euron siihenkin puljuun upottanu, että on tässä yks sekasotkupötkö ansaittukin.

Sen voimalla kipittelin saman alueen pari muutakin isoa urheiluvälineliikettä läpi. Yhdestä löysin treenikassin ja toisesta en yhtään mitään. Olin liian väsynyt ja nälkäinen tämmöseen ralliin, koska yleensä löydän aina vaikka ja mitä ostettavaa!

Kotona väsäsin salaatin lisukkeineen ja ahdoin sen naamariin. Sauna lämpenemään ja Salkkareiden jälkeen viihdyin melkeen 45 minuuttia saunassa! Venyttelin varovaisesti tuhannen tukossa olevia lihaksiani ja aika paljon kireys kyllä oli tähän aamuun mennessä hellittänytkin. Takareidet tosin on edelleen yhtä vetreät kuin betoniporsaat..

Mutta niin se vaan meikäläinen heräs 5.30 ja oli taas salilla kuudelta! Kyllä oon aika hirvittävän ylpeä itsestäni. Viime yön nukuin todella huonosti johtuen vieressäni hampaitaan narskuttelevasta henkilöstä. Ai saakeli että se on raivostuttavaaaaaaarrrrgh! Ens yönä sitten uus yritys jos vähän paremmat unet sais.

Nyt koirien kanssa pienelle kävelylle ja sitten töihin. Kyllä on mukavata! :)

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Tätä ette ikinä usko!

Mä en usko tätä oikein itsekään! Minä heräsin klo 5.30, olin salilla klo 6.10 ja veivasin reippaan aamutreenin!! Nyt klo 7.20 istun taas kotisohvalla ja ihmettelen, että mitä hittoa just tapahtu?!

Nyt mulla on vielä melkein kolme tuntia aikaa ennen kuin pitää lähteä töihin. Mulla on siis aikaa käydä suihkussa, koirien kanssa lenkillä, tehdä aamupalaa ja sen semmosta. Siis huhhuh kuin huikeeta! Saa mennä illalla varmaan heti Salkkareiden jälkeen nukkumaan. :D

Onneks mulla on näitä ihan mielettömän reippaita koiria tsemppaamassa. Ne meinaan jokainen vetelee oikeen tyytyväisinä edelleen unta palloon. Että jee, lenkille!