tiistai 30. syyskuuta 2014

Dalmatialainen laittoi ruokaa ja joutui ojentajarääkkiin

Eilisen rumble rollerin jäljiltä mun reidet on täynnä pieniä haaleita mustelmia. Mä oon siis vähän niinku tosi väärän värinen dalmatialainen. Ihan siis todella dorkan näköset nätit naiselliset kintut. :D Sen siitä saa kun on niin auttamattoman herkkä saamaan mustelmia.

Töiden jälkeen kävin hakemassa pari kennoa lisää munia. Kuljetus oli tänään sopivasti ihan tohon viereen niin pääs koukkaamaan ne kotimatkalla. Tänään ei ollu salipäivä. Olin suunnitellu meneväni kävelylle koirien kanssa, mutta lopputulos oli aika tuttu. Meinaan kävelin tohon viereen pellolle ja sanoin VAPAA! Koirat liikkui, minä en. Puhelin piippas, tekstiviesti kysy että miten olis salille ja se siitä sitten. Näköjään tänään oliki salipäivä!

Eilisen jalkapäivän jäljiltä oli kohtuullisen kireet jalat. Rullailin niitä auki kaiken tuskan siivittämänä ja lopulta tilanne oli abaut inhimillinen. Epäsosiaalinen salikaava tuli rikottua ja treenattua kaverin kanssa. Selän lisäks mulla sai ihan saatanallista kyytiä ojentajat enkä pysty tajuamaan miten toi löysänä lyllyvä läski voi tulla niin julmetun kipeeksi?! ;) Voimattomin käsin sompailin autolla takasin kotiin - menomatkalla kiristeli vaan polkimien käyttö, kotimatkalla piti keskittyä myös sitten ratin kääntämiseen ja vaihteiden vaihtamiseen..

Tein tänään myös ruokaa. Kyllähän mä ruokaa syön joka päivä, mutta kaikille termi "tehdä ruokaa" ei ole ehkä ihan niin laaja kuin mulle. Mun mielestä se on ruoan tekemistä, että sotkee sekaisin kippoon raejuustoa ja avokadoa. Aika masterchef-tason settiä siis.

No enivei, tänään kuitenkin tein ruokaa myös normaaleiden ruoanlaittajien mittapuulla mitattuna. Laitoin vuokaan lohta ja ripottelin päälle suolaa. Kipossa sotkin sekasin smetanaa, kermaa ja mausteita. Vuokaan kalan kaveriksi tilliä ja purjoa ja litku kaiken päälle. Legendaarinen "noin 200 astetta" ja ehkä vartin verran semmosenaan uunissa. Sitten lisäsin päälle pussillisen jotain pakastevihanneksia ja takas uuniin sopivaks aikaa.

Kuten mun ruoat yleensäkin, niin ei siitä nättiä tullu, mutta senkin edestä hyvää! Toisaalta, miten näillä aineksilla edes vois mennä pieleen?! On muuten sit aika tarkkaa toi ruoan maustaminen. Nappasin hyllyltä pussin jauhettua pippuria ja ripottelin sitä kerma-smetana-kulhoon. Totesin, että hupsistasaatana, kun pussista ropisikin jotain punertavaa joka osottautu jauhelihamausteeksi. Että semmosta pippuria. Lopputulos ei kärsinyt tällä(kään!) kertaa jossain määrin holtittoman kokin toimista..



Huomenna pääsen jo hyvissä ajoin töistä enkä tiedä yhtään, että mitä sitä huomenna keksis. Pieni ikävä tonne rappusille kaihertais ja koirien kanssa pitäis treenata ja mitä niitä nyt sitten on. Lopullinen toteutus selviää vasta huomenna!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti