torstai 31. heinäkuuta 2014

Kilokatsaus 31.7.2014

Noniin, on taas aika katsoa mitä elopainolleni kuuluu. Lomanhan piti olla täynnä urheilua ja terveellistä ruokaa. No lomaan ei tosiaan sisältynyt kumpaakaan! Helteiden ja auringossa lojumisen laiskistamana "oikea" ruoka ei maistunut mitenkään päin. Aika paljon tuli vedettyä lähinnä tehosekottimen kautta rahkaa (kermarahka+ananas, kermarahka+marjat) ja voi hitto että maistui jäätelö hyvältä. <3

Talonvahtina löysin pakastimesta paahtoleipää. Siis mä en uskalla edes valehdella millon viimeks oon syöny paahdettua vaaleeta leipää! Se hötö maistu niin syntisen hyvältä ettei mitään rajaa!! Mutta kuten tiedämme niin sain kyllä tuntea sen nahoissani, kolme päivää oli vatsa kuin ilmalla ja nesteellä turvotettu pallo ja ai niitä kipuja. Sillon saatiin korkeimmat painolukemat, jotka oli jossain 78 kg:n kieppeillä.

Nyt vaikka vasta ihan alle viikko on menty taas vhh-linjaa, niin voi hyvänen aika kuinka olo on hyvä. Siis kerrassaan loistava! Kun hiilareita mättäessä sitä kipittelee vähän väliä jääkaapille, paino heittelee helposti yli kahtakin kiloa vuorokaudessa ja koko ajan vähän tekis mieli jotain. Nyt nämä muutamat päivät paino heittää aamun ja illan välillä oikeastaan vain kilon tai vähän reilun. Ja seuraavana aamuna on taas edes ihan pikkusen pienempi lukema kuin edellisenä aamuna.

Tänä aamuna paino oli tasan 76 kg, uskallan väittää, että tällä viikolla pääsen juhlimaan painoa, joka on seitkytviispistejotain. Entä se miinus kolkyt vuoteen? Jos loma olis vedetty kuten suunniteltiin, niin kolmekymmentä kiloa olis saatu pois vuoden aikana. Mutta nyt se ei tule tapahtumaan, koska mä en suostu näännyttämään ja rääkkäämään itseäni.

Kun katselee noita hirvittävän hurjia pudotuksia esimerkiksi telkkarissa, niin mun 22 kg vuodessa on oikestaan aika säälittävä lukema. Mutta. Mä en ole kärsinyt sen eteen kuin korkeintaan henkisesti muutoksen tuskassa ja sekin helpotti alun jälkeen. En ole nähnyt nälkää, en treenannut kuutta kertaa viikossa salilla ja kaheksaa lenkkiä siihen päälle. Olen ehtinyt ymmärtämään pikadieetin ja loppuelämän muutoksen eron - ja valinnut sen jälkimmäisen. On opittu olemaan masentumatta, jos tulee omien hölmöilyjen takia vähän takapakkia, sillon ei pidä luovuttaa vaan palataan takasin ruotuun.

Vaikka mä edelleen herkästi sorrun (kuten viimeksi paahtoleipään!), niin siihen entiseen ihan holtittomaan hiilareiden ahmimiseen ja muilta SALAA syömiseen on tullut iso muutos. Mä voin ihan avoimesti kertoa "retkahduksistani" niin täällä kuin ihan kasvotusten tosielämässäkin, koska silti jollain tasolla mä edelleen hallitsen tilanteen. Hallitsen itseni ja hallitsen syömiseni. Se on kuulkaa voittamattoman hieno tunne se. :)

Loistavaa päivää kaikille, minä ja mun lempparifarkut lähetään nyt aamupalalle, koirien kanssa ulos ja sitten töihin! :) Ja tästä vielä jokaiselle:

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Ne suosikkifarkut..

..jotka on lojuneet kaapissa vuosia.
..jotka on odottaneet sitä "kyllä mä näihin vielä mahdun"-päivää
..jotka olet tasaisin väliajoin kaivanut kaapista, ihastellut ja kaivannut.
..joita olet hyvänä päivänä yrittänyt survoa jalkaasi ja masentuneena heittänyt takaisin kaappiin.

Ne suosikkifarkut, jotka tänään kaikkien näiden vuosien jälkeen sain vetää jalkaani! Ilman verta, hikeä ja kyyneleitä. Pystyn istumaan, menemään kyykkyyn, ei pursu, ei purista, ei ahdista. Jos aamu alkaa näin niin tästä ei voi tulla mitään muuta kuin aivan loistava päivä!

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Ruho liikkeelle!

Vissiin vähän toi sunnuntain puserrus osu ja uppos tonne hauikseen. Kädet joutuu liki väkivaltaa käyttäen painamaan suoriksi, sen verran tahtois toi "lihas" kiristää vastaan! Eilen kävin koirien kanssa vähän käppäilemässä metsässä (sitä perinteistä, koirat juos ja minä vaan tallustelin) ja kotona sitten vähän venyttelin ja taivuttelin.

Selkä on pysynyt nyt todella hyvänä. Kipuja ei ole ollut ja mihinkään suuntaan vääntely ja taivuttelu ei satu. Korkeintaan on se tunne, että joku siellä edelleen kiristää eikä liiku ihan just silleen kun pitäisi. Mutta ainakaan ei satu! Tästä intoutuneena päätin kokeilla venkoilla itseni siltaan joku aika sitten. Se onnistui jotenkuten, joten sitä olen tasaseen muistanut kokeilla ja kaikkia muitakin selkää mutkalle runnovia juttuja. Liikunnalla liikkuvaksi!


Eihän se nyt ihan voimistelijoiden tasoa ole, mutta 95-vuotiaan keholla suoritetuksi hyväksytään tämä nyt tähän hätään! Liikkuminen muutenkin tuntuu taas pitkästä aikaa ihanalta! Huomiseksi on sovittu lenkki kaverin kanssa illalla, pääsee koiratkin reippaalle pitkälle lenkille. Olis tarkotus myös vetää yhdessä vähän jalkatreeniä joku päivä. :)

Tää on niin tasan mua.. :D

Taas sitä perinteistä aamupalaa


Eikö kaikkien aamupala näytä tältä?! Myöhään alkavat työpäivät on hyödynnetty käymällä syömässä mummolassa ennen töitä - mummola kun sattuu olemaan melkein työpaikan nurkilla!

Mummo koitti kysellä, että mitä hän voisi tohon salaattiin lisätä tai tehdä eri tavalla ettei olis niin tylsää etten kyllästy. Lohdutin mummoa, että oon sujuvasti kiskonu tommosta samanlaista salaattia nyt puoli vuotta putkeen ja edelleen se jaksaa maistua! Toisaalta, ei sitä riisiä tai makaroniakaan aikanaan tullu vedettyä sellasenaan, ne on ne "lisukkeet" kun ratkaisee. Ja pelkkään salaattiin saa eloa esimerkiksi avokadolla ja/tai juustolla tai vaikka pähkinöillä ja/tai siemenillä!

Kyllä tämmösellä aamiaisella lähtee päivä loistavasti käyntiin! <3

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Ja niin koitti arki!

Eilen testasin ton matkan salille pyöräillen. Matkaa tulee 6,7 km suuntaansa, eli lyhyellä matikalla ja pyöristäen 13,5 km kaikkiaan. Mapsista katoin reitin ja arvioidun matka-ajan, joka oli 23 minuuttia, mutta koska mulla ei ole aikaa semmoseen niin poljin sivun kahdeksaantoista. Leudossa tuulettomassa kesäillassa kulkee aika mukavasti. :)

Jo edellisellä pyöräretkellä koeajettu pyörälaukku pääsi jälleen mukaan. Kaikki salikamat mahtui sinne näppärästi, joten hankalaa reppua tai laukkua ei vieläkään tarvittu, hurraa! Koska tuli fillaroitua aika tehokkaasti niin oli oikein hyvä lämpö päällä, kun pääsin salille. Ei muuta kuin rautaa kätösiin ja vääntämään käsiä ja olkapäitä. Puristin ajallisesti aika tiukan setin ja hurautin takaisin kotiin. Oli muuten voittajafiilis!


Yllä näette näkymän, joka avautuu mun parvekkeelta. Vihreetä, aurinkoa ja mun oma rakas mussukka valkoinen peltiratsuni! Työvuoro alkaa vasta klo 12.15 joten on hyvin aikaa totutella tähän kummalliseen työarkeen taas, mutta hyvällä fiiliksellä! Voi rauhassa ettiä työpaitaa jostain kaapin uumenista ja vähän laittautua työkuntoon. Sitten käydä juoksuttamassa koiria ja kipaista kaupan kautta eväät töihin.

Että tässä tätä mun suurta lomaltapaluun tuskaa. Uusi väkisin opeteltu positiivisempi asenne ei anna tilaa sille kiukuttelulle ja kiroilulle. Sen sysääminen pois mielestä helpotti oloa kummasti ja kaikki näyttää paljon valoisammalta heti!


P.S. Käsiin sattuu jo nyt..

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Hyvästien aika...


Tähän sitä nyt sitten on tultu. Rintaa puristaa ja mieli on vähän raskas, mutta kuten elämässä aina, niin kyllä tästäkin jotenkin selvitään. Onneksi on koirat jaloissa pyörimässä niin ei ole mitään mahdollisuutta jäädä paikoilleen rypemään suruissa. Hei hei, Kesäloma, olit kiva. <3

Eihän se kesäloma ihan nyt ruusuilla tanssien sujunut. Ensimmäisen viikon stressasin rahahuolia, toisen viikon olin kipeänä, kolmannen hoidin yötäpäivää leikattua koiraa. Silti päällimmäiset fiilikset on oikein mukavat. Aurinko on tykittänyt viimeiset kaksi viikkoa ihan täydeltä terältä, olen ottanut aika kivaa väriä pintaan ja hei, onhan mulla kuitenkin kiva työpaikka mihin palata! Harmi vaan, että se on ihan megahuipun työkaverin kanssa läpsystä vaihto kun on hänen vuoronsa kirmata kesälaitumille. Voi tätä ikävän määrää!

Tänään valmistelin paluuta arkeen. Siivosin koko sotkuisen yksiöni. Valtaosan lomasta täällä on käyty vaan nukkumassa tai hirveellä vauhdilla pistetty kamat kasaan (tai tuotu niitä takaisin tänne) ja taas suunnattu johonkin ja se kyllä näkyi. Ihan julmettu kaaos siis. Pikkuinen luukku on nyt lattiasta kattoon puhdas ja siisti, täällä on jopa mukavaa olla!

Paluu arkeen tarkoittaa myös merkittäviä muutoksia pukeutumisessa. Jos en ihan hirvittävästi valehtele niin en ole käyttänyt oikeita rintsikoita koko loman aikana kertaakaan. 98% ajasta on vietetty bikineissä ja se loppu 2% urheiluliiveissä. Olihan helevetin metka fiilis vetää ihan oikeet liivit päälle, huhhuh! Ei bikineitä kuitenkaan kovin pitkälle heitetty, eihän se kesä tähän kuitenkaan lopu vaikka loma loppuukin!

Treenikassi on myös pakattuna. Huominen aamu on varattu koirien kanssa lenkkeilylle, joten uuden aktiivisemman ajanjakson aloitan jo tänään. Tarkoitus on ilta-auringon lämmössä fillaroida salille ja yrittää muistaa mitä siellä pitikään tehdä.

Haikeudesta huolimatta mulla on oikein kiva fiilis! Kesäloma on ihan kiva, mutta ei mun arkikaan huonoa ole. <3


P.S. Muistakaa kurkkia myös Instagramia, löytyy nimimerkillä jonnavain! Siellä on myös niitä superihania lammasvideoita, kun en niitä saa koneelle siirrettyä..

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Trekin kanssa treffit

Kiltisti se on odottanut pyöräkellarissa nyt liki koko kesän. Kaivoin kaunokaiseni esiin ja harmikseni totesin takarenkaan epämiellyttävän tyhjäksi. Kurvasin polkupyöräliikkeen kautta ja pyysin sediltä apua, hetken päästä oli renkaat täynnä ilmaa ja kyllä rullasikin kevyesti!

Kävin ostamassa pyörälaukun, edes mun budjetti ei kaatunu siihen 18e sijotukseen. En voi sietää mitään vyölaukkuratkasuja ja tämmösellä +30 kelillä ei huonostikaan houkuttele heittää reppua selkään. Laukkuun pakkasin pari litraa vettä, lompakon, avaimet, korvat peittävän pannan (uskokaa tai älkää, mun pää kipeytyy myös näillä lämpimillä keleillä kun korviin tuulee tarpeeks kauan..) ja puhelimen laitoin semmoseen koteloon joka normaalisti laitetaan tarralla käsivarteen, mutta rumien rusketusrajojen välttämiseksi kiinnitin sen pyörään. ;) Hyvin ylsi silti nappien johto korviin asti!


Ja kuten arvasin niin lämpöasteista huolimatta puolessa välissä matkaa jouduin peittämään korvat pannalla. Ei harmainta aavistusta mistä se johtuu, mutta kun käy pienikin viima korviin niin lopulta koko päähän koskee niin paljon, että meinaa yrjö lentää. Kivun määrä on jotain ihan naurettavaa. Joskus talvella oon ratsastanu pelkkä kypärä päässä suojaamatta korvia niin lopulta liki pyörryin ja tajuttomuuden rajamailla ryömin pitkin tallinpihaa ja oksentelin. Kun korvat on suojattu (ei siis tarvitse olla koko pää, korvien suojaaminen riittää) niin ei ole mitään ongelmaa. Mussa on joku valmistusvirhe..

Korvat piilossa matka sujui mukavasti. Musiikki pauhasi, aurinko lämmitti, ihana trekki rullaili kevyesti ja saatana että reisiä hapotti ylämäissä. En ole kuulkaa ystävät missään kovin kehuttavassa kunnossa! Semmosta aika tasasen tappavaa tahtia kuitenkin junnailtiin ja nyt olo on oikein kiva. Olin päässyt ihan kokonaan unohtamaan miten kiva fiilis urheilusta tuleekaan! :)

Uudet shortsit ja maailman rumimmat polvet! :D


Megahelteillä ei ole ruokahalusta tietoakaan. Hengissä on pysytty pääasiassa rahkalla (kermarahkaa ja ananasta) ja avokadolla. Pienistä määristä siis paljon energiaa kun ei tahdo mikään maistua. Niin ja hei, muistakaa juoda paljon vettä!! Multa se tahtoo unohtua ja sit tulee aika kurja olo..

perjantai 18. heinäkuuta 2014

No joo, loma on sittenki ihan kiva

Wau, kyllä elämä täällä "maalla" on niin mua varten. Melkein tarpeeksi kaukana siitä ahdistavasta määrästä ihmisiä ja muuta hälinää. Koirilla iso aidattu piha missä juosta aamusta iltaan, oma pieni uima-allas, rajattomat lenkkeilymahdollisuudet ja mulle se oma rauha.

Olen sekä täällä että koirien blogissa kertonut paikasta, jossa olen päässyt tutkailemaan kanalan tapahtumia ihan lähietäisyydeltä. Nyt sinne on kanojen lisäksi saapunut myös kaksi nuorehkoa lammasta. En ole koskaan ennen päässy tolleen ihan oikeesti lääppimään lampaita ja hyvänen aika, mä olen ollut ihan laakista aivan myyty!

Ei eroa kovin paljoa koirasta tommonen lambi. Nämä yksilöt köpöttelee suoraan syliin, ne kiemurtelee ja painautuu lähemmäksi, kun löytää oikein hyvän rapsutuskohdan. Ne seuraa juosten perässä ja jäävät aidalle huutelemaan perään. MÄÄÄÄ! Tänään molemmat lammakset myös nukkuivat päikkärit mun vieressä, kun istuin pihalla. Siihen ne köllähtivät mun molemmin puolin ja toinen vielä ujutti sorkkansa suoraksi mun jalan ali ja pujotti myös päänsä jalkojensa väliin.

Siinä torkkuvia lampaita rapsutellessa taustalla kukko huuteli kukkokiekuuta ja kanat kotkotteli kuorossa. Erehdyin sitten taas mietiskelemään tehotuotettujen eläinten oloja ja elämää. Iso virhe, taas koskee sieluun ja jotenkin päivän ruoasta puuttui kokonaan liha. Maitotuotteita lukuunottamatta tuli oikein vihreetä wokkia.

Kuitenkin pidän lihasta, joten täytynee alkaa selvittelemään noita ihan oikeita luomutiloja. Näidenkin kahden lampaan kotitilalla toimitaan niin, että viikatemies saapuu sinne tilalle ja ruokalampaat pistetään hengiltä niin ettei ne ehdi tajuta yhtikäs mitään. Luomua elämää eikä edes lopuksi mitään megastressaavaa kuljetusta teurastamolle.

Että MÄÄÄ!! vaan itse kullekin. :)







P.S. Oottakaahan vaan kun saan lammasvideon ladattua!

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Lomailu ei ole mun juttu

Sairastelu meni ohi alle viikossa. Lieköhän muutosta ja raha-asioista johtuva naurettavan iso stressi olis lauetessaan pistäny koko kehon ympäri?

Mutta tosi on, lomailu ei sovi mulle. Sen jonkun tietyn rutiinin puuttuminen, tässä tapauksessa työn, tekee musta vetelän ja aikaansaamattoman. Muuttokamoja olis edelleen monta laatikollista purkamatta parvekkeella enkä saa eväänikään liikautettua niiden hyväksi. Päivät menee tekemättä yhtään mitään, jos nyt kirjojen lukemista ei lasketa.

Pientä kotijumppaa olen nyt onneksi saanut aikaiseksi väännettyä. Vanhin koira on tosiaan leikattu viime torstaina ja käytännössä tuijotan sitä 24/7. Se on niin raivostuttava venkoilija, että edes kauluri ja kuonokoppa yhdessä eivät estä sitä räpeltämästä leikkaushaavaa. Vippaskonstien sijaan olen päättänyt uhrata nyt lomastani ison siivun ton koiran paranteluun.

Tämän viikon vietän Nurmijärvellä talonvahtina ja koiranhoitajana. Onneksi on omakotitalo ja iso aidattu piha, kerrostaloelämä viiden koiran kanssa olis ihan oma lukunsa. Ja sitäpaitsi siellä on koirille oma uima-allas! Toivon siis itselleni aurinkoisia kelejä, niin isolla pihalla saa veivattua vähän reippaammankin jumpan ilman että tarvitsee irrottaa katsettaan leikkauspotilaasta.

Todelliset karppaajat saavat diabeteksen pelkästä ajattelusta, mutta mun aamurahkasta tuli ihan mielettömän hyvä. Heitin tehosekottimeen kolme purkkia kermarahkaa, purkin ananasta ja kolme banaania. Mun nykyisille makutottumuksille melko makea pläjäys (taidan ens kerralla laittaa enemmän ananasta ja vähemmän banskua), mutta kyllä oli hyyväää! Ihan kuin jotain jälkkärirahkaa. Nam! Ja tosta tulee koko iso ämpärillinen rahkaa, riittää monelle aterialle (tai monelle hengelle) syötävää.

Loma on jo onneksi puolessa välissä ja kohta pääsee takaisin töihin! Uujea!

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Hermoloma mummolassa ja kiukuttelua

Mä soitin eilen töihin ja pyysin lupaa keskeyttää tää lomailu. En oo vuosiin ollu näin pitkällä kesälomalla ja ihan pakko sanoa näin ekan viikon jälkeen, että kyllä tää on ihan totaalista paskaa. Ensimmäisen viikon sai ressata aivan urpona rahajuttujen takia. Kun ne kuviot selvis niin äkkilähtönä pakkasin lauman autoon ja hurautettiin mummolaan Pohjois-Karjalaan.

Siihen asti kaikki meni vielä ihan ok. Perjantai meni mummolassa kivasti, mutta katsopas kun lauantai valkeni. Aamupäivän tienoilla alkoi paleltamaan auringonpaisteesta huolimatta. Ruoan jälkeen menin hupparissa ja pitkissä housuissa tutisemaan peiton alle. Tai siis, kahden peiton alle.

Nukuin koko lauantain. Välillä kävin syömässä ja nukuin vähän lisää. Nyt neljäntenä päivänä on edelleen lämpöä. Kurkku on kuin joku olis istuttanu sinne kaktuksen ja kaiken kruunaa ihottuma! Pientä näppylää käsissä, kyynärpäissä, polvissa ja ei ihan niin selvinä ryppäinä päästä varpaisiin pitkin kroppaa. Kutisee ja kirvelee niin maan perkeleesti.



Kyllä mun elämäntaparemontin myötä opeteltu edes pikkusen positiivisempi asenne alkaa karisemaan hiljalleen. Suoranaisesta vitutuksesta huolimatta keksin kyllä myös positiivisia asioita tähän väliin. Ensinnäkin, valitsin maailman parhaan paikan sairastua yhtäkkiä. Koirat sai juosta mummolassa isolla pihalla itsensä väsyneiksi eikä itse tarvinnut muuta kuin istua paikallaan.

Toisekseen, sain vain raahautua sängyn ja ruokapöydän väliä. Mummi teki huippuhyviä ruokia. Ja tiedättekö mikä on kolmanneksi ihan huippujuttu? Sehän on varsin tyypillistä, että mummolassa syödään koko ajan ja lihotaan. Noh, mä söin varmaan viis kertaa päivässä ja hirveitä määriä kerralla, mutta paino tippu vähän reilun kilon. Kyllä onnea on itsekin vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattava mummi! <3

Mä oikeesti olisin laihtunu siellä varmaan kuukaudessa kymmenen kiloa. Ei tuu lipsuttua milliäkään, kun joku kantaa valmiiksi kaiken eteen eikä tarvi kuin lapioida naamariin.

Mites se uhkaus liikkua ja urheilla niin maan saakelisti lomalla? Joopa joo. Vaikka mä tästä nyt itseni saisinkin pikavauhtia terveeksi niin ylihuomenna on vanhimmalla koiralla leikkaus ja sitten sitä on taas siinä kiinni kellon ympäri monta päivää. Kyllä mä keksin vielä yhden hyvän asian, mun parvekkeelle nimittäin paistaa koko päivän aurinko! Hankitaan sitten hyvä alusta ihosyövälle jos ei muuta.


P.S. Koirablogin puolelle tulee tän päivän aikana levoton kuvapläjäys koirien hauskanpidosta mummolassa. :)

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Liikunnalla liikkumaan

Taas tämmönen pidempi jakso ilman liikuntaa on tehnyt tehtävänsä. Siihen kun lisätään viikonlopun täytekakakut ja muut sokeri niin nuutunut kooma on taattu. Kaikki liikkeelle lähteminen tuntuu vaivalloiselta eikä mikään edes etäisesti huvita.

Onneks mulla on kolme koiraa, pakkoliikunta on taattu!..NOT! Siinä ei meinaan pahemmin oma kunto kasva, kun karautat autolla metsänlaitaan, avaat takaluukun ja sanot "VAPAA!". Kyllä koirat liikkuu ja on hyvässä kunnossa, minä en. Koirat vääntää hiekkakuopilla hillitöntä reisijumppaa raskaaseen ylämäkeen ja mä seison paikallani. Ei paljoo oma reisi pullistele, paitsi ihraa.

Eilen kaivoin polkupyörän varastosta ja kävin vähän fillaroimassa. Lenkki jäi lyhyeksi (12 km), koska en ollut suojannut korvia kunnolla ja ilma oli siihen nähden turhan kolea. Ja mulla kun paleltuu korvat niin sen jälkeen tahtoo haljeta kivusta koko pää. Sports Tracker tallensi matkan, mutta en pääse sitä tänne laittamaan näytille, kun en ole koko viikolla saanut palvelun kotisivuja auki. Matka 12,4 km ja keskinopeus 15 km/h.

En osaa sanoa meninkö kovaa vai en. Viikonlopun sokeriralli painaa moneksi päiväksi vähän unilääkkeiden jälkimaininkeja muistuttavaan koomaan ja sen takia kaikki tuntuu niin helvetin hankalalta. Pieni hiki onneks tuli, ei menny vihlovan pään kanssa kärsiminen ihan hukkaan. Ja ilman kylmettynyttä päätä olis tehny mieli polkea vielä toinenkin samanlainen lenkki!

Jos nää kelit nyt tästä lähtis vähän lämpenemään ja pääsis kunnolla pyöräilemään. Ja nyt taas hetken muistan laittaa lämmikettä korville, vaikka muu kroppa väittäisikin olevan ihan tarpeeksi lämmintä.

Löysin käytettynä kotiini uuden maton. Megapaksu ja pehmeä tumma nukkamatto pääsi heti koirien suosioon. Olis niille tarjolla sohvakin, mutta koko remmi nukkua retkotti pehmoisella matolla. Totesin myös itse maton äärimmäisen miellyttäväksi. Tänään makasin toista tuntia sängyllä ja voivottelin vetämätöntä oloa. Koirien kanssa kävin aamulla pitkällä kävelyllä metsässä (joo, mä raahustin juurakoihin kompastellen ja koirat kirmas miljoonaa), mutta mitään muuta en tahtonut saada aikaiseksi.

Älysin hyödyntää miellyttävän maton ja aloin rääkkäämään 90-vuotiasta kehoani. Venytellä ja venkoilla voi näköjään myös samalla kun kirjoittaa blogia! Tai miten haastavaa on edes yrittää muistaa istua ryhdikkäästi ja selkä suorana. Voi mikä ihmisraunio..