tiistai 19. elokuuta 2014

5 x 426 askelmaa ja yllärisynttäriateria!

Käytiin vanhimman koiran kanssa muistelemassa sen pentuaikojen ulkoiluympäristöä. Kyseessä on tottakai monelle tuttu Malminkartanonhuippu, jossa on pyöritty tän kyseisen koiran kanssa viimeksi vuonna 2008 sen ollessa ihan pikkunen pentu. Nyt palattiin niille huudeille kohottamaan molempien huonoa kuntoa.

Ensin reippaasti käveltiin tietä pitkin huipulle ja alas. Sitten viisi kertaa kivuttiin rappusia pitkin ylös. Kolme kertaa siten, että astuin joka askelmalle ja kaksi kertaa astuen vain joka toiselle. Viimeisen kipuamisen viimeiselle kolmannekselle päätin kaverin neuvosta ottaa koiran syliini lisäpainoksi.

En jaksanut kantaa koiraa ylös asti. Ja tiedättekös, toi koira painaa vaan 17kg. Se on jumalauta liki 7kg vähemmän kuin se määrä jonka mä olen kokonaisuudessaan pudottanut painoa. Sain pienen muistutuksen siitä mimmosen taakan oon pistäny kroppani kestämään, jo seitsemäntoista kiloa vei musta sen viimesenkin puhdin. Koko sillä lisäpainolla tuskin olisin viittä kertaa jaksanut nousta noita rappusia. Toisaalta, valitettavasti se oli osoitus myös siitä, että tarvitsen lisää lihasvoimaa. :D



Ihan yhtään niin varmoin askelin en enää astellut takaisin autolle, kuin millä tarpomisella sieltä 1,5h aikaisemmin lähdin. Samalla tuli testattua eilen saapuneet ulkoilukengät ja kyllä istuivatkin jalkaan ihan mahdottoman hyvin! En jaksa käydä kurkkaamassa mitä merkkiä ne on, mutta edustivat jotain kevyttä juoksukenkää. Niin tai näin, ne on punavalkoset ja näköjään pirun hyvät jalassa. Ja maksoivat alessa vaan muutaman kympin. Jes jes!

Sitten oli vuorossa päivän hauska osuus! Kirmasin pikaisesti kotiin, kävin suihkussa ja pakkasin kaikki koirat autoon. Kaupasta hain tarvikkeet ja junailemaan äitille synttäriyllätystä. Kun tämä saapui töistä kotiin niin olin hänen puolisonsa avustuksella "murtautunut" heidän taloonsa, siivonnut pikkusen ja laittanut ruokaa melko vähähiilihydraattiseen tyyliin. Uunilohta, salaattia, kukkakaalimuusia ja niin edelleen. Hiilariversiona tein omenapiirakan, koska en ollut ikinä ennen tehnyt tota uunilohta (kermaan ja smetanaan) niin en uskaltanut ottaa kahta riskiä samalle aterialle ja kokeilla piirakastakin vhh-variaatiota. :D

Ruoka maistui ja synttärisankari yllättyi iloisesti. Syömisen jälkeen käytiin vielä koirien kanssa rauhallisella kävelyllä pellolla, jonka jälkeen vyöryin oman täyden mahani kanssa kotiin. Koirat makoilee tyytyväisenä nukkumassa ja mä tunnen alkavaa kiristelyä jaloissa. Kyllä rappusissa olikin sitten kivaa!

Huomenna olis vielä vapaapäivä, mitähän sitä sitten keksis?!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti