maanantai 7. huhtikuuta 2014

Vapaapäivän riemuja

Kello on nyt vähän vaille yksi. Heräsin kuudelta. Pakkasin koirat autoon ja otettiin nokka kohti treenihallia. Käytiin pienellä noin 15 minuutin alkukävelyllä metsässä ja sen jälkeen itse hallissa vietettiin reilu tunti. Sen jälkeen vielä reilu 45 minuuttia rämmittiin samaisessa metsässä kiipeillen kalloilla ja rymyten risukoissa.

Koirat olivat oikein tyytyväisiä kotona ja valtasivat sohvan koko joukon voimin. Ei ole kovin montaa asiaa, jotka lämmittäisi sydäntä yhtä paljon kuin aidosti väsyneet koirat! Että ne ei vaan makoile tylsistyneenä vaan nukkuvat syvää unta, näkevät ehkä vähän unia ja saattai jostain pieni kuorsauskin kuulua. Sillon on saatu aikaan onnellinen koira. Ja nyt niitä oli sohvalla kolme kappaletta. <3


Kotona vähän siivosin (imurointi, koirien petien pesut, yksi koneellinen pyykkejä) ja sitten pakkasin treenikamat kasaan. Reippaana tyttönä kävelin salille. Sen verran reippaalla tahdilla tuli tarvottua, että se meni hyvin alkulämmittelystä. Noin 45 minuuttia käytin takakropan, erityisesti selän, kurittamiseen. Oon nyt innostunu tästä selkäjutusta, koska nyt todella oon oppinu miten saan sen treenin uppoamaan sinne selkään! En tee sitä työtä käsillä tai jaloilla tai millään muullakaan vaan saan sen osumaan juuri oikeaan kohtaan selkään. Ja se on hieno tunne se!

Mullehan toi selkä on aina ollu vähän arka paikka. Koska mulla on ruma selkä. Toki joo mun selkä on aina ollu lihakseton ja pahimmillaan täynnä lyllyvää, mutta suurin ongelma on raskausarvet joita selkä on puolillaan. Vaaleita poikittaisia viivoja on koko selkä aivan täynnä ristiselästä alaselkään. Ne on tulleet sillon jo kauan sitten kun venähdin ehkä metrin viikossa pituutta ja sain tämmösen idioottimaisen pitkän selän. Tämmönen pieni kosmeettinen haitta joka jotenkin osuu mun silmään tosi pahasti. Onneksi ne on selässä ja näen ne vaan jos oikein peilistä tähtään! Mutta jos sinne sais vähän lihasta kaveriksi niin ehkä osaisin nähdä ne enkä vaan niitä viivoja.

Salin jälkeen poljin kuntopyörää vartin verran aika reteellä temmolla ja sain hyvän hien pintaan. Pukkarin kautta tennarit jalkaan ja käppäilemään. Kun olen saanut ajokortin ja auton niin en uskalla alkaa edes valehtelemaan kuinka harvoin sen jälkeen on tullu käytyä kaupassa kävellen. Vaikken yleensä edes osta kovin paljoa kerralla vaan korkeintaan parin päivän ruoat. Mutta nyt tuli sekin hoidettua samalla reissulla.

Tänään ruokalistalla on taas karjalanpaistia, joka viimeksi onnistui tosi hyvin. Sen kaveriksi ostin ainekset salaattiin, tällä kertaa muistin myös ne avokadot. Jälkkäriksi monitoimikoneen kulhossa on sulamassa kulhon täydeltä mansikkaa ja mustikka joista veivaan rahkan turkkilaisen jugurtin ja kermatilkan kanssa. :)

Voihan hitsit miten kiva päivä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti