sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Liikuntaa, ruokaa ja jotain tyhjänpäivästä!

Viikot menee niin naurettavalla vauhdilla, etten pysy enää itekään mukana! Valtaosan päivästä syö tottakai työt, mutta hyvin sitä on saanu hyödynnettyä sitä vapaa-aikaakin, koska ei ole lainkaan semmonen tunne, että jotain jäis tekemättä.

Koska mulla on ihan kohtuullisen huono muisti, niin onneksi on HeiaHeia, muuten ei olis mitään havaintoa viikon aikana tapahtuneista liikunnoista. Tähän viikkoon on käyty salilla neljä kertaa, kerran reilu 9km reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa (en merkkaa ylös niitä lenkkejä, jotka koirat saa juosta vapaana ja ite vaan tallustelen) ja tänään kipaistiin Malminkartanossa rappuset kahdeksan kertaa ylös.

Niissä rappusissa on tosiaan 426 askelmaa ja kaksi välitasannetta, eli nousun saa jaettua kolmeen osaan. Tänään variaatio oli sellanen, että jokaisesta noususta yhden kolmanneksen vedin juosten astuen joka toiselle askelmalle. Mä olin oikeesti aikalailla varma vikoilla nousuilla, että jaksaminen loppuu än yy tee NYT! ja pyörin rappuset takasin alas. :D

Siinä haukkoessani happea kuin kala kuivalla maalla mietin kerran jos toisen, että miks tätä oikeesti tekee vapaaehtosesti?! Sitten alko taas henki kulkemaan eikä sydän takonu enää rinnasta läpi ja olin ihan valmis tempasemaan uuteen nousuun. Viimesen rupeaman jälkeen kun hoipuin rinnettä alas täysin voimattomin jaloin niin se on se syy, se voittajafiilis. Sen takia sitä tekee!

Syömisistä muistan sen verran, että duunissa on mennyt avokadoa ja raejuustoa, yrttisuolalla terästettynä ihan tolkuttoman maistuva yhdistelmä! Niinku mun ruoat nyt yleensäkin, niin ei mikään järin nätti ateria, mutta hei, toimii. Aamupalana menny yllättäen lähinnä kermarahkaa omenasoseella ja pellavansiemenrouheella ja illalla kotona nyt millon mitäkin.


Olis vähän rankempaakin avauduttavaa syömishäiriöaiheeseen liittyen, mutta säästetään ikävät jutut johonkin toiseen päivään. Alla on niin kokonaisuutena mukava viikonloppu, etten jaksa siihen nyt tunkea joukkoon sen syvällisemmin mitään kurjuuksia. On liikuttu, syöty hyvin, harjotettu jonkinasteista sosiaalista elämää (hyi saatana, normaaleiden ihmisten juttuja) ja pitkästä aikaa treenattu koirien kanssa.

OUMAIGAAD miksen oo tajunu tätä aikasemmin?!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti