perjantai 16. toukokuuta 2014

Parempi aamupala?

Se virallinen suositus ja media on luoneet tietynlaisen kuvan aamupalasta. Puuroa, muroja, mysliä, jugurttia, hedelmiä, mehua ja näin edelleen.

Kuva

Mä olin ennen Ikeassa töissä ja siellä oli ihanat aamupalat. Ahdoin siellä yleensä itseeni lautasellisen muroja maidolla ja hillolla, kaveriksi iso sämpylä kaikilla mahdollisilla päällisillä. Vedin itteni aina ihan totaalisen hillittömään ähkyyn. Silti kahden tai kolmen tunnin päästä viimeistään sitä alko jo kaipailemaan takaisin ruokalaan.

Ne ajat tuli tänään mieleeni, kun neljän jälkeen iltapäivällä tajusin taas kerran, että voi helvetti, siitä on noin seittemän tuntia kun oon viimeks syöny?! Töissä oli kivaa pientä puuhasteltavaa niin aika lenteli ihan omia menojaan ja yhtäkkiä kello oli niin paljon. Mutta, nälästä ei vieläkään ollut tietoakaan.

Menin sitten syömään evääksi hakemani salaatin enkä sitä jaksanut edes syödä kokonaan. Vähän melkein väkisin tungin evästä soppatorvesta alas, mutta ei se semmosta ahmimisen riemua ollut. Kyllä mua vähän nauratti, että tää laihduttajan elämä on tämmöstä jatkuvaa nälkäkuoleman partaalla kitumista. ;)

Mitä mä sitten söin aamupalaksi? Kauniista aamupalaidyllistä poiketen söin salaattia juustolla ja kananmunalla. Kaveriksi vähän kermarahkasta, mansikoista, mustikoista ja pellavansiemenrouheesta tehtyä smoothieta. Kyllähän se aika tavalla eroaa tosta ylhäällä olevasta kuvasta.

Alkuun tästä "aamupala-ajattelusta" olikin vaikea päästä eroon. Vaikka aika usein teenkin jotain ehkä jopa normaalihkoksi lueteltavaa aamiaista, kuten kermarahkaa omppusoseella tai smoothieta, niin toisinaan syön heti aamusta ihan niitä muihin vuorokaudenaikoihin liitettyjä aterioita. Tuntuhan se hassulta ruisleivän sijasta syödä heti herättyään pihvejä ja kukkakaalimuusia, mutta kaikkeen on tottunut.

Ja kuinka paljon paremmin ja pidempään nämä enemmän proteiineihin ja rasvoihin keskittyvät aamiaiset pitävät nälkää! Sitä ei tarvi istua töissä naputtelemassa pöytää kelloa tuijottaen, että jokohan sitä vois mennä syömään.. Ja sitten tietysti tulee se, että kun myös töissä syö hyvin niin yhtä vähän tarvitsee kamppailla sen nälän kanssa iltaakaan kohti.

Vähäiilihydraattisesta ruokavaliosta innostunut tuttavani sanoi, ettei hänelle tahdo aamuisin maistua mikään syötävä. "Olen sitten syönyt edes jonkun hedelmän." Mä sen sijaan sanoin, että jos sulla ei ole nälkä eikä tee mieli syödä, niin älä syö. Mitään. Sokeripommilla päivä lähtee takuuvarmasti väärään suuntaan heti alkujansa! Niinpä sanoin tälle tuttavalleni, että syöt sitten myöhemmin kun siltä tuntuu ja syöt sillon ihan oikeeta ruokaa. Hedelmät on jees, mutta niiden on oltava aterian ehdoton vähemmisto, ihan samoin kuin kaiken muunkin sokerin.

Koska silleen mä oon tehny ite niinä harvoina aamuina, kun ei ole ollut nälästä tietoakaan. Oman kehon kuuntelu (terveissä mitoissa) on tärkeä taito. Useimpina aamuina kyllä syön, mutta sillon harvoin kun kroppa ilmottaa, että ei kiitos, niin sillon olen kuunnellut sitä. Syön sitten, kun todella se nälkä tulee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti