torstai 13. marraskuuta 2014

Jalat irti maasta

Hyvä boogie se vaan jatkuu edelleen. Tiistaina hillittömällä raivolla treenatut jalat on tällä hetkellä aivan tuhottoman kipeet. Sitä kuuluisaa hyvää kipua, vaikka se saakin mut näyttämään lähinnä haavoittuneelta pingviiniltä. Eilen kävin kylläkin koirien kanssa 50min reippaan lenkin, josta puolisen tuntia mentiin reippaasti juosten.
Tauolla..

Lenkin jälkeen kävin treenaamassa selkää ja uhrasin peräti puoli tuntia rullailuun ja venyttelyyn. Puoli tuntia?! En ole varmaan edes koko elämäni aikana venytelly niin paljon yhteensä.. ;) En nyt voi suoranaisesti sanoa sen olleen mitään nautintoa. Helpotti se kivasti loppua kohden, mutta ei pelastanut tätä päivää mitenkään, pelkästään kenkien saaminen jalkaan vaati aikamoista venkoilua ja luovaa ajattelua..

Yöunet jäi vähän lyhyiksi, joten päätin skipata urheilun tältä päivältä ja mennä ajoissa nukkumaan. Onneksi suoraan mun alapuolella asuva naapuri on vanhempi herra, joten hyvällä tuurilla hänen kuulonsa olisi jo vuosia ollut heikkenemään päin. Ihan vaan koska mä tungin napit korviin, Spotify valkkas mulle tanssimusaa ja mä hihittelin ja tanssin itteni puolikuoliaaks. Mikäli alakerran naapurilla kuitenkin on kuulo edelleen tallella, niin pahoittelen sitä töminää. Yritin tähdätä askeleeni tohon paksulle olkkarin matolle, jos se edes vähän vaimentais..

Samoilla lämmöillä jatkettiin venyttelyä eikä se enää tänään tuntunut ihan niin toivottoman pahalta. Virtaa ja elämää on pienestä väsymyksestä huolimatta kuin pienessä kylässä ja kaikki sujuu niin loistavasti, että joudun ihan kaikin voimin mättämään sitä mun sisällä asuvaa pessimistiä turpaan, koska nyt ei ole aikaa pelätä sitä "mitä jos" ja "sitten kun" ja muuta shaibaa. Tähän fiilikseen pitää tarttua kaikin voimin!

Mitä syömiseen tulee, niin ruoka maistuu ihan tolkuttoman hyvin edelleen. Aamupalaksi meni jämät pari päivää sitten tehdystä jauhis-vihannes-sotkusta ja siihen kylkeen vähän paistettuja kananmunia. Töissä maistui ensimmäisellä tauolla mummon tekemää vhh-pitsaa ja toisella tauolla kermarahkaa ja ananasta. Kotona ei ollut lainkaan nälkä, mutta söin banaanin. Ai miksi? No ihan koska sattu tekemään mieli ja bansku on hyyyvää! Siksi. Nyt tossa läppärin vieressä höyryää iso mukillinen reilulla hunajalla makeutettua teetä. Parasta. <3

Rakkauskoira. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti