perjantai 31. lokakuuta 2014

Lenkkeilijöiden salaisuus paljastettu!

Kautta aikojen oon tosi kateellisena kattonu hölkäten/juosten lenkkeileviä reippailijoita. En vaan pysty ymmärtämään, miten sitä vaan kilometrista toiseen askel rullaa ja se näyttää niin helpolta. Mä ite lähen vähän hölkkäämään, puudun hetken päästä ja kiitti mulle riitti. Se nyt vaan yksinkertasesti on aivan paska harrastus!

Mutta tänään se salaisuus paljastu, mä keksin miten se temppu tehdään! Toivottavasti kukaan tosilenkkeilijä ei nyt suutu tämän salaisen tiedon jakamisesta julkisesti, koska tästä saattaa joku muukin itseni lisäki hyötyä. Tässä se tulee:

Lähde juoksemaan ja älä enää yksinkertaisesti pysähdy. Piste.

Siinä se. Niin se vaan toimii. Ajattelin tänään koirien kanssa iltalenkillä juosta rauhalliseen tahtiin lämpimikseni pienen pätkän. Sports Tracker tallensi koko riemun ja antoi matkalle pituutta 11.5 km. Siitä kymmenen kilsaa tultiin juosten. Kelatkaa, KYMMENEN! Vauhti nyt toki ei päätä huimannut, mutta silti olen iloisen hämmentynyt tästä suorituksesta. Ensin ajattelin juoksevani sen kyseisen tien päähän. Ja sitten yhden tietyn lyhtypylvään luokse. Ja johonkin tiettyyn varjokohtaan. Ja lopulta ne määränpäät unohtu ja sitä vaan teki siitä juoksemisen ilosta. Koska pystyy ja jaksaa.

Niin paljon kuin sitä onkaan hokenut itselleen sitä tämänkin osalta miten ei pysty eikä jaksa eikä kykene. Ja kymmenen kilsaa ravattiin justiinsa melko vaivattomasti. Henki kulki, askel kulki ja pää toimi hyvin. Kaikki ne negatiiviset "emmäpysty" -ajatukset pysy aivan täydellisesti poissa ja sitä vaan alko haaveilemaan erilaisista juoksutapahtumista. Ja koiratkin kiittää mitä enemmän tästä juoksemisesta innostuu, se on aivan varmaa!

Loistava fiilis. Ihan kertakaikkisen loistava!

Vai että walking..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti