keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Liikunnalla liikkumaan

Taas tämmönen pidempi jakso ilman liikuntaa on tehnyt tehtävänsä. Siihen kun lisätään viikonlopun täytekakakut ja muut sokeri niin nuutunut kooma on taattu. Kaikki liikkeelle lähteminen tuntuu vaivalloiselta eikä mikään edes etäisesti huvita.

Onneks mulla on kolme koiraa, pakkoliikunta on taattu!..NOT! Siinä ei meinaan pahemmin oma kunto kasva, kun karautat autolla metsänlaitaan, avaat takaluukun ja sanot "VAPAA!". Kyllä koirat liikkuu ja on hyvässä kunnossa, minä en. Koirat vääntää hiekkakuopilla hillitöntä reisijumppaa raskaaseen ylämäkeen ja mä seison paikallani. Ei paljoo oma reisi pullistele, paitsi ihraa.

Eilen kaivoin polkupyörän varastosta ja kävin vähän fillaroimassa. Lenkki jäi lyhyeksi (12 km), koska en ollut suojannut korvia kunnolla ja ilma oli siihen nähden turhan kolea. Ja mulla kun paleltuu korvat niin sen jälkeen tahtoo haljeta kivusta koko pää. Sports Tracker tallensi matkan, mutta en pääse sitä tänne laittamaan näytille, kun en ole koko viikolla saanut palvelun kotisivuja auki. Matka 12,4 km ja keskinopeus 15 km/h.

En osaa sanoa meninkö kovaa vai en. Viikonlopun sokeriralli painaa moneksi päiväksi vähän unilääkkeiden jälkimaininkeja muistuttavaan koomaan ja sen takia kaikki tuntuu niin helvetin hankalalta. Pieni hiki onneks tuli, ei menny vihlovan pään kanssa kärsiminen ihan hukkaan. Ja ilman kylmettynyttä päätä olis tehny mieli polkea vielä toinenkin samanlainen lenkki!

Jos nää kelit nyt tästä lähtis vähän lämpenemään ja pääsis kunnolla pyöräilemään. Ja nyt taas hetken muistan laittaa lämmikettä korville, vaikka muu kroppa väittäisikin olevan ihan tarpeeksi lämmintä.

Löysin käytettynä kotiini uuden maton. Megapaksu ja pehmeä tumma nukkamatto pääsi heti koirien suosioon. Olis niille tarjolla sohvakin, mutta koko remmi nukkua retkotti pehmoisella matolla. Totesin myös itse maton äärimmäisen miellyttäväksi. Tänään makasin toista tuntia sängyllä ja voivottelin vetämätöntä oloa. Koirien kanssa kävin aamulla pitkällä kävelyllä metsässä (joo, mä raahustin juurakoihin kompastellen ja koirat kirmas miljoonaa), mutta mitään muuta en tahtonut saada aikaiseksi.

Älysin hyödyntää miellyttävän maton ja aloin rääkkäämään 90-vuotiasta kehoani. Venytellä ja venkoilla voi näköjään myös samalla kun kirjoittaa blogia! Tai miten haastavaa on edes yrittää muistaa istua ryhdikkäästi ja selkä suorana. Voi mikä ihmisraunio..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti