perjantai 24. lokakuuta 2014

Ei mitään vieläkään

Ei, edelleenkään ei ole mitään järin ratkasevaa kerrottavaa. Toissapäivänä kävin pitkästä aikaa salilla ja ensin tein siinä ihan semmosen mukavan treenin yläkropalle. Olin jo käytännössä valmis lähtemään kotiin, kunnes eräs ystävä pamahti paikalle ja siitä se ajatus sitten lähti. Ja lähtikin sit aivan käsistä. Tai jaloista.. Mulla on nyt kaks päivää ollu sit jalat niin kipeenä, että ihan kuin olis jotain tehnykin. Mukavaa!

Arki rullaa kuten ennenkin. Yleisfiilis on ollut vahvasti nousujohteinen ja on sitä toki tukemassa ihan sellanen tietty syykin. Syömisen kanssa tuskaillaan vähän päivästä riippuen enemmän tai vähemmän, mutta ihan silleen ookoosti tässä on sujunut. Kuten jo edellisessäkin postauksessa sanoin, niin pieni kiire on ollut ainoastaan hyväksi ja auttaa pitämään pään kasassa. Ei ehdi murehtimaan ja märehtimään typeriä asioita, kun on niin paljon syytä hymyyn. :)
Ei koiria sänkyyn?!

Ei mulla vaan ole mitään mistä paasata, päteä tai raivota. Enää jaksan korkeintaan huvittua netissä tai kasvotusten, kun joku kauhistelee miten voi elää ilman viljaa tai kuinka vähähiilihydraattinen on niin vaarallista. Tässä ajassa sen näköjään on oppinu sujuvasti suodattamaan toisesta korvasta sisään ja toisesta yhtä vauhdilla ulos ja ihan vaan tyynesti myöntämään, että kyllä, oikeassa olette ja teen tietoisesti hidasta kuolemaa, kun olen vähentänyt sokereita. Näin on. Toki jaksan aiheesta edelleen palavasti innostua, jos joku siitä aidosti haluaa jotain tietää tai on jotain ihan oikeita ajatuksia jaettavaksi. Mutta kun edelleen on niitä jotka aiheesta tietävät ja niitä jotka vain luulevat tietävänsä, niin ihan täyteen maailmansotaan en jälkimmäisen ryhmän kanssa jaksa ryhtyä.

Ja toisaalta, ehkä kenenkään ei edes kannata ottaa multa neuvoja? Mä olen syömisieni kanssa ollut yksi iso ongelma, niin ennen kuin nykyäänkin. Sokereiden karsiminen auttoi ongelmaan ahmimisen kanssa, mutta valitettavasti se asetettu tavoitepaino alko tekemään hallaa ja ongelma kippasi ahmimisesta päinvastaiseen suuntaan ja sen kanssa painitaan nyt. Ja sitten taas toisaalta, mitä enemmän tässä on ihmisten kanssa ravitsemuksesta keskustellut, niin yhdellä sun toisella tuntuu olevan jos jonkun sortin ongelmaa ruoan kanssa. Että ei tässä yksinään räpistellä eteenpäin, mutta en mä kuitenkaan se ideaalein esimerkki ole. Ei sen vian tarvitse iso olla, mutta kun se on päässä.. ;)

1 kommentti: