maanantai 26. tammikuuta 2015

Kysymyksiinne on vastattu!

Sellaisen kysymyksen heittäisin, että mikä motivoi sinua? Millä pidät itsesi kaidalla tiellä vaikeina hetkinä?

- Motivaatio kumpuaa monesta lähteestä. Yleisesti koko tämä elämäntapamuutos (ruokavalio, liikunta, henkisen hyvinvoinnin työstäminen, asenneremontti) aika hyvin ruokkii itse itseään. Ruokavalion tuoma hyvä olo itsessään kannustaa jatkamaan ja mitä raivokkaampi liikuntasuoritus niin sitä suurempi endorfiinihumala ja kun se pysyy mielessä niin seuraavaan urheilukoitokseen lähtee hillittömällä innolla.

Ja mitä tulee kaidalla tiellä pysymiseen vaikeina hetkinä, niin en aina edes pysy. Mutta ehkä nykyään ne "retkahdukset" ei ole niin holtittomia kuin ennen. Nyt se on enemmän semmonen "nojoooo antaa nyt sitten mennä"-tyyppinen selkärangan taipuminen sen totaalisen rangan katkeamisen sijaan enkä enää anna sen kaataa maailmaa. Ja toisekseen itsessään maltillisesti sokeria sisältävän ruokavalion kanssa sitä ei edes joudu semmosten järjettömien herkkuhimojen kouriin. Se tuntuu enemmänkin tietoiselta valinnalta kuin semmosen epätoivosen ahmimispaniikin vallassa toteutettu jälkeenpäin ahdistava tilanne.

Hei kiitos kivasta blogista. Itse aikoinaan laihduin 17 kiloa vhh:lla, en vain saanut siitä elämäntapaa ja kaikki kilot korkojen kera tuli takaisin.. kysyisinkin, että millä tavoin ajattelet tulevaisuudestasi ruokavaliosi kanssa? Koetko, että olet ns. turvallisilla vesillä vai onko pelkoa palaamisesta vanhoihin tapoihin?

- Joskus projektin alussa tätä mietin, koska todella monessa seuraamassani laihdutusblogissa alettiin taivotepainon saavuttamien jälkeen painimaan tän jutun kanssa. Monilla alko paino veivaamaan ylös ja alas ja uuden ylläpitoruokavalion löytäminen on monen kokemuksen perusteella ollut haastavaa.

Ilokseni voin sanoa, etten pidä entisiin ruokatottumuksiin palaamista millään muotoa realistisena. Nyt on taas ollut herkuttelua tänä viikonloppuna synttäreiden ja illanistujaisten yhteydessä ja vointi on suorastaan aika paska. Turvonnut, väsynyt, nuutunut ja kaikin puolin epämiellyttävä. Mutta en tuskaile tai kaivele vaakaa ja mittanauhaa esille, koska tiedän tämän olon tasaantuvan ihan päivässä tai parissa kun palaan arkiruokavalioon. Yleinen hyvinvointi on niin paljon korkeammalla tasolla VHH-ruokavaliolla, että en tosiaan pelkää lainkaan palaavani ikinä entiseen.


Mitkä kolme asiaa on jäänyt mieleen viimeisen 1,5 vuoden ajalta koskien:

a) ruokia, ruoan laittamista, ruokarytmiä, uusia makuja

- Avokado! Ja peruna/riisi/pasta alko sujuvasti korvaantumaan vihanneksilla. Suosin pakastevihanneksia (yleensä kukkakaali, porkkana, parsakaali -sekotusta), koska ne on nopeita ja helppoja kiehauttaa kattilassa. Toimii täydellisesti. Ruoan laittamisesta tulee mieleen se, että ylipäänsä opettelin tekemään ruokaa - ihan koska oli pakko, kun mitään ei saa valmiina! Ruokarytmi muuttui enemmän syömiseksi tarpeeseen eikä vaan siihen syömisen iloon.

b) liikuntaa, eri lajeja, jaksamista, oman kunnon kohoamista

- Uusina juttuina projektin aikana on kokeiltu boulderointia ja nyt pari kertaa potkunyrkkeilyä. On hieno tunne tajuta, kuinka oma keho pystyy koko ajan vaan paremmin ja paremmin. Liikkuminen ei ole vain selviytymistä hengenvedosta toiseen vaan pääsee rikkomaan omia rajojaan ja kokemaan sitä ihanan hirveetä tuskaa, joka kertoo vaan, että tällä menolla pystyn kohta taas tekemään paljon enemmän, paremmin ja lujempaa! Henkinen ja fyysinen jaksaminen kulkee käsikädessä ja ruokkivat toisiaan. Luonnollisesti siis kohonnut kunto ja vireystaso parantaa henkistä jaksamista.

c) "retkahtamisia", takapakkia, painon nousemista matkan varrella

- On ollut hurjaa tajuta, että maailma ei lopu, vaikka välillä syö paskaa. Sitä kärsii seurauksista, kuten huonosta olosta ja painon hetkellisestä noususta, mutta samalla tietää koko ajan millä se myös lähtee. Raivokkaan laihduttamisen sijaan on opeteltu nauttimaan hyvästä ruoasta (kun sitä ensin opittiin tekemään..) ja liikunnasta. On tottakai ollut vaikeitakin aikoja, mutta hetkeäkään en ole epäillyt, ettenkö olisi kulkemassa tietä ihan oikeaan suuntaan. Ja vaikeina aikoina on ollut onni huomata, kuinka hyviä ystäviä sitä onkaan ympärilleen saanut. <3

d) omien ajatuksien muuttumista, käsitystä itsestä, asioiden tärkeysjärjestyksistä

- Käsitys omasta arvosta on noussut. On jopa on ihan toivottavaa olla hyvällä tavalla itserakas ja itsekäs. Että saa tehdä niitä asioita mitä itse haluaa, koska ensisijaisesti niistä saavutuksista nauttii eniten itse ja oma hyvinvointi sitä kautta heijastuu siihen omaan lähipiiriin. Elastista lainatakseni "Alotan ittestäni, korjaan mun mielen / Nostan mun katseen ja mun suupielet"

Mistä sä löydät tuon kaiken tahdonvoiman ja sinnikkyyden ja iloisuuden?

- Nova ehti tähän vastata kommenttikenttään "Parhaalta työkaverilta - tietty. ;)" ja se on ehdottomasti osa sitä. Todella iso osa. Kun on haalinut lähipiiriinsä ystäviä, jotka puhuvat, nauravat ja elävät vielä itseänikin isommalla volyymilla niin ei semmosten hullujen keskellä voi olla masentunut kitisijä!

Kun sitä alko pystymään, jaksamaan ja voimaan paremmin, niin siihen jää koukkuun. Itsevarmuus ja henkinen hyvinvointi on noussut fyysisen voinnin parannuttua enkä ole kauheesti vaivautunut peittelemään sitä. Alun jälkeen kun tajusi, että tää todella on mahdollista ja mä voin saada syömishäiriöt, heikon itsetunnon, epävarmuuden ja ne lukuisat fyysiset kivut ja ongelmat kuriin niin se ylitsevuotavan hyvä fiilis tulee kuin itsestään!


Seurusteletko/onko mitään meneillään?

- En seurustele. Teen melkeen 40h viikossa töitä, 3 x salia, 2 x potkunyrkkeilyä, 1 x ratsastusta ja kaikissa mahdollisissa väleissä lenkkejä ja treenejä koirien kanssa. Saa heittää villin veikkauksen, että onko mitään meneillään! ;D Keskityn juuri nyt siis täysillä vain itseeni. :)

Tulevaisuudensuunnitelmia?

- Jatkaa hyvää boogieta. Kesällä suunnitelmissa pystyä olemaan itsevarma kesähepeneissä!

Miten suhtaudut ylipainoisiin, kohteletko heitä kuten muitakin? Koska tuntuu että moni, varsinkin hoikka "halveksii" ylipainoisia.

- Tosi hankala kysymys. Ehkä ihmisten ylipaino herättää mussa enemmänkin kysymyksiä, koska mun oma vointini ylipainoisena ja huonolla ravinnolla oli niin surkea. Että mitkä syyt on johtaneet lihoamiseen, mitkä syyt estävät laihduttamasta ja haluaako kyseinen ihminen edes laihtua. Tosi paljon mullakin on tuttuja, jotka pullaa mussuttaessaan marisevat, että kun pitäis laihtua ja kauheeta kun ei mitkään vaatteet mahdu päälle - itsekin tein tätä samaa. Kunnes lopulta todella tein asialle jotain.

Jossain Fitness-tapahtumassa kattelin niitä upeita lavalla tanssineita viimesen päälle treenattuja fitnessmimmejä ja huokailin, että hitto tolta mäkin haluaisin näyttää! Silloinen poikaystävä vierestä hymähti vaan, että "no mikset näytä?". Enkä voinut olla milliäkään eri mieltä. Kuka tahansa voi olla niin halutessaan hoikka ns. "tekemättä mitään", mutta lihaksikkaan vartalon eteen on tehtävä töitä. Siinä kohti pelkkä ruokavaliomuutoksen tuoma painonpudotus ei enää riittänyt vaan halusin alkaa treenaamaan ja nyt rakastan sitä!

Oletetaan, että vaikkapa juhlissa tapaan uuden ihmisen, niin en todellakaan kattele ketään nenänvartta pitkin. Oma painonpudotusprojektini on kuitenkin kohtuullisen monen tiedossa ja mikäli joku haluaa aiheesta jutella ja itsekin avoimesti puhuu omista paino-ongelmistaa, niin olen tottakai heti keskustelussa mukana ja alotan sen suu vaahdossa paasaamisen. Ihan vaan, koska jos joku suoraan sanoo sitä apua tarvitsevansa ja haluavansa jonkun ratkaisun niin haluan ihan epätoivoisen paljon olla avuksi. Mutta en mene käsi ojossa bongaamani ylipainoisen ihmisen luokse, että hei, onks toi vähähiilihydraattinen ruokavalio sulle tuttu? Kamalan vaikee aihe ilmaista tätä nyt niinku oikein. :/

Kadotin jo oman punaisen lankani ihan täysin, mutta ihmisten ylipaino päällimmäisenä herättää kysymyksiä. Asia ei mulle yhtään mitenkään kuulu, mutta oman historiani vuoksi mietin väkisinkin, että miksi? Mun muutosta pitkän aikaa välirikkojenkin uhalla alulle potkinut mulle läheinen ihminen halusi kuulla multa kaikkien niiden riitojen jälkeen vain yhden asian. "Sano rehellisesti, että sun on hyvä olla itsesi kanssa nyt niin mä en enää ikinä mainitse VHH-ruokavaliosta sulle sanallakaan." Enkä mä pystynyt sanomaan sitä, koska mä en todellakaan voinut hyvin, en henkisesti saati sitten fyysisesti.

Vajaa vuosi tästä alkoi muutos.

Mistä haaveilet?

- Lottovoitosta.

Missä olet opiskellut?

- Lukiosta (Vaskivuoren lukio, parasta <3) olen ponkaissut pihalle vuonna 2011. Nyt olen työelämässä miettimässä, että mikä hitto musta tulee isona?!

Paras muistosi?

- Ei hitto, ei näin vaikeita kysymyksiä?! Yksi ehkä elämäni suurimpia päiviä on ollut se, kun vuosien haaveilun jälkeen sillon 16-vuotiaana sain ikioman koiran. <3

Lempiruokasi?

- Tällä hetkellä pointsit menee mummon tekemän karppipizzan suuntaan!!

Minkä kokoisia vaatteita käytät nykyään?

- Riippuu vähän valmistajasta ja vaatekappaleesta. Mä kun olen jokseenkin vähän keskivertoa pidempi niin useat paidat ja housut jää hihoista ja lahkeista liian lyhyiksi. :D M tai L, 38 tai 40, farkuissa tuumakoko 29"/34" (vyötärö/lahje)

Ootko huomannu että ihmiset kohtelis sua eri tavalla nyt kun oot hoikka?

- No ainakin on semmonen täydellinen vapaus kommentoida laihtumista ja kauhistella, että enää et kyllä laihduta!! Selkääntaputtelijoita riittää, mutta yhtä lukuunottamatta läheisistäkään ihmisistä ei kukaan sanonut lihomisesta mitään.

Elämäsi noloin tapahtuma?

- Liittyy varmaan johonkin känniövereihin. Muutenkin kännissä örveltävät ihmiset on niin noloja niin on sitä itsekin rymytty ja yrjötty muiden juhlijoiden nähden.

Kuinka vanhana sait ensi suudelmasi?

- Olisinkohan ollut seiskaluokalla?

Monestikko olet seurustellut?

- Yhden ihmisen kanssa useammassa erässä muutaman vuoden ja kolme lyhyempää juttua.

Ja tietysti, kengänkokosi?

-Siro 41!


1. Kirjoittelit joskus herääväsi aikaisin aamulla mennäksesi saliin ja sitten taas kirjoitit miten mukavaa on mennä myöhään illalla koirien kanssa ulkoilemaan, mutta kuitenkin sanoit nukkuvasi tarpeeksi. Miten tämä kaikki onkaan mahdollista?

- No sehän oli sillon se. Enhän mä aamusin ole käynyt salilla kuin ehkä viimeks keväällä? Ja öisiä koiralenkkejä on tehty nyt viime syksynä ja talvella muutaman kerran. Se, että se on mukavaa ei tarkoita että siihen olisi aina mahdollisuutta aikaisten aamujen vuoksi. Nyt taas unirytmiä on veivattu takaisin viime kevään rytmiin, sillä erolla, että nyt lenkit tehdään aamuisin ja omat treenit iltaisin. Jos herää kuuden tai seitsemän aikaan ja menee nukkumaan viimeistään kymmeneltä niin siinähän sitä sujuvasti tulee kahdeksan tunnin ympärille sijoittuvasti yöunia. Paitsi viime yönä, kun skippasin illan treenit ja menin aikaisin nukkumaan ja veivasin 14h yöunet. Huhhuh <3

2. Mikä on päiväsi tärkein ateria, mitä et ikinä skippaisi?

- Se jonka syön aamulla tai aamupäivällä ennen töitä. Kivempi tehdä töitä, kun ei kyttää koko ajan kelloa, että millon sais jo mennä syömään.

3. Syötkö lihatuotteita esim pekonia, kanaa?

Syön. Pekonia en osta kotiin, mutta jos sitä jossain satuttaisiin ruoan ohessa tarjoamaan niin söisin kyllä. Kanaa syön (valitettavasti) joskus. Nykysin liha on lautasella enemmän semmonen lisuke ja armottomassa vähemmistössä kasvikunnan tuotteisiin nähden.

4. Kuinka paljon painoja pystyt nostamaan kevyesti, esim saatko koirat nostettua helposti syliin?

- Koirat ei nouse kovin kevyesti, mutta yhden koiran jaksan kerrallaan nostaa oikein helposti. ;D Hohhohhooo.. Mun koirat on kilohaarukassa 17-22kg. Töissä painavimmat nosteltavat laatikot on pahimmillaan ja parhaimmillaan 30-40kg ja kyllä nekin vielä sujuvasti liikkuu paikasta toiseen ja nousee pinoihin.

5. Mikä on vihastuttavin asia minkä jokin koiristasi on tehnyt?

- Varmaan mun lempparikenkien järsiminen viime syksynä. En yleensä kiinny kenkiin millään tasolla, mutta ne pienellä korolla varustetut saappaat oli ihanat niin arkeen kuin juhlaan ja nyt toisen kengän varressa on ammottava reikä. :'(

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti