maanantai 19. tammikuuta 2015

Kickboxing 19.1.2015 #1 - Mitäpä jos toteuttaisit unelmasi?

Jos joku tietäisi kuinka mä olen vuosia ja vuosia ja vuosia ja taas vuosia haaveillu erilaisten väkivaltalajien joukosta aloittavani nimenomaan potkunyrkkeilyn. Aikanaan kun kävin jonkun aikaa kuntoilemassa Foreverilla niin osallistuin ryhmäliikuntojen kuntonyrkkeilyyn ja Boxmoveen. Ne oli aivan mun äärimmäisiä suosikkitunteja ja varasin paikan niille välittömästi kun se varauskalenterista oli mahdollista.

Mutta sitten, syystä jota en muista, lakkasin käymästä koko Foreverilla ja jatkoin sitä kotona kitinää ja lihomista. Ja silti vuodesta toiseen puhuin, että olis varmaan kiva laji. Katoin videoita YouTubesta ja selailin eri seurojen ja salien vastaavaa lajitarjontaa. Enkä koskaan mennyt.

Ja nyt menin. Kauhuissani sukelsin vieraiden ihmisten ja täysin vieraan lajin pariin - mun suurin painajainen siis! Suureksi ilokseni sain huomata, että siellä oli oikeesti ihan todella kivaa. Alkulämmittelyssä meitä juoksutettiin pitkin tatamia, käskyjä kajahteli englanniksi (istumista, vatsalleen heittäytymistä, suunnanvaihtoja, jne.) ja hups ja kappas jos mokasit niin siitä vaan tatamin keskelle punnertamaan. :D Itsehän olin ensimmäinen "mokaaja" ja sinne vaan punnertelemaan. Näköjään pystyn tekemään punnerruksia paljon enemmän kuin koskaan oon edes kuvitellu pystyväni!

:D:D:D

Ensinnäkin huomasin, että mä tosiaan oon kohottanu kuntoa. Toki hengästyin ja tuli hiki, mutta yhtään ei askel painanut tai tuntunut pahalta. Ihan käsittämättömän makee fiilis! En tuntenut itseäni kömpelöksi ja liikkuminen tuntui hyvältä. Alkuruoskinnan jälkeen oli ihan tekniikan perusjuttuja. Otteluasentoa ja molempien käsien suorat lyönnit. Siitä ihmeellinen laji, että seisot paikallas kädet ylhäällä, kyynärpäät lähekkäin - ja valut hikeä. Olkapäitä polttaa ja pieniä puroja valuu kaulaa pitkin. Siis paikallaan seisten? Oh come on..

Tunti kului aiiiiivan liian nopeasti ja olisin voinut jatkaa toisen samanlaisen samaan putkeen. Koin salamarakastumisen lajia kohtaan ihan laakista ja niiiiin malttamattomana odotan jo seuraavaa harjoituskertaa!

Nyt tuntuu niin tyhmältä, että vuosia venkoilin tämän(kin) asian kanssa. Yhtälailla kuin ton sivusiilin kanssa. Siitäkin haaveilin vuosia ja vuosia, mutta sitten aattelin että jos en tykkääkään siitä tai mitä muut sanoo ja sitä rataa. Ja joulukuussa ostin hiustenleikkuukoneen, surautin itselleni siilin ja rakastan sitä. Ja nyt lopetin potkunyrkkeilyn kanssa jossittelun enkä varmasti tule päivääkään katumaan sen aloittamista.


Mistä asiasta sinä olet haaveillut, mutta se ei vaan ikinä siirry toteutuksen tasolle? Mitä sen toteuttaminen vaatisi?

6 kommenttia:

  1. Hahaa, ihan sama homma mulla että tuo kickboxing houkuttelis, vaan TIEDÄN että vielä ei mulla moiseen ois valmiuksia, hermostuisin vaan kun treenaisin puoliteholla :D Ja tanssia oon vähän harrastanut aikoinaan, niin sitä haluaisin jatkaa (jännästi se jäi kun 20kg tuli lisää kiloja?). Ja tietysti molemmathan vaatii sen että painoa olisi jo saanut alaspäin, ennenkun voi näihin haasteisiin tarttua. No ei ehkä tarttisi, mutta itsehän olen itseni esteenä tässä :D Ehkä keväällä sitten! :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta sehän voi toimia sitten painonpudotuksen kannustimena, kun tekee siitä itse liikunnasta palkinnon. Kun ensin tsemppaat ja karsit kiloja, että tunnet kehon pystyvän taas aloittamaan täysitehoisen urheilun niin sitten palkinnoksi pääset toteuttamaan mitä ikinä sitten haluatkaan! Mulle itselleni ennen ruoka oli se palkinto. Että kun nyt viikon syöt kurinalaisesti ja paino ehkä vähän tippuu niin sitten pääsee mäkkäriin jeee! Nykyään olen opetellut tekemään ihan muista asioista (kuten siitä liikunnasta) sen palkinnon. Ja se onkin semmonen palkitsemismuoto, että se vaan positiivisesti ruokkii itse itseään!

      Poista
  2. Mä olen haaveillut itämaisesta tassista, ja tanssista yleensä. Ja aina se jää syystä tai toisesta. Kummallista kyllä myös mulla on tuo potkunyrkkeily ollut yksi jota olisi kamalan kiva kokeilla... Kynnys lähteä uusii juttuihin on kamalan korkea, vaikka ei sen saisi niin olla. Onneksi nyt olen koulussa jossa käydään tutustumassa eri lajeihin, on vähän niinkuin pakko vaan uskaltaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kanssa aina ollu tosi tosi vaikeeta lähtee kokeilemaan mitään uutta. Mutta voin sanoa, että olen nyt ihan käsittämättömän onnellinen siitä, että tähän kickboxingiin viimein lähdin mukaan, aivan rakkautta ensisilmäyksellä! Toisekseen treeniporukka ja valmentajat on aivan huippuja ja mulla on pelkästään ihan superhyvä fiilis koko jutusta. Että mene, mene, mene, mene ja toteuta niitä haaveita!! Se alottaminen on ihan kaikesta vaikeinta ja kun kerran puret perkeleesti hammasta ja ylität sen maagisen muurin niin huomaat jännittäneesi aivan turhaan!

      Poista
  3. Mä haluaisin salille. Mä en mee kun en kehtaa ja en muka löydä aikaa siihen, enkä osaa enää käyttää laitteita enkä tiiä millanen ohjelma olis jees ja se ajatus ku joku syynäis mun viat läpi ja ohjeistais... noup. Lisäksi järkevintä olis pudottaa massaa ennenkuin meen salille hillumaan.
    Mut se sentään tulee onnistumaan, koska kilpparilääkitys jo toimii <3
    Pitkään haaveiltu on, no ei koskaan valmis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan huippua ja mahtavaa, että kilpparihomma on kunnossa! Säkin jo tunnut tosta ruokavaliopuolesta tietävän niin paljon (ja teet ihania ruokia, muutan sinne ruokittavaks..) niin tiukasti vaan pidät siitä kiinni.

      Meet sinne salille ihan kuin ensikertalaisena. Otat ohjatun ohjelman, jolloin saat luultavasti yksi- tai kaksijakoisen ohjelman ja PT näyttää kaikki siinä tehtävät liikkeet läpi. Ne ihmiset on ammattilaisia ja on niiden työtä rakentaa jokaiselle oman pystymisen ja kunnon mukaan suoritettava treeniohjelma. Oli se haaste sitten ylipainoa tai vaikka jonkun raajan liikettä rajaava vamma niin sitä varten ne on siellä, että saa apua ja keinoja treenata mahdollisimman hyvin.

      Ja yksikään hyvä PT ei syynää sun vikoja, mutta ohjeistamisen joudut kestämään. Mä oon treenannu jo tovin ja voin vaan kuvitella kuinka paljon mun tekniikoissa olis korjattavaa! Netissä on nykyään ihan levoton määrä tekniikka- ja treenivideoita, niitä kyttäämällä ja oman kropan tuntumaa kuuntelemalla oon pyrkiny tekemään kaiken mahdollisimman hyvin enkä ehkä ole täysin metsässä. Mutta metsässä kuitenkin. ;) Siis, ne ei halua päteä ja paukutella omia henkseleitään - ne haluaa vaan auttaa sua tekemään mahdollisimman hyvin, jotta et riko itteäs ja treenaaminen tuntuis mahdollisimman hyvältä (maustettuna sillä ihanan hirveellä lihaskivulla)!

      Poista