keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Back in action!

No kyllä se näin kuulkaa on. Kauheella uholla rymysin pieneltä ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen vihdoinkin takaisin salille. Reilun viikon liikunnattomuus aiheutti löysän ja nuutuneen olon - siihenhän tulee nyt radikaali stoppi kuulkaa ystävät!

Tulihan samalla reissulla kokeiltua jalkaosastoon Rumble rolleria. Mua varoteltiin jo etukäteen, että jo pelkkä foam roller tulee tekemään kipeetä ekoilla rullauskerroilla, mutta koska tarjolla oli tollanen kidutusvälineeltä näyttävä rumble-versio, niin enhän mä siinä ala nössöilemään millään saakelin vaahtomuovipötköllä.

Jos mä en yrittäis aktiivisesti siivota kielenkäyttöäni blogissa niin tähän tulis semmonen helvetinperkele-kirosanalista ettei ole tosikaan. Ihan alkajaisiks olin valmis paiskomaan sen rullan pitkin seiniä ja sen jälkeen olisin pakannut kamat ja ihan tyynen rauhallisesti lähteny kotiin. Kyllä se niin julmetun epämiellyttävältä tuntu ja tietyissä kohdissa meinasin saada kipuraivarin. Kirosin mielessäni sen lukemani lauseen "Mitä enemmän se tuntuu, sitä enemmän sitä tarvitsee." koska sitä noudattaen uskollisesti venkoilin etsien edes suunnilleen siedettäviä asentoja rullata. Ja sitten piti muka pystyä vielä hengittämäänkin. Ihan silleen rauhallisesti. Niiden kirosanojen lomassa.

En ihan noin alkumetreillä olis sitä ikimaailmassa ollu valmis uskomaan, mutta jossain määrin se tuska lähti siitä helpottamaan ja vaikka se ei missään kohti järin miellyttävältä tuntunu, niin ei lopulta kovin tajuttoman pahaltakaan. Semmosta siedettävää ihan totaalista paskaa. Hyvällä tavalla. Ja jos siitä kivun määrästä voi jotain päätellä niin sen tarpeessa on kaikki osiot lantiosta nilkkoihin. Eli ihan hyvässä kunnossa, kuten olettaa saattoi...

Selkään ja rintaan osotetun treenin päälle lankutin kaksi kertaa maksimit ja seisoin käsillä pariin otteeseen niin kauan kuin pystyin. Mä oon kyllä yks huonokuntonen saakelin romu. Ihan oikeesti. Kaiken kruunasi 20min crossarilla kuolaten telkkarista Vin Dieseliä - siinä on sellasta motivaattoria noin niinku mun makuun iik en kestä! ;) Ihan vahingossa alko läski itkemään ihan tosissaan ja lopulta olis voinu luulla hien määrästä päätellen, että olisin muka jotain tehnykin.

Kotiin, koirat pissalle, koirille ruokaa ja nyt istun tässä. Spotifyn ja teemukin kanssa. Eilen kaveri kosi tyttöystäväänsä ja oltiin juhlistamassa kihlajaisia. Jopa näin skeptinen sydän suli tuoreen kihlaparin ympärilleen säteilemässä onnessa ja taisin mä siinä ohessa pari kyyneltäkin tirauttaa. Kuten tämmösen rautasen tosimiehen kuuluukin. Ehkä mulle siinä ohessa vähän palautui uskoa rakkauteen. ;)

Sittenhän siinä kävi semmonen hups, että pääsin vasta vähän ennen kolmea nukkuman. Siis aamuyöllä?! 8-10h yöuniin tottuneelle toi 5h pitkästä aikaa oli aika armottoman totaalisen liian vähän unta, mutta päivästä on selvitty kunnialla. Tai ainakin selvitty.

Mut hei, elämä on parasta!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti