lauantai 23. elokuuta 2014

"Et voi pilata mun fiilistä millään, mul on kaikki hyvin tänään"

Noin niinkuin Keekkiä lainatakseni. Tollanen fiilis mulla on kyllä melkeen joka päivä, en tajua mistä tätä hyvää tuulta jaksaa riittää?! Satunnaisia kolahduksia tulee hyvään fiilikseen, mutta ei mitään niin suurta ja ratkaisevaa, että niitä kovin kauaa jaksaisi murehtia. Yleiskuvana vois sanoa, että kaikki menee aivan helvetin jees.

Oon menossa tänään treffeille ja voi kuulkaa kun se vaatekriisi iski sitten eilen illalla. En ole ikuisuuksiin hankkinut uusia vaatteita, koska en ole viitsinyt satsata rytkyihin, jotka suunnitelman mukaan ovat hetken päästä taas vähän liian isoja. Vaatetus ja sen päivittäminen nyt ei muutenkaan ole mitenkään järin suuri mielenkiinnon kohde, mutta kun nyt kerrankin pitäis taas näyttää ihmiseltä, niin ei mulla ole vaatteita?!

Onneksi vuosia sitten olen ollut kaukaa viisas. Lipaston laatikoista löytyi meinaan vaatteita, joita en ole koskaan ikinä ever käyttänyt. Ne on joskus tilattu netistä ja vaikka on todettu sillon pieniksi, niin en ole jaksanut nähdä sitä suurta palauttamisen vaivaa. Nyt ilahduin siis omasta typeryydestäni suunnattomasti, kun mulla on jotain ihan uutta vaatetta laittaa päälle, koska nyt ne istuu loistavasti!

Paino oli tänä aamuna 74,3kg. Lukema on taas hiljalleen lähteny valumaan alaspäin ja sekös meille passaa niin todella hyvin. Mulla ei ole mitään uutta ja ratkaisevaa kerrottavaa. Paino laskee, liikunta maistuu ja olo on niin henkisesti kuin fyysisesti aika korkeeta tasoa. Kärsimättömänä ihmisenä tottakai mielelläni haluaisin päästä sinne seiskakympin alle ikään kuin heti, mutta kyllä se sieltä tulee. Ja se tulee olemaan suuri ilon päivä! Siinä kuuskytjotain-painossa on nyt jotain maagista ja voi voi kun sen sitten tavoittaa!

Edelleenkään en suostu pitämään liikuntaa laihtumisen ensisijaisena tekijänä. Mun piti ensin laihtua, saatoin vasta sitten oppia nauttimaan siitä liikunnasta. Ehdottoman hyvä tuki se siinä projektissa on tottakai, mutta jos ruokailu on selällään niin ei se liikkuminen ihan kauheesti pelasta pidemmän päälle. Päinvastoin, paljolla ylipainolla rankasti urheilu on lähinnä pelottava ajatus sitä kehon rasitusmäärää ajatellen, ihan vaan noin maalaisjärjellä ajateltuna. Ainakin mun polvet oli todella kovilla ihan normaalin arjen keskellä ilman mitenkään erityistä urheilua. Ne iltaisin kärsityt säryt ja vihlomiset eivät olleet omiaan houkuttelemaan treenaamaan.

Eron suhtautumisessa urheiluun huomaa siinä miten paljon helpompaa siihen on löytää aikaa. Jos oikein haluaa jotain asiaa vältellä, niin siihen löytyy aina miljoona tekosyytä miksei sitä nyt vaan yksinkertasesti ole mahdollista toteuttaa. Mulla se oli ettei ole mukamas aikaa. Nyt kun yhtäkkiä treeni kulkee ja maistuu niin sille on aina aikaa! "Emmä tänään kerkee" tuntuu ihan utopistiselta - paitsi että tänään en kyllä oikeesti kerkee kun pitää suoraan töistä ampua kiireellä kotiin ja räjäyttää puolen kilon verran meikkiä naamalle. Mutta vedin aika kovaa eilen ja huomenna on onneks vapaapäivä niin voi taas tehä ihan mitä huvittaa.

Mitä syömisiin tulee, niin siitä saan kyllä "vähän" noottia. On tahtonu pikkasen venähdellä noi ruokailuvälit, kun joskus saattaa käydä niin, että yksinkertasesti unohtaa aivan täysin esimerkiksi työpäivän aikana syödä. Sitten sitä syö liian myöhään ja kerralla liian paljon ja mitä näitä nyt sitten olikaan. Hyi mua! Mutta, minkäänlaisia mielitekoja herkkuihin ei ole. Siis ei pienintäkään! Luovin kaupassa aivan sujuvasti kaiken tyhjänpäiväsen ohi ja tiedän tasan tarkkaan mitä oon hakemassa.

Wau. Pitkä teksti vailla yhtään mitään tolkkua. :D Vielä loppuun Cheek-viikonlopun kunniaksi (kateutta saatte osaksenne te kaikki jotka olette tänään menossa tai eilen olleet stadionilla!!):



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti