keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Uusi vuosi ja uudet kujeet! Vai..?

Vaihtuva vuosi on tunnetusti suurten lupausten aikaa. Tähänastisen elämäni suurin omaa terveyttäni koskeva lupaus on tehty kohta puolitoista vuotta sitten alkusyksystä. Eräänä ihan tavallisena tiistaipäivänä (muistaakseni).

Tulevalle vuodelle en lupaa mitään tavallisesta poikkeavaa. Myös ensi vuonna yritän parhaani muovata itseäni haluamaani suuntaan. Henkisesti haluan kehittyä vahvemmin positiivisen ajattelun suuntaan ja kehittää itsestäni vahvemman, jotta pienet vastoinkäymiset tuntuvat jatkossa vieläkin pienemmiltä.

En voi luvata, että musta tulis semmonen henkisesti tasapainonen, helppo ja herttanen. Koska myös tulevana vuonna olen ailahtelevainen kusipää, joka elää ääripäissä. Eikä mikään vähempi edes riitä. Naurun pitää raikaa jatkossakin niin, että naapuriin kuuluu. Ja joskus pitää saada kunnon raivareita. Ja vastapainona joskus pitää myös olla surullinen ja hetkellisesti onneton. Ihan vaan jotta voi taas muistaa, kuinka hyvin asiat kokonaisuudessa onkaan.

Fyysisesti on paljon kehitettävää. On tarkoitus kiinteyttää niitä viimeisiäkin löllökiloja ja saada tilalle hieman lihasta. Liikkuvuutta pitää parantaa ja antaa enemmän arvoa kehonhuollolle. On pidettävä hauskaa, hikoiltava ja hyvällä tavalla kärsittävä. Monipuolisesti liikuntaa ja ravitsevaa sekä maistuvaa ruokaa.

Samaan soppaan yhdistetään vähän koiria ja maailman parhaita ihmisiä, niin myös ensi vuodesta tulee väistämättä loistava - luultavasti jopa parempi kuin edeltäjistään!

Teitkö uudenvuodenlupauksia?

DreamTeam toivottaa kaikille turvallista vuodenvaihdetta ja paljon virtaa vuoteen 2015! :)

tiistai 30. joulukuuta 2014

Kurinpalautuksen sujuminen ja talviurheilua

Olen ollut jopa vähän hämmentynyt arkeen paluun helppoudesta. Tossa kun ei kuitenkaan porsasteltu pelkästään joulua vaan pitkälti koko joulukuu. Ja siinä on aika iso ero. :D Sitä on vaan syönyt hyvin ja tarpeeksi niin mieliteot on olleet varsin olemattomia. Huippua!

Muutenkin yleisfiilis on ollut varsin mainio. Jo malttamattomana odottelen flunssan irroittavan viimeisenkin heiveröisen otteen kehosta ja sitten pääsee takaisin urheilemaan - sitä onkin jo ehtinyt tulla aika kova ikävä! Vaikka toisaalta olen osannut myös nauttia tästä laatuajasta koirien kanssa. Tälläkin hetkellä mulla nukkuu molemmin puolin ihan liki koiria sohvalla. Oltaisiin ihan mielellään ulkona, mutta toi melkeen parikymppiä pakkasta noin äkkiseltään asettaa vähän rajotusta. Koirat kyllä muuten tarkenee ja on ulkona mielellään, mutta tassut tahtoo vielä tottumattomina jäätyä nopeesti. Täytyy siis ulkoilla aina vähän kerrallaan.

Ja kuulkaas mä meinasin opetella tänä talvena hiihtämään! Olen jo pari talvea viettänyt erään järven jäällä koirien kanssa ja viime talvena katsoin kateellisena erään miehen vauhdikasta hiihtoa ja koirat juoksenteli mukana vapaana. Mäkin tahdon! Joten nyt kun kesällä muutin aivan kävelymatkan päähän samaisesta järvestä, niin todellakin nyt on hyvä hetki hankkia sukset ja opetella hiihtämään. Jes!

Tutustumisvaiheessa olevaan harrastukseen ei tee mieli heti laittaa paljoa rahaa kiinni, joten katselin Tori.fi:n tarjontaa suksista. Ongelmaksi muodostui se, etten tiedä suksista mitään. Että minkälaiset sukset mun pitää hankkia?! Juttu upposi vähän jäihin ja unohtui hetkeksi. Eilen isovanhempien luona vieraillessa mun pappa sitten kysyi, että miten, tarviikko sukset? No mutta! Papalla oli kahdet sukset ja sain niistä toiset, saman pituisiakin kun papan kanssa ollaan niin löyty mulle hyvät. Intoa täynnä pappa sanoi ostavansa mulle omat sopivat monot heti tällä viikolla, jotta pääsen huiskimaan ladulle. Kuinka parasta?!

Lisäksi mitä talveen tulee, niin mun monta talvea palvelleet toppahousut tippuu nyt päältä. Onneksi noissa miesten lasketteluhousuissa on henkselit, muuten ne olis aivan totaalisen käyttökelvottomat. Mummolla oli ratkaisu tähänkin hommaan. Mä vien mun housut papalle (joka oli hukannut omansa..what?) ja saan itse uudet, sopivan kokoiset toppahousut. En kestä tätä onnen määrää!

Tori.fi pääsee kuitenkin näyttämään mahtinsa, kun ajattelin tälle talvea hankkia myös luistimet. Ensin pienen ikäni luistelin kaunoluistimilla, kymmenen vuotta sitten vaihdoin hokkareihin ja nyt aion hankkia taas kaunoluistimet. Lopputulos on se, etten osaa luistella yhtään millään välineistöllä. :D

Täydellä innolla talveen ja sen suomiin urheilumahdollisuuksiin!

Mutta ensin otetaan iisisti ja parannutaan. Ihanat villasukat ja mummolta saadut
housut, joista tulee tosi aikuinen olo kun kuvina on puruluita, aurinkolaseja ja
sydämiä. Samaa sarjaa löytyy myös paita. ;)

P.S. Onko kellään käyttökokemuksia kenkiin kiinnitettävistä liukuesteistä? Hyvää tai huonoa?

maanantai 29. joulukuuta 2014

Paprikaleipää - leipäpaprikaa!

Facebookin jossain karppaus-aiheisessa ryhmässä törmäsin vinkkiin käyttää (suippo)paprikaa leivän asemasta. Ravasin hirveen nälän kanssa pitkin kauppaa ja nyt tuntui hyvältä hetkeltä testata tämä vinkki.

Pituussuuntaan halkaistut paprikat saivat täytteeksi vähän Koskenlaskijaa (savuporo, nam!), juustoa, kurkkua ja keitettyä kananmunaa viipailena sekä kylkeen vähän yrttisuolaa. Ja hei, kyllä muuten toimi! Kokonaisuus oli kivan raikas, hämmentävän täyttävä ja kananmunaa lukuunottamatta hyvin nopea toteuttaa. Kylläpä sitä on taas ollut ihminen tyhmä, kun ei näin simppeliä juttua ole tajunnut...


Nyt on useammassakin välissä syöty tämmönen setti. Menee ruokana mihin tahansa aikaan päivästä ja on helppo tehdä erilaisia variaatioita. Osa tehdyistä juustoleipäsistä meni pakkaseen ja viimeisen pakastamattoman tein äsken uunissa täytteineen ja kaveriksi täytettyä paprikaa. Kurinpalautus on siis lähtenyt kirjaimellisesti hyvin värikkäästi liikkeelle - ei ole ollut kasviksista pulaa! :)

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Viljattomuus on idioottien hommaa

Kun lauantai-iltana räpelsin melkein kyynärpäitä myöten tahmaisessa ja hankalasti käsiteltävässä taikinassa, niin päällimmäinen tunne oli turhauma. Ensinnäkin muistin vasta matkalla kaupasta kotiin, ettei mulla ole enää raastinta. No muistelin jossain olevan semmonen puikkomallinen raastin.

Löysin pikkuraastimen ja totesin siinä olevien reikien olevan ihan toivottman pieniä. Kermajuusto ei tehnyt muuta kuin levinnyt pitkin raastimen pintaa eikä mitään tullut läpi. No saatana, onhan mun tehosekoittimessa mahdollisuus raastamiseen. Paitsi että puuttui jotain ratkaisevia osia eikä raastinlevyä saanutkaan paikalleen.

Lopulta tempasin koko juustokimpaleen tehosekoittimeen ja pienen palaneen käryn kanssa terä silpoi juustosta möykkyistä hakkelusta. Ne kulhoon, perään kananmunat, mantelijauhe ja leivinjauhe. Tein söpöjä pieniä kasoja pellille ja laitoin uuniin.


Ihan kaunis ajatus, mutta tiesin jo valmiiksi miten siinä tulee käymään. Sinnehän ne perkeleet levis pitkin peltiä pannukakuksi ja mun pinna kiristy entisestään. En kuitenkaan luopunut toivosta ja kyllä ne lopulta sieltä nousi toivotunlaisiksi leipäsiksi.


Kaiken vaivan ja ajankäytön jälkeen mulla oli korillinen mainioita leipäsiä. Halkaisin yhden testiksi ja tuoreen lämpöisenä mussutin sen parempaan talteen. Vaivannäkö kannatti ja maku oli kohdallaan. Silti en pääse täysin eroon siitä ajatuksesta, kuinka helppoa olisi vain napata kaupasta paketillinen leipää. Hintakin jäisi murto-osaan näihin verrattuna. Mutta näistä en saa vatsaa kipeäksi, joten olkoon se sen arvoista!

lauantai 27. joulukuuta 2014

Kuvia joulukuulta

Ystävän kotona oli ihana tunnelma. <3

Tämä oli pakko saada. Niin mua! ;)

Joulurauhaa parhaan kaverin kanssa.

Koko jengi tapanina ottamassa rennosti.

Vuosien tukkahaave uskallettiin viimein toteuttaa!

Tykkääään!

Aattona kävi oikein itse Joulupukki. ;)

Åsne Seierstad - Yksi meistä. Kirja Anders Behring Breivikistä ja tekemistään
hirmuteoista. Todella raskasta ja samalla koukuttavaa luettaa. 

Ja loppuun esittelen teille oman rauhan valtakuntani! Asun tietoisesti melko syrjässä ja arvostan tämän talon rauhaa. Ei ole pelkoa, että pamahtaisi tuttuja yhtäkkiä oven taakse ohikulkumatkalla ja ilmoittamatta. Olen sosiaalinen, mutta arvostan omaa tilaa, kotia ja rauhaa. Tältä näyttää mun ja koirien turvapaikka.








perjantai 26. joulukuuta 2014

Kypärä päähän ja ryminällä arkeen!

Oijoi. Kahden viikon porsastelu on tullut päätökseensä. Kaapeista on syöty pois kaikki moska ja olo on todella sen mukainen. Sen parisen viikkoa kroppa kesti sitä sokeripommitusta, kunnes antoi periksi ja sairastuin. Nyt ryin ja niiskutan puolikuntoisena enkä voi syyttää tästä ketään muuta kuin itseäni. ;)

Jouluaattona ja -päivänä syötiin molempina päivinä aamupalaksi riisipuuroa ja myöhemmin perinteisiä jouluruokia. Mukaan mahtui myös karkkeja sekä omenapiirakkaa vaniljajäätelöllä (omppupiirakka ja jätski oli ihan tolkuttoman hyviä! <3) ja eilen vedettiin koko komeus nippuun pitsalla. Ei siis pienintäkään yritystä vältellä yhtään mitään. Kaikkea vaan ja mielellään kaksin käsin!

Nyt tiedän mitä on edessä. Sokerista vierottautuminen. Se on sitä helpompaa, mitä kauemmin on ollut vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, mutta näin pitkään jatkunut porsastelujakso ei kuittaannu ihan ilmaiseksi. On vaan muistettava syödä todella hyvin ja ennakoida pois ne ruoattomat nälänhetket, jolloin on helppo sortua johonkin nopeasti syötävään.

Sokerit rehdisti alas, parin viikon tuskailujakso ja reilusti vitskuja niin sillä saadaan taas arjesta kiinni ja flunssalle näytetään ovea. Sitten pääsee taas takaisin treenaamisenkin pariin ja uusi vuosi pääsee alkamaan taas suurilla lupauksilla. Aika paljon helpommin sanottu kuin tehty, mutta tiedän kyllä tän onnistuvan, on tää tehty ennenkin.

Ja onhan mulla sekin etu, etten ole enää laihduttaja! ;) Tästä tuli jokin treeni-, lifestyle ja VHH-blogi. Voin siis keskittyä niin fyysisen kuin henkisen kunnon treenaamiseen. Vaaka on jo niin lupaavasti unohdettu sohvan alle, että tätä voisi ihan hyvin jatkaakin. Mieliala on paljon parempi, kun ei joka vesilasillisen jälkeen tee mieli ponkaista puntarille kattomaan montako sataa grammaa paino nyt nousi. Askel kohti stressitömämpää elämää. :)

Älkää morkkistelko ja ahdistuko. Kuten sanonta kuuluu, niin sillä ei ole niin väliä mitä syötte joulun ja uuden vuoden välissä, vaan sillä mitä syötte uuden vuoden ja joulun välissä!

Todellakitodellakitodellaki! ;)

maanantai 22. joulukuuta 2014

Do you know what I got for Christmas?


TO-DEL-LA-KIN! Voi jos te tietäisitte miten paljon on porsasteltu. Viimeisen kahden viikon aikana ei varmaan ole yhden ainutta päivää, etteikö olis jotain paskaa painettu kurkusta alas. Olo on ihan jäätävä. Turvonnut, löysä, väsynyt. Päätä särkee harva se päivä ja mahaan koskee.

Ja tiedättekö mitä? Jollain tasolla se tuntuu kauheen hyvältä henkisesti. Kaikkien vaikeuksien ja koko syksyn kestäneiden syömisongelmien jälkeen tuntuu ihan jäätävän hyvältä luopua kaikista ohjaksista ja ihan rehellisesti voida pahoin ja lihota. Tosin ihmettelen miten paino on noussut vaan 73-74 välillä seilaaviin lukemiin, koska mm. syötyjen karkkimäärien perusteella pitäis olla ainakin kymppi lisää. ;)

Kuinka hienolta tuntuikaan potkasta vaaka sohvan alle ja nyt sitä on rasitettu kahden viikon aikana kerran tai kahdesti. Ei vaakalukeman kauhistelua jokaisen vesilasillisen ja ruokailun jälkeen. Ihan vaan rehtiä sikailua ja pahalle ololle naureskelua. Jollain tasolla se "normaali" syöminen on pysynyt siellä taustalla ja esimerkiksi maidottoman viikon jälkeen en enää ole ostanut purkkiakaan rahkaa. Kananmunia menee paljon ja kasviksia. Semmosta perussettiä. Mutta myös vähän normaalista poikkeavaakin, kuten viime maanantaina työkaverin kanssa kun ahkerasti popsittiin naamariin peräti kaksi konvehtirasiaa!

Salilla on käyty pari kolme kertaa viikkoon ja lenkit koirien kanssa siihen päälle. Siitäkään ei ressiä tai murhetta. Huominen puristetaan vielä töissä koko päivä, mutta sitten on kolme päivää vapaata. Kolme päivää armotonta ruokarallia ja täpötäyden vatsan voivottelua. Voi olla, että pyhien aikaan palautan myös blogin reaaliaikaan ja paremmin päivitän kuulumiset, voi olla että en.

Tuntuu hyvältä olla suunnittelematta ja murehtimatta. Jopa pieni lihominen tuntuu (henkisesti) hyvältä eikä aiheuta minkään sortin tuskaa. Tiedän niin harvinaisen hyvin millä se kaikki lähtee kavereineen ja tekee sen vauhdilla. Ei mulla ole mitään hätää, paluu ruotuun joulun jälkeen houkuttaa jo kovasti, mutta ensin porsastelen nautiskellen tämän rauhan ja läheisyyden juhlan pois alta.

Minä toivotan kaikille stressitöntä, rauhallista ja kynttilöiden täyteistä Joulua <3


P.S. Etenkin jos ette ole koskaan käyneet, niin käykää jouluna pimeän aikaan hautausmaalla. Se kynttilämeri on mykistävän kaunista.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Munaa, hunajaa ja jalkoja!

Sellanen otsikko sitten tällä kertaa. Ensinnäkin kiitän tuestanne edelliseen kirjoitukseen, kun anoin lupaa lakata olemasta laihduttaja ja siirtyä treenaajien heimoon. Huikeeta, heti ihan erilainen fiilis! ;)

Eilen kävin taas hakemassa Vaahteramäki Farmingin Friida-ulkokanojen munia pienen setin. Pieni setti tarkoitti tällä kertaa kaikkinensa sataa kananmunaa. Mulla niitä menee itellekin paljon, mutta kun itseni lisäksi niistä nauttii myös kolme koiraa niin menekkiä on. Ja jos ton MunaEggsPressin toiminta on lähtenyt liikkeelle siitä, että munia on kuljetettu Volvon peräkontissa niin kyllä on nopeasti ajat muuttuneet. Nyt meinaan saapui paikalle ei edes yksi vaan peräti kaks kuorma-autollista munia! Sen lisäksi sininen kauppa-auto josta myytiin tietääkseni ainakin leipää ja vielä neljäs auto, josta sai ostaa Häntälän Hunajaa.

Ihmisiä oli paikalla ruuhkaksi asti ja tunnelma oli kertakaikkisen ihana! Ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta ostin myös kilon purkin tota hunajaa. Ja hyvänen aika että olikin maukasta! Voisin lapioida ton suoraan purkista naamariin, kyllä on hyvää! :)


Tänään oli tarkotus treenata käsiä, mutta koska mulla oli tajuttoman voimakas olo niin päädyinkin jalkojen pariin. Voi vitsi kuinka hyvin kulki! Oli hymy herkässä kun vaapuin kohtuullisen tutisevin jaloin autolle hillittömässä lumituiskussa. Kyllä kuntoilu vaan on niin mielettömän kivaa!

 Pääsin töistä poikkeuksellisen aikaisin (koska olin mennyt sinne poikkeuksellisen aikaisin..), joten kun olin käynyt kaupassa ja hiekkamontulla juoksuttamassa koiria niin olin kotona puoli neljän maissa. Koirat sai luut pureskeltavaksi ja mä oikasin itseni "ihan hetkeksi" sohvalle. Toisinsanoen heräsin kymmentä yli kahdeksan. MITÄ?! Mä en tiedä mikä siinä on, mutta poikkeuksetta mun päiväunet on sen neljä tuntia. Joka ikinen kerta. Ja sit jos mä laitan herätyskellon soimaan niin en nukahda ollenkaan vaan mietin, että paljonko on aikaa herätykseen. No tulihan nukuttua! :D

Nyt se oli edessä käyttää koirat ulkona ja ruokkia ne. Sitten nautitaan iltatee reilulla hunajalla ja painutaan takaisin nukkumaan, johan tässä onki oltu hereillä! ;)

tiistai 9. joulukuuta 2014

Onko pakko olla "laihduttaja", jos ei tahdo?!

Mä oon jotenkin projektin alusta asti ajatellut, että 70kg:n alitus on se merkittävin piste. Että sen jälkeen mä en ole enää "laihduttaja" vaan..no joku ihan normaalipainoinen, joka ei laihduta. Mutta entä jos mulla olis semmonen hyvä fiilis nyt? Jos mä haluaisin vaan treenata. Kiinteytyä ja kehittää löysän tilalle lihasta?

Viikonloppuna herkuteltiin ihan kaksin käsin ("Ei herkkuja ennen jouluaattoa" -ideasta tuli pelkkä ihan helvetin iso vitsi :D Hahaha!) ja maanantaina otettiin pitkästä aikaa reilun kilon verran lisälukemaa vaakaan.

Kaikkien tän syksyn ja alkutalven aikana vaivanneiden syömiseen liittyvien ongelmien jälkeen oli oikeastaan aika ihanaa tajuta, ettei noussut vaakalukema hetkauttanut mihinkään suuntaan. Naurahdin vaan, että no tietää syöneensä, koska sitä ihan todella tehtiin koko viikonloppu! Se tuntu näin jälkikäteen ajateltuna ihanan normaalilta. Että herkutellaan ihan överisti, lihotaan, palataan arkeen ja ruotuun eikä maailma kaadu mihinkään suuntaan. Kuinka siistiä?!

Messarissa lauantaina minä sanoin "TAHDON!!" :D

Jo tovin olen miettinyt, että jos luopuisin tosta vaa'an tuomasta stressistä pysyvästi. Nyt mä oon "laihduttaja" joka pyrkii tiettyyn lukemaan ja se on ainoa millä on merkitystä. Kuitenkin tälleen painoindeksinkin mukaan olen jo pitkään ollut normaalipainon alueella hyvin turvallisesti eikä mulla ole enää laihduttaja-olo. You know?

Mikä mä sitten olen jos en laihduttaja? Treeni maistuu ja kulkee, joten voisko tää sitten olla treeniblogi ja mä voisin olla semmonen ihan tavallinen treenaaja? Ex-laihduttajan treeni- ja elämänhallintablogi? Miten olis?

Rakkaat lukijat, saanko mä lakata olemasta laihduttaja?!

P.S. Mun kaikista vanhoista kengistä tuli vesi jostain suunnasta läpi, joten sain mummolta joulu- ja synttärilahjan etukäteen. Kuinka parasta?!


perjantai 5. joulukuuta 2014

Maidoton viikko maanantaista torstaihin

Noniin vihdoinkin! Ei mulla oikeesti olis tän kirjottamiseen aikaa nytkään, mutta tulin siihen tulokseen, ettei sitä semmosta rehellistä luppoaikaa näillä aikatauluilla tuppaa olemaan ikinä. Joten nipistetään vähän pois yöunista ja laitetaan maidottoman viikon kuulumiset ylös.

Yleisesti on sanottava, että on sujunut yllättävän vaivattomasti tämä kokeilu. Painossa ei ole juurikaan muutoksia tapahtunut enkä vielä osaa sanoa mitään suuria eroja yleisessä olotilassakaan. Ja siitäpä johtuen maidottomuus jatkuu myös ensi viikolla!

Kermarahkasta vierottautuminen on ollut yllättävän kivutonta eikä se nyt ihan ole vaatinut kuin vähän enemmän silmiä auki kaupassa niin niitä muitakin ruokia on ollut helppo keksiä. Enemmän menee ruokaa ruoan valmistamiseen, siitä ei pääse mihinkään, mutta sekään ei tee maidottomuudesta mitenkään päin mahdotonta. Sitten niihin ruokiin.

Maanantai

Maanantain starttasin munakkaalla. "Jälkkärinä" pakkasesta menneen kesän mansikoita mantelijuoman kera (se makeutettu versio). Lähikaupassa ei ollut sitä makeuttamatonta mantelijuomaa, mutta nyt olen maistanut molempia. Se makeuttamaton ei ole mitään megaherkkua, mutta menee ruoanlaitossa (kuten munakkaassa maidon korvikkeena). Sen sijaan siitä makeutetusta mantelijuomasta tykkäsin ihan megapaljon! Se oli aivan superhyvää marjojen kanssa. Nam. <3

Päivällä töissä meni salaattia savulohen kera. Illalla tein ison setin sotkua, johon tuli naudan jauhista, sipulia, tomaattimurskaa ja erilaisia vihanneksia niin paljon kuin toi iso kasarin tyyppinen ratkasu nyt sisäänsä sattui vetämään. Osa meni purkissa pakkaseen hätävararuoaksi, jos joskus nälkä yllättää täysin varoittamatta.


Tiistai

Nää nyt on taas näitä juttuja, jotka edellyttää perinteisestä aamupala-ajattelusta luopumista, koska aamupalaksi vedin sitä eilistä jauhis-vihannes-sotkua. Nopeeta, helppoa ja täyttävää. Päivällä töissä söin edelliseltä päivältä tuttua savukalasalaattia ja lisäsin mukaan avokadoa. Iltapalaksi meni samaa tavaraa kuin aamupalaksi.


Keskiviikko

Onneksi ei ole mitään uutta, että mun ruoat eivät ensinnäkään ole järin nättejä ja toisekseen ne kuulostaa aika helvetin kummallisilta. Tämä aamu startattiin taas munakkaalla, jonka kippasin sellasenaan lautaselle. Lisäsin päälle salaattia, kurkkua ja avokadoa. Saattaa kuulostaa jotenkin vinkeeltä, mutta oli kaikessa kummallisuudessaan todella hyvää! Ja ihan tolkuttoman täyttävää.

Ei nyt lienee suuri yllätys, että töissä päivällä tuli syötyä savukalasalaattia. Maanantaina tehty kulhollinen riitti sujuvasti kolmelle päivälle ja keskiviikkona tuhottiin viimesetkin rippeet siitä. Iltapalaksi oli kanaa ja vihanneksia. Ja koiramurheeseen yksi pieni suklaapatukka ja glögiä. Hups!


Torstai

Eilisestä innostuneena tein myös tänään semmosen vähän kummallisen munakkaan. Ja edelleen oli niin kovin hyvää! Töissä söin maanantaina tehtyä jauhis-vihannes-sotkua. Kotona tein hedelmistä, marjoista ja mantelijuomasta smoothien ja salin jälkeen söin lautaselle sekasin pilkottua ja sotkettua kananmunaa ja avokadoa.

Ja näillä sitten jatketaan tätä viikkoa. Äkkiseltään ajattelin, että kylläpä on syöty nyt jotenki kovin yksitoikkoisesti. Mutta toisaalta en näe siinäkään kovin suurta monipuolisuutta ja vaihtelua jos syö pelkkää rahkaa. :D Aion kyllä jatkaa toisenkin viikon tätä kokeilua, nyt kun pääsin yhdistämään myös treenin tähän.

Olen tosiaan käynyt salilla viimeksi reilu viikko sitten ja olotila oli luokkaa "pullamössö". Juuri ja juuri mahduin vielä treenivaatteisiin ja muistin missä sali sijaitsee. ;) Treenasin kädet ja mun suosikkimaton vapautumista odotellessa rutistelin eloa vähän vatsalihaksiinkin. Suru ja murhe vanhimman koirani terveydentilasta on painanut mieltä ja halusin matolle ravaamaan huolet pois. Musiikki pauhasi korvissa niin lujaa, että päähän sattu. Hiki virtas noroina, mutta askel ja henki kulki kevyesti. Pieni pako arjesta. <3


Oli myös päällä semmonen uho, että söisin herkkuja seuraavan kerran vasta jouluaattona. Voi mikä vuosisadan vitsi!! Haaaahahahahahaaa! Joulukuu herkuttomasti?! Tajusin jo tälleen ekan viikon aikana, että ei tule tapahtumaan. Ihan jo se, että mun pikkuveljellä on synttärit tämän viikon lauantaina ja toisekseen se, että on joulukuu. Virallinen läskeilykuukausi.

Erään toimittajan joulutervehdys oli raastava..

Toisekseen, nyt tässä arvotaan mulle maailman rakkaimman koiran hengestä. Sen rinnalla jonkun idioottimaisen vaakalukeman kyttääminen tuntuu varsin mitättömältä eikä liikuta paskan vertaa, vaikka se -30kg ei nyt toteudu jouluun mennessä. Sillä ei ole mitään arvoa sen murheen rinnalla, että koirani ihon autoimmuunisairauden hoidossa (tai siis oireiden hillitsemisessä) on nyt käytössä se viimeinen vaihtoehto. Tilanne on niin epävakaa, että on tehty jo suunnitelma siitä, mitä tapahtuu jos koiraa ei saada pidettyä oireettomana. Aihe on ankea, mutta väistämätön. Siitä lisää Koirablogin puolella.

Mutta nyt eletää hetkessä. Birren ei tarvitse nyt kutista ja olla sen vuoksi tuskissaan. Se nukkuu täysin levollista unta, on ulkona iloisen leikkisä ja raivostuttavasti huutaa räksyttää koko ajan - ton koiran kohdalla aina hyvä asia. Juuri nyt sillä on hyvä olo ainakin siltä osin mitä siitä voi päällisin puolin havaita.

Viikonloppuna treenataan niin ihmisiä kuin koiria, herkutellaan ja nautitaan rakkaimpien seurasta. <3

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Koiramurheita

Maidoton rullailee, mutta aika on jokseenkin tiukalla, joten kunnollinen päivitys on tulossa ehkä vasta huomenna. Oli aikaa vain yhden blogin päivitykselle ja nyt vei suuren murheen kanssa Koirablogi.