torstai 3. huhtikuuta 2014

Todella heikko hetki

Mä voisin tässä joku päivä ihan ajan kanssa avata teille tätä mun ongelmaa ruoan kanssa. Siis erityisesti hiilihydraattipitoisen ruoan kanssa. Syömishäiriöitä on monenlaisia ja mä itse omin valtuuksin diagnosoin itselleni syömishäiriön. Jos syö salaa ja tietoisesti liian suuria määriä koska ei vaan osaa lopettaa niin se on ongelma. Mutta siitä lisää sitten omassa kirjoituksessaan.

Kuva
Enivei, tänään kaupassa tuli todella heikko hetki. Alepan tuoreleipätiskin edessä valutin kuolaa kun katsoin niitä karjalanpiirakoita, perunapiirakoita, pasteijaa, vuohenjuustopatonkia, berliinimunkkeja ja tuoreita sämpylöitä. Kävin ihan mieletöntä kamppailua pääni sisällä.

Se toinen ääni sano, että hei ihan hyvin voit ottaa siitä pari, ei kato kaadu homma mihinkään suuntaan. On tässä kato harrastettu liikuntaa ja syöty hyvin taas pitkä tovi ni mitä nyt pari piirakkaa ketään haittaa. Ja sä tiedät miten jumalaisen hyviä ne on!

Mutta se toinen, viime syksynä löydetty ääni sano, että älä jumalauta retkahda tohon halpaan. Sun muutenkin heikko selkärankas rutisee kasaan rytinällä, jos sä nyt kuvittelet ottavas "vaan yhden". Sun mieli on edelleen sairas ja sä et osaa lopettaa. Sä et ota yhtä. Sä et pysty ottamaan vaan yhtä vaan sä otat vähintään kolme piirakkaa, kaks pasteijaa ja berliinimunkin. Ja sä ladot ne piilossa kerralla naamariin ettei kukaan näe. Huomenna viimeistään sä teet saman uudestaan.

Tämä tuoreempi ääni voitti. Raskain askelin lähdin raahustamaan pois sen tiskin luota ja mitä kauemmas pääsin, sitä parempi fiilis tuli. Mä voitin tän erän, en kirkkaasti, mutta voitin kumminkin. Jii kehu eilen yhden proteiinijuoman ihan maasta taivaisiin ja palkinnoksi itselleni ostin sellaisen. 500ml pullossa kylläki hiilihydraatteja 24g, mutta se on huomattavasti vähemmän kuin siinä setissä jonka olisin vetänyt jos olisin luovuttanut. Ja se juoma oli kyllä ihan megahyvää!

Aamulla söin myös banskua rahkan kanssa, joten hiilareiden kokonaissaanti tälle päivälle tulee olemaan aika korkea. Mutta ei anneta sen haitata, huomenna on taas päivä uus ja pidetään hiilarit matalammalla. Kuitenkin tänään mä otin erävoiton siitä vanhasta minästä. :)

5 kommenttia:

  1. Mä voisin hyvin lyödä omaan otsaani samanlaisen diagnoosileiman. Ja tässä joku aika sitten sorruin tuohon karjalanpiirakoiden maailmaan. Nyt joudun jälleen kaupassa käymään tuota samaa keskustelua pääni sisällä. Ei ole helppoa sanoa itselleen ei, kun se tuoksu tunkee pään sisään. Yritetään nyt vaan molemmat (ja kaikki muutkin) tsempata ja pitää itsemme kurissa, sillä tää uusi elämä on kyllä oikeasti enemmän arvoinen kuin se "piirakkataivas"!

    VastaaPoista
  2. Toi kuulostaa ihan kun mun ajatukselta. Joka kerta kun pääsee kaupasta pois ilman että sortuu himotuksiin tuntuu erävoitolta. Ihailen niitä jotka pystyy syömään vaan pari palaa suklaata, yhden pullan.. ehei, ei onnistu. Jos multa löytyy niitä kotoa niin nehän menee sinne suuhun. Tosin reilun parin vuoden VHH-ruokavalion myötä oon oppinu jonkinlaiseen kohtuuteen, ennen sitä ei ollu (miten oon voinu joka hiton päivä pupeltaa jotain makeaa.. hrrr..).

    Tsemppiä, hienoa että selkäranka kuitenkin pysyi kasassa!! :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos teille molemmille kommenteista! On äärimmäisen lohdullista tietää ettei ole yksin tämmösten juttujen kanssa. :)

    VastaaPoista
  4. Hei mikä se taivaallinen juoma sitte olikaan? Voitko vinkata seuraavaa tiukkaa tilannetta silmälläpitäen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli Get In Shapen se suklaaversio. Oon paria eri suklaajuttua maistanu joskus ja ne oli aika karseen makusia, mutta toi oli oikeesti hyvä. Laitoin sen vielä hetkeks pakkaseen, että oli ihan tosi kylmää niin voi nam. :) Oli mulle kyllä positiivinen yllätys! Yleensä kun en tykkää mistään tommosista ja kaikki protskupatukat ja muut on ihan yööööörrgh. :D

      Poista