tiistai 11. marraskuuta 2014

Pieni pala rauhaa

Aktiivinen elämä on kivaa. Jokaiseen päivään mahtuu jokin liikuntamuoto, parhaisiin päiviin kaksi tai useampikin. On päiviä, jolloin kotona ehtii käydä vain kääntymässä, kun hakee tai tuo koiria, käy vaihtamassa pikaisesti vaatteita ja vähän molempia. On päiviä, jolloin morkkistelen illalla sitä kuinka koirat on joutuneet olemaan liikaa yksin. On päiviä, jolloin vietän aikaa vain koiriin keskittyen koko vuorokauden.

Sunnuntaina oli isänpäivä ja aamupäivästä kipaisin isin luo yllärinä. Olin näppärän tyttönä raapustanut isille runon ja luin sen isille ääneen. Mä olen aina ollu semmonen isin pikkutyttö ja runon ääneen esiteltyäni se meni ihan pillittämiseksi puolin ja toisin. Isi. <3 :) Sen jälkeen oli "isät ja pojat" -henkisen Suomi vs Ruotsi lätkämatsin vuoro, joten tämä naispuolinen osasto lähti pelaamaan hohtominigolfia. Oli superhauskaa äitipuolen ja siskojen kanssa ja kruunattiin se reissu jätskeillä. Eikä ahistanu yhtään!

Illalla oli aika rauhoittua. Käytin koirat ulkona, viljelin kotiin ainoaksi valonlähteeksi kynttilöitä ja telkkarista tuli Vain elämää -uusinnat. Pysähtyminen aina välillä on jees. Todella jees. Aktiivinen ja "pois alta risut ja männynkävyt" -tyyppinen elämä on huippua, mutta oikeassa seurassa ja oikealla hetkellä se pieni pala rauhaa tekee hyvää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti