lauantai 19. huhtikuuta 2014

Vähähiilihydraattista ruokavaliota ei lapsille!

Tähän mä tarttisin vähän selvennystä perheellisiltä vhh:n noudattajilta. Ja nimenomaan niiltä, jotka tekevät muulle perheelle eri ruokia kuin itselleen.

Olen lueskellu erinäisiltä sivustoilta ihmisten tuskailuja, että kuinka on hankalaa noudattaa vähähiilihydraattista ruokavaliota, kun sitten joutuu lapsille ja/tai puolisolle tekemään eri ruoat. Liki samaan hengenvetoon hihkutaan miten hyvä olo on tullut vhh:lla ja on paino laskenut ja on sitä ja on tätä. Mutta tehdään muulle perheelle edelleen sitä hiilarimössöä?

Ihan yksinkertaisesti haluaisin tietää miksi? Jos Jii ei olis ollu niin fiksu, että lähti tähän ruokaremonttiin ihan vapaaehtoisesti mukaan niin ehkä mä olen aika paska vaimokokelas, mutta en mä olis sille alkanu erikseen tekemään safkoja. En todellakaan. Jos mä teen ruokaa niin sitä syödään tai sitten saa piipertää ihan omat ateriansa.

Ymmärtäisin, jos olisi kyse jostain kaalisoppadieetistä, että äiskä tai iskä haluaa tässä nyt laihtua ja näännyttää siksi itsensä henkihieveriin ravinteettomalla ruoalla. Mutta kun karkeasti ei ole kyse minkään muun kuin perunan, riisin, pastan, leivä, murojen, mehujen ja puurojen jättämisestä pois. Ja taitaa tohon listaan kuulua vielä vähän muitakin ruokia ja raaka-aineita, mutta noin niinku karkeesti noi on ne yleisimmät ongelmat arkiruoassa.

Sen sijaan on kyse (ainakin mun lautasmallissa) ravinteikkaasta ja mielellään mahdollisimman puhtaasta ruoasta. Ravinnosta, joka sisältää oikeaa ja pitkäkestoista energiaa, vitamiineja, proteiineja, elintärkeitä rasvahappoja ja mitä niitä nyt sitten on. Minkä takia muu perhe ei voi syödä samaa? Erityisesti lapset.

Joku pienillä lapsilla varustettu perhe vois tehdä mulle ruokavaliokokeen kesälomallaan. Ja nimenomaan kesälomalla, koska koulu-/tarharuoka on valitettavan hiilihydraattipitoista. Kesälomalla olis paremmin ne narut omissa käsissään ja koko porukka siirtyis hiilihydraattipainotteisesta ja vähärasvaisesta ruoasta ihan rehdisti vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle. Ja sitten laitettais säännöllisesti raportteja.

Kauheinta olis ehdottomasti se ensimmäinen kaks viikkoa. Vanhempien olo olis kamala, kakarat kitisee sokerin perään, kaikkia vituttaa ja kiukuttaa ja fiilis on hirveä. Siitä toiset kaks viikkoa eteenpäin niin alkais raporttien sävy vähän muuttumaan. Kesäloman lopussa (mikäli kokeilu olisi suoritettu tunnollisesti) olis fiilis jo aivan toisenlainen.

Omasta kokemuksesta tiedän, että jo muutamassa viikossa huomaa mielialojen tasaantuneen. Sokerinhimot häviävät eikä tule rampattua jääkaapilla jatkuvasti. Vatsaan ei koske eikä se ole turvonnut. Ruokailun jälkeen ei tule väsynyt ja raskas olo, myös se yleinen väsymys ja nuutunut olo helpottuu. Olen kuullut villiä huhua jo tehdyistä tosielämän kokeiluista lapsien osalta. Kuinka lapset on olleet tasaisempia, vähemmän kiukkuisia ja toki saatu myös paino-ongelmat kuriin.

Valitettavasti kun ylipaino ei ole tänä päivänä vain aikuisten ongelma. Eroina niissä on se, että lasten kohdalla siitä ei voi syyttää syöjää itseään, vastuu on aivan ehdottomasti vanhemmilla. Ongelmaan johtaneet syyt ovat varmasti moninaiset, mutta kaikilla liikalihavilla lapsilla on yhteinen tekijä: huono ravinto. Tykätään syyttää tietokonepelejä ja sitä kautta liikkumattomuutta ja sen sellaista, mutta se lihottava tekijä on aina ravinto. Toki on surullista etteivät lapset ehkä stereotypisesti ulkoile niin paljon kuin "ennen vanhaan", mutta liikalihavuutta se ei selitä. Vaikka se niin oiva tekosyy onkin.

Niin on se nyt oikeesti aika hämmentävää, että äiti tai iskä tässä nyt vähähiilihydraattisella ruokavaliolla laihdutti nelkytkiloa, mutta meidän IrmaPetteri se vaan syö kuten ennen ja lihoo entisestään. Ja ennen niitä kiukkuisia kommentteja ottakaa nyt todella se huomioon, että tämä on nimenomaan niille, jotka itse ovat todenneet vähähiilihydraattisen ruokavalion (tai vastaavan) hyvät vaikutukset ja kovaan ääneen suosittelevat sitä ystävilleen tai hehkuttavat sitä netissä, mutta se loppuosa siitä omasta perheestä syö edelleen ihan mitä sattuu!

2 kommenttia:

  1. Samaa olen ihmtellyt. Siispä toivon mukaan joku ottaa kokeilu haasteesi vastaan! Itse olen omaa siskoani yrittänyt vakuutella tästä vhh:sta ja sillekin ongelma tuntuu olevan se että olis niin vaikea tehdä eri ruokaa itselle, kuin miehelle ja lapsille. Olen koittanut kyllä sanoa että kaikki voisivat varmasti kaikki vaihtaa tähän eikä tekisi kenellekään heistä pahaa. Vaan sielläpä jatkavat koko perhe hiilarimaassa. Jos saat jonkun perheen kokeiluun ja jakamaan raportteja niin let me know! Jaan sen tiedon sitten kyllä varmasti siskolleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän niin ton tunteen... Yhtä läheistä perhettä oon ohjeistanu vhh:n maailmaan ja perheen äiti innoissaan lähti karppaamaan ja hehkutti hyvää oloa ja kuinka housut alko tippumaan päältä ja ihan tosi hyvä olo. Mutta siellä tehdään sitten muulle perheelle eri ruoat. Ja mun tekis mieli ravistella niitä kaikkia, että MIKSI?!

      Poista