sunnuntai 31. elokuuta 2014

O-ou, joku söi vähän pullaa!

Mulla ei tosiaan tää tietokone tahdo oikein tehdä yhteistyötä enkä jaksa puhelimella blogia kirjotella niin vähän on tätä hiljaiseloa. Tää viikko on ollu aika perus liikunnan osalta. Kolme kertaa salia, yks erä rappusia Malminkartanossa ja koska reisiosasto ei muuten ollu vielä tarpeeks kipeenä niin äsken iltajumppana juostiin koirien kanssa hiekkakuopilla ylämäkeen.

Kaikki nyt kuitenkin haluaa tietää mihin toi otsikko liittyy, niin kerrotaanpas. Menin eilen töistä mummolle syömään. Alku sujui hyvin, kun söin siinä salaattia ja uunikalaa. Sitten, ihan OUT OF NOWHERE mä näin ne. Pöydällä, ei tyrkyllä, mutta näkyvissä. En tajua miten en haistanut niitä jo rappukäytävässä. Tuoretta mummon leipomaa pullaa. Ja mulla kyllä on todistajia, että tosta pullasta on haaveiltu jo tovi. (Ehkä se johtuu siitä työpaikan vieressä olevasta leipomosta josta tuoksuu pulla nokkaan harva se päivä?)

En ehtiny tai pystyny tekemään mitään. Tilanne tuli aivan liian yllättäen enkä edes kerenny tajuamaan mitään, kun tungin pullaa kaksin käsin kurkusta alas. Kuulkaa ystävät, VHH on jees, mutta ei hyvänen aika mikä taivas on syödä tuoretta pullaa ja juoda kylmää maitoa kaverina! En halua edes yrittää laskea monta niitä kerkesin mussuttamaan ennen kuin sain kontrollin takaisin ja pakenin rikospaikalta.

Noooh, mehän kaikki tiedämme, ettei tämä euforia kestänyt kauaa. :D Vartin päästä välttelin liian innokasta nauramista ettei lennä yrjö, oikeesti. Maha tuntu lähinnä siltä, että sitä taikinaa oli kaadettu muhun ämpärillinen. Tuntia myöhemmin olin kotona ja nukahdin sohvalle välittömästi. Heräsin kaks tuntia myöhemmin ja pää oli ihan sekasin. Fyysisestä olotilasta puhumattakaan!

"Kostoksi" pakotin itseni vielä illalla salille ja tosiaan tänään päivällä ravasin muutaman kerran rappusia ja illalla hiekkakuopilla ylämäkeä. Pulla oli ihan levottoman hyvää, mutta siitä maksettava hinta (joka ei mitenkään liity rahaan!) on vähän liian kova, jotta tekis ihan hetkeen taas mieli kokeilla.

Sitä vois ehkä kuvitella, että sitä vetää tommoset överit, koska on niin pitkä aika kun on viimeksi herkutellut. Paskat, tommosta se on ollu aina. Ei ikinä vaan yhtä tai kahta, ei ikinä vaan vähän tai ees "normaalia määrää". Aina niin paljon kun vaan pystyy. Aina. Ainoa ero entiseen, ettei nyt jää "putki päälle". Kuulostaa ihan varmasti hullulta semmoselle, joka ei ole ihan oikean ahmimisongelman kanssa koskaan paininut, mutta varmasti joku voi samaistuakin.

Erona entiseen on myös se, etten jää pullataikinaan vatvomaan ja itkemään. Pullat on syöty eikä yks vadillinen paskaa kaada projektia mihinkään suuntaan. Elämä jatkuu ja hyvänen aika mun reidet onki muuten kipeenä!

8 kommenttia:

  1. Onhan pullista päästy jo yli? :)

    Täytyy kyllä myöntää, että nyt kun kuvittelen lämpimiä korvapuusteja ja kylmää maitoa, en tiedä saanko tätä mielitekoa muulla kuin noilla pois... Aijaijai.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä se ohi meni. Epämääräinen ällötysolo kesti useamman päivän eikä se jälkikäteen ollut yhtään niin herkullinen idea vetää niin montaa pullaa. :D Että en suosittele.. :D

      Poista
  2. Tuo sun "ei yhtä, eikä kahta eikä edes normaalia määrää" on niin tuttua. Olen itsekin ihan samanlainen. AINA niin paljon kuin pystyy (ja kehtaa jos on muita ihmisiä paikalla)
    Tuntuu välillä todella turhalta vetää kuukaus kunnolla ja sit kun sortuu niin voi vetää yhden illan aikana kuukauden määrän shittiä kurkusta alas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta ehkä jos on pakko valita niin mielummin yhden illan aikana kaksin käsin paskaa naamariin, koska luultavasti edes minä en pysty syömään yhdeltä istumalta niin paljoa skeidaa kuin jo sitä söis liki joka päivä vähäsen jotain. Ja tietysti autossa salaa, ettei kukaan nää! Nykyään oon ainakin ite pystyny olemaan rehellinen herkkujen syömisestä eikä ole tarvinnut syödä salassa. Sitten vaan idiootin leimaa otsaan, kun on paha olo ja takaisin ruotuun. ;)

      Poista
    2. Kiitos tästä blogikirjoituksesta, samaistuin niin paljon! Tsemppiä sinulle jatkoon, jään seurailemaan. Onko ruokavaliosi muuten täysin sokeriton? Päätin itse aloittaa täysin sokerittoman ruokavalion ja samalla vähentää rajusti hiilihydraatteja, josko se auttaisi hillitsemään syömistä.

      Poista
    3. Sokeria en lisää mihinkään. Valkoista sokeria löytyy hätävarana kaapista, jos joskus sattuu teehen lisättävä hunaja loppumaan. :) Mutta aika rajulla kädellä on karsittu pois kaikki joissa on etenkin lisättyä sokeria. Valtaosa päivän hiilareista tulee maitotuotteista, hedelmistä, marjoista ja kasviksista (mutta mm. perunaa tai bataattia en syö lainkaan). Tsemppiä sulle!!

      Poista
  3. Tää on niiin yleistä. Itse onnistuin pudottamaan painoa 88 kilosta 67 kiloon vuodenvaihteesta elokuun toiselle viikolle. Sit 3 vk kesälomaa eli hirveetä mättöö kun kerta on loma, lounasbuffettia, jädee, sidukkaa. Tänä maanantaina töihin, vaaka näytti aamulla 75 kg! Miksei osaa olla normaalisti... Eipä ole mennyt vielä opit perille. No nyt projekti jatkuu ja on tuosta jo paino taas tippunutkin mutta en vaan tajua itseäni...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks tolleen lyhyessä ajassa kerätyistä kiloista valtaosa on varmasti nestettä, joten monta kiloa saa ruotuunpalaamisella pois ihan naps vaan. Huomaan ainakin ite joskus vellovani semmosessa turvallisuudentunteessa, että nyt tää paino on tippunu näin hyvin ni kyllä nyt voi "vähän" antaa löysiä ja projekti kestää kyllä paskanmussutuksen. No ei kestä. Eikä siitä koskaan tule hyvä olo. :D

      Poista