lauantai 29. marraskuuta 2014

Kokonaisuutena aika huono viikko

Ensinnäkin, tää viikko on tuntunut kestävän pienen ikuisuuden. Maanantaina tapahtuneet asiat olisivat ihan yhtä hyvin voineet tapahtua kaksi tai kolme viikkoa sitten, mutta ei. Parina yönä menetin yöunet (ts nukuin vaan muutaman tunnin) ja sehän ei tälleen 8-10h yöuniin tottuneelle ole ikinä mikään hyvä juttu. Varsinkin kun viikko startattiin maanantaina sillä. Varsinkin kun syyt olivat minusta itsestäni riippumattomia ulkoisia haittateikijöitä. Perkele.

Noh. Huonot yöunet on aina hyvä lähtökohta jokaiseen työviikkoon. NNNOT! Treenit ja aika koirien kanssa jäi myös hyvin vähiin. Koko viikon on painanut epätasapaino ja siitä johtuva uupumus. Maailman paras treenikaveri ja maailman parhaat työkaverit onneksi estivät kuitenkin uppoamasta ihan kokonaan paskaseen suohon. Se on onnea se. <3

Mutta silti. Pieniä ja isoja ilonhetkiä on tottakai mahtunut jokaiseen päivään (kuten sateenkaaren väreissä liehuvia lippuja! Minäkin tahdon, että muut saavat niin halutessaan sanoa "tahdon"!) ja jokaiseen päivään on kuulunut paljon naurua. Mutta kun on tottunut fiiliksen surffailevan ison aallon vaahtopäisellä harjalla koko ajan, niin oli kyllä vähän ankea viikko. Ei enää tämmöstä, kiitos!

Työviikkoon kertyi päiviä kuusi ja työtunteja 46 kappaletta. Normaalilla fiiliksellä ei tunnu yhtään missään, mutta nyt se tuntui pitkältä ja raskaalta suoritukselta. Vaikka mulla on ihana duuni, parhaat työkaverit ja meillä on valtavasti ihan mielettömän huippuja asiakkaita! Silti, nyt otti voimille.

Viikon viimeisen työpäivän jälkeen sain isiltä henkeäsalpaavan tiukan rutistuksen ja se pyyhkäisi pois heti ison kasan turhia murheita ja mustia pilviä. Siihen päälle herkuteltiin mummon leipomalla tuoreella pullalla. Ajattelin, että tänään voi yhtä hyvin pitää vapaapäivän, kun salikin on pikkujoulujen takia suljettuna. Selkee logiikka?! Söin monen monta pullaa ja nyt sen kyllä tuntee, mutta ei morkkista tai ahdistusta. :)

Olin jo todella hyvällä fiiliksellä lähdössä kotiin, kun vanhin koirani olikin saanut allergisen reaktion ruoka-aineesta ja kutinoissaan repinyt itseltään puolet naamasta ja kaulan auki. Koirablogin puolella siitä lisää ja herkkiksille ennakkovaroitus jossain määrin verisistä kuvista. Siinä sitten itkua nieleskellen apteekin kautta paahdoin poliisia uhmaten kotiin hoivaamaan hyvin hyvin tuskaista koiraa ja tunnin päästä kotiin saapumisesta oltiin siinä pisteessä, että koira makasi peittojen sisällä sylissäni, huokaisi syvään ja nukahti. Huh.

Ei siis mennyt sitten lauantaikaan ihan putkeen kaikkinensa. Toki olin suunnitellut käyttäväni kaiken ajan tästä illasta koiriin, mutta en ihan näin. Nyt iho-ongelmainen yksilö makoilee poikkeusluvalla sängyssä, jotta voin vahtia sitä koko yön. Nukun tämmösissä tilanteissa aina melkoista koiranunta ja herään koirien jokaiseen liikkeeseen. Huomisestakin oli tarkoitus tulla aktiivinen päivä, mutta ehkä otan huomisen ihan rehellisesti levon ja akkujen latauksen kannalta, hoivailen koiraa ja suunnittelen tulevaa maidotonta viikkoa.

Nyt juon teetä reilulla hunajalla, kynttilä tuikkii lyhdyssään ja nyt tärkeimpänä mun mielenrauhaa takaavana tekijänä on se, että tuo potilas on ihan rento ja rauhallinen. Huomenna olis varmaan tulossa joku mieletön loppuhuipennus tälle viikolle kuitenkin, joten on turvallisinta pysyä kotona.

Katseet kohti maidotonta viikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti