lauantai 22. marraskuuta 2014

Talvi, koirat, ruoka, fiilis ja uusimmat kehityskuvat!

Suomen kesä on maailman ihaninta. Kaunis luonto, valoisat yöt, lämpöä, kesäsateita ja aurinkoa. Mutta mä pidän myös talvesta, kunhan se on kunnollinen talvi. Mun puolesta saa olla vaikka kaulaan asti lunta ja paljon pakkasta! Joskus vielä yläasteikäsenä talvet oli aika tuskaa, kun piti talvet läpeensä pukeutua vaan farkkuihin, pipot oli nössöille ja jalassa keikku ne samat tennarit kuin kesälläkin.

Sitten sitä sai järkeä päähänsä ja alko käyttämään keliin sopivia vaatteita. Kunnon toppavaatteissa sitä maistuu toi talvikin aika erilaiselta! Ja toisekseen, mulla on kolme säänkestävää koiraa, jotka rakastaa lunta ihan tajuttoman paljon. Ja eilenhän sitä lunta vihdoin tulikin! Niin ja eilen aamulla kävin vaihdattamassa autoonkin talvirenkaat, ajoitus oli liki täydellinen.. Mun koiria vois jossain määrin väittää koulutetuiksi, mutta siitä ei eilen illalla ollut tietoakaan kun ne näki lunta ensimmäisen kerran tälle talvea ja multa meinas irrota olkapäät sijoiltaan arvon kolmikon rempoessa hihnoissaan! Ja mua vaan nauratti. Yöllä käytiin yli kahden tunnin lenkki koirien kanssa, koska silloin ei ole muita liikenteessä ja se on sellasta sielunhoitoa, kun on aivan hiljaista ja koirat saa juosta ja temmeltää vapaana. <3


Mitä tulee ruokaan, niin mulla on nyt jo kokonaisuudessaan toinen viikko menossa ilman järin suuria vaikeuksia ruoan suhteen. Ongelmathan alko tossa kesän loppupuolella ja nyt tämmönen helppo vaihe tuntuu kertakaikkisen ihanalta! Olen syönyt hyvin ja syönyt myös vähän huonosti enkä ole panikoinut sitä. Yhtenä päivänä söin pussillisen kuivattuja sokeroituja hedelmiä ja sain niistä päänsäryn, mutta pätkääkään ei ahdistanut se hiilareitten määrä.

Eilen aamupäivällä ennen töitä käytiin mummon kanssa erään ravintolan lounasbuffetissa. Mulla oli ehkä alunperin tarkotuksena syödä vaan salaattia ja lihaa, mutta lopulta niiden lisäksi söin myös täytetyn uuniperunan ja kolme palaa leipää. Sain niistä kyllä odotetusti vatsan kipeäksi, mutta mieli oli täysin kirkas eikä moinen "retkahdus" tuskastuttanut ollenkaan. Loppupäivän söin ihan normaalisti ja aamulla vaaka näytti edelleen täysin siedettävää lukemaa 71,5kg. Ei siis mitään hätää. Ja tänään on ystävälläni pikkujoulut ja aion todella hyvin mielin juoda glögiä ja syödä piparkakkuja!

Ja sitten sitä läskiblogien parasta antia, eli kehityskuvia. Mun on pakko sanoa, etten tiedä pitäiskö mun itkeä vai nauraa näiden kanssa. Pitääkö tuskailla menneitä ja sitä kuinka hirveeseen kuntoon sitä on itsensä joskus päästänut? Vai katsoa tätä hetkeä ja tulevaa, kuinka paljon on tehty paremman olon eteen töitä ja tullaan sitä työtä tekemään jatkossakin?



Ja näiden kuvien välillä on eroa vain 22kg, koska ne korkeimmassa painossa otetut kuvat on otettu tyhmästi peilin kautta, joten niiden vertaaminen on vaikeampaa. Mutta kai sitä tästäkin pientä käsitystä saa..

Nyt se olis ulkoilua koirien kanssa, salille heiluttelemaan käsiä ja sitten laittautuminen nätiksi pikkujouluja varten. Mieletöntä viikonlopun jatkoa kaikille!

P.S. Äsken kävi viereisen koulun oppilas kauppaamassa oppilaiden itsensä tekemiä joulukortteja ja ostin niitä sitten kolme kappaletta. Joulumieltä!

6 kommenttia:

  1. Wau, todella hyvältä näyttää! Siis sä oot tosi hyvässä tikissä kun vatsalihaksiakin erottuu ja jalat ovat pitkät ja linjakkaan hoikat. Et todellakaan kauhistele, mihin kuntoon olet itsesi aikoinaan päästänyt vaan annat nyt itsellesi isot rispektit, minkä ison suorituksen olet tehnyt!
    Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Riikka, sun kommentit aina piristää niin tolkuttomasti!! :) Kiitos!

      Poista
  2. Ihan mieletöntä työtä, hyvä mimmi! :) Oot niin kaposen näkönen ja hyväkroppanen! Piä tosta kropasta kii! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ihan hämmennyn tämmösestä! :) Kiitos <3

      Poista
    2. Oo kuule vaa ylpiä itestäs :) Oot miun idoli ja esimerkki siitä mitä voi saavuttaa kun ei vedä vaivalla saatuja tuloksia plösöks niinku minä! :D Lisäks tykkään tuosta sun ruoka-ajattelusta :) Ite kiskasin tänään tummansinisen maidon puuttuessa punasen maidon kaakaon aamupalaks ja ai että oli hyvää. Mietinkin että mitähän kävis jos alkasinkin juomaan punasta. Imeytyisköhän D-vitamiini siitä paremmin? Vaal. sinistä maitoa en oo juonu vuosiin ku tajusin että se on värjättyä harmaata vettä! :D

      Poista
    3. Aivan ihana kuulla! :) Mä tosi monta vuotta vievasin ees ja taas painon kanssa, mutta nyt olen täysin varma, että on löytynyt jotain pysyvää. On tapahtunut niin suuria muutoksia ei pelkästään fyysisesti ulospäin näkyvää vaan koko ajattelutapa on saanut kokea aikamoisen remontin. :)

      Mulla ei itselläni maitoa mene juuri ollenkaan niin en osaa sanoa. Join ennen helposti litrankin päivässä maitoa, mutta se saa pysyä poissa niin kauan, kun tämän painon on tarkotus tippua, maidossa kuitenkin HH melkeen 5g/100g. Ja noita maitotuotteita menee muissa muodoissa edelleen niin paljon, että se oli vähän semmonen "turha" lisä. D-vitskun otan ite erikseen purkista. :)

      Mutta kaikki maitoon tehtävät ruoat ja juomat (kuten juurikin kaakao!) on mun mielestä ihan tolkuttoman paljon parempia täysmaidolla kuin "litkumaitoihin" tehdyt! ;)

      Poista