torstai 8. toukokuuta 2014

Miksi ihmeessä mä retkahtelin?!

Nyt on tämä pieni tovi pysytty aika tiukalla vhh:lla taas. Monta viikkoa tai jopa kuukautta meni jatkuvasti jotain paskaa syöden eikä ruokavaliossa ollut mitään selkeetä linjaa. Paino ei laskenut ja vaikka olo nyt ei ollut mitenkään huono, niin nyt tajuan, ettei se ihan huipussaankaan ollut.

Koska nyt tuntuu, että kroppa on päässyt tasapainoon. Olo tuntuu kevyeltä eikä lainkaan turvonneelta. Vaakaa en ole käyttänyt, koska edelleen otan siitä tarpeetonta lisäressiä ja lyön hanskat tiskiin heti, jos kahden päivän ruotuun palaamisen jälkeen ei ole paino jo lähtenyt tippumaan. Keskityn nyt enemmän tuntemaan sitä kevennystä enemmän kuin näkemään sitä numeroina. Nyt tuntuu hassulta, että minkä takia sitä ei pystynyt olemaan herkuttelematta? Jos sen välttämisellä vointi paranee entisestään näin merkittävästi. Tyhmä minä..

Maanantaina kävin salilla tekemässä sen aivan killerin jalkatreenin, joka venyttäessä tuntuu edelleen. Eilen tein käsiä ja olkapäitä ja tuntuman perusteella ainakin heiveröiseen habaan osui ja upposi. Huomenna olisi sitten vatsan ja selän vuoro. Selkä vielä meneekin, mutta vatsalihasten pusertaminen on aivan syvältä. :D Johtunee siitä, että siellä nimenomaan sitä voimaa ei ole. Etenkin jalkoja tykkään tehdä, koska jaloista löytyy aika tavalla ruutia, mutta ne melkeen tärkeimmät lihakset (etenkin mulla, kun ryhti on huono ja ranka kierossa) on aika lailla surkeessa kunnossa.

Eilen ja toissapäivänä syötiin juustoista kasvisgratiinia ja piffejä. Eilen lisänä oli myös parasta ystävääni salaattia. Aamupala on mennyt edelleen kermarahkaa omppusoseella ja duunissa on tullut syötyä salaatteja terästettynä juustolla ja/tai pähkinöillä ja/tai avokadolla. Ei siis mitään uutta ja jännittävää sillä rintamalla. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti