perjantai 5. joulukuuta 2014

Maidoton viikko maanantaista torstaihin

Noniin vihdoinkin! Ei mulla oikeesti olis tän kirjottamiseen aikaa nytkään, mutta tulin siihen tulokseen, ettei sitä semmosta rehellistä luppoaikaa näillä aikatauluilla tuppaa olemaan ikinä. Joten nipistetään vähän pois yöunista ja laitetaan maidottoman viikon kuulumiset ylös.

Yleisesti on sanottava, että on sujunut yllättävän vaivattomasti tämä kokeilu. Painossa ei ole juurikaan muutoksia tapahtunut enkä vielä osaa sanoa mitään suuria eroja yleisessä olotilassakaan. Ja siitäpä johtuen maidottomuus jatkuu myös ensi viikolla!

Kermarahkasta vierottautuminen on ollut yllättävän kivutonta eikä se nyt ihan ole vaatinut kuin vähän enemmän silmiä auki kaupassa niin niitä muitakin ruokia on ollut helppo keksiä. Enemmän menee ruokaa ruoan valmistamiseen, siitä ei pääse mihinkään, mutta sekään ei tee maidottomuudesta mitenkään päin mahdotonta. Sitten niihin ruokiin.

Maanantai

Maanantain starttasin munakkaalla. "Jälkkärinä" pakkasesta menneen kesän mansikoita mantelijuoman kera (se makeutettu versio). Lähikaupassa ei ollut sitä makeuttamatonta mantelijuomaa, mutta nyt olen maistanut molempia. Se makeuttamaton ei ole mitään megaherkkua, mutta menee ruoanlaitossa (kuten munakkaassa maidon korvikkeena). Sen sijaan siitä makeutetusta mantelijuomasta tykkäsin ihan megapaljon! Se oli aivan superhyvää marjojen kanssa. Nam. <3

Päivällä töissä meni salaattia savulohen kera. Illalla tein ison setin sotkua, johon tuli naudan jauhista, sipulia, tomaattimurskaa ja erilaisia vihanneksia niin paljon kuin toi iso kasarin tyyppinen ratkasu nyt sisäänsä sattui vetämään. Osa meni purkissa pakkaseen hätävararuoaksi, jos joskus nälkä yllättää täysin varoittamatta.


Tiistai

Nää nyt on taas näitä juttuja, jotka edellyttää perinteisestä aamupala-ajattelusta luopumista, koska aamupalaksi vedin sitä eilistä jauhis-vihannes-sotkua. Nopeeta, helppoa ja täyttävää. Päivällä töissä söin edelliseltä päivältä tuttua savukalasalaattia ja lisäsin mukaan avokadoa. Iltapalaksi meni samaa tavaraa kuin aamupalaksi.


Keskiviikko

Onneksi ei ole mitään uutta, että mun ruoat eivät ensinnäkään ole järin nättejä ja toisekseen ne kuulostaa aika helvetin kummallisilta. Tämä aamu startattiin taas munakkaalla, jonka kippasin sellasenaan lautaselle. Lisäsin päälle salaattia, kurkkua ja avokadoa. Saattaa kuulostaa jotenkin vinkeeltä, mutta oli kaikessa kummallisuudessaan todella hyvää! Ja ihan tolkuttoman täyttävää.

Ei nyt lienee suuri yllätys, että töissä päivällä tuli syötyä savukalasalaattia. Maanantaina tehty kulhollinen riitti sujuvasti kolmelle päivälle ja keskiviikkona tuhottiin viimesetkin rippeet siitä. Iltapalaksi oli kanaa ja vihanneksia. Ja koiramurheeseen yksi pieni suklaapatukka ja glögiä. Hups!


Torstai

Eilisestä innostuneena tein myös tänään semmosen vähän kummallisen munakkaan. Ja edelleen oli niin kovin hyvää! Töissä söin maanantaina tehtyä jauhis-vihannes-sotkua. Kotona tein hedelmistä, marjoista ja mantelijuomasta smoothien ja salin jälkeen söin lautaselle sekasin pilkottua ja sotkettua kananmunaa ja avokadoa.

Ja näillä sitten jatketaan tätä viikkoa. Äkkiseltään ajattelin, että kylläpä on syöty nyt jotenki kovin yksitoikkoisesti. Mutta toisaalta en näe siinäkään kovin suurta monipuolisuutta ja vaihtelua jos syö pelkkää rahkaa. :D Aion kyllä jatkaa toisenkin viikon tätä kokeilua, nyt kun pääsin yhdistämään myös treenin tähän.

Olen tosiaan käynyt salilla viimeksi reilu viikko sitten ja olotila oli luokkaa "pullamössö". Juuri ja juuri mahduin vielä treenivaatteisiin ja muistin missä sali sijaitsee. ;) Treenasin kädet ja mun suosikkimaton vapautumista odotellessa rutistelin eloa vähän vatsalihaksiinkin. Suru ja murhe vanhimman koirani terveydentilasta on painanut mieltä ja halusin matolle ravaamaan huolet pois. Musiikki pauhasi korvissa niin lujaa, että päähän sattu. Hiki virtas noroina, mutta askel ja henki kulki kevyesti. Pieni pako arjesta. <3


Oli myös päällä semmonen uho, että söisin herkkuja seuraavan kerran vasta jouluaattona. Voi mikä vuosisadan vitsi!! Haaaahahahahahaaa! Joulukuu herkuttomasti?! Tajusin jo tälleen ekan viikon aikana, että ei tule tapahtumaan. Ihan jo se, että mun pikkuveljellä on synttärit tämän viikon lauantaina ja toisekseen se, että on joulukuu. Virallinen läskeilykuukausi.

Erään toimittajan joulutervehdys oli raastava..

Toisekseen, nyt tässä arvotaan mulle maailman rakkaimman koiran hengestä. Sen rinnalla jonkun idioottimaisen vaakalukeman kyttääminen tuntuu varsin mitättömältä eikä liikuta paskan vertaa, vaikka se -30kg ei nyt toteudu jouluun mennessä. Sillä ei ole mitään arvoa sen murheen rinnalla, että koirani ihon autoimmuunisairauden hoidossa (tai siis oireiden hillitsemisessä) on nyt käytössä se viimeinen vaihtoehto. Tilanne on niin epävakaa, että on tehty jo suunnitelma siitä, mitä tapahtuu jos koiraa ei saada pidettyä oireettomana. Aihe on ankea, mutta väistämätön. Siitä lisää Koirablogin puolella.

Mutta nyt eletää hetkessä. Birren ei tarvitse nyt kutista ja olla sen vuoksi tuskissaan. Se nukkuu täysin levollista unta, on ulkona iloisen leikkisä ja raivostuttavasti huutaa räksyttää koko ajan - ton koiran kohdalla aina hyvä asia. Juuri nyt sillä on hyvä olo ainakin siltä osin mitä siitä voi päällisin puolin havaita.

Viikonloppuna treenataan niin ihmisiä kuin koiria, herkutellaan ja nautitaan rakkaimpien seurasta. <3

1 kommentti: