keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Miksi en (keto)karppaa?

Facebookin erästä karppiryhmää ja siellä käytyjä keskusteluita lueskellessani oon välillä tosi hämmentyny. Ensinnäkin hirvittävän moni karsii hiilarit alas keinolla millä hyvänsä. Ruokien lisäaineet (esimerkiksi makeutusaineet sokerin tilalla) eivät ole merkityksellisiä tai vedetään paljon prosessoitua lihaa. Ja sitten odotetaan lynkkausta, kun tunnustaa syöneensä puoli desiä marjoja. Tai omenan.

En osaa ketokarpista oikein sanoa mitään, kun en ole missään vaiheessa sitä kokeillut. Tiedän, että painon putoaminen olisi tapahtunut monta kertaa nopeammin tiukalla karpilla, mutta tämmösenä syömisen moniongelmaisena en alkuun ajatellut sen olevan hyvä idea vetää mitään ääripäähän. Vaikka ruokavaliossani on aktiivisesti mukana hedelmiä ja marjoja niin herkutteluhimoja ei ole (paitsi kun ihan vapaaehtosesti on kiskonut hötöä kitusiinsa) ja paino laskee hiljalleen. Olo on energinen, jaksaa urheilla ja yleisvoinnille vois antaa aika korkeen arvosanan.

Toki huomioimme tässä ne yksilölliset erot. Moni on siellä perustellut todella hyvin miksi pitää hiilihydraatit päivässä esimerkiksi alle 20g. Ja totta helvetissä, jos se toimii, niin sillä mennään! Mutta ne variaatiot voi olla kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kun ei ole kyse pikadieetistä vaan lopun ikää kestävästä ratkaisusta, niin ei ole yhtä oikeaa reseptiä. Alkuun mäkin suosittelisin katkasemaan sokerit mahdollisimman alas ja mäkin alkuun välttelin hedelmiä, mutta marjat on olleet mukana alusta asti.

Aloitus on se kaikista vaikein osuus. Viikon, kaks tai kolme tiukkaa linjaa saa huomaamaan, että ei tee enää mieli niitä entisiä paheita. Jo muutamassa päivässä huomaa turvotuksen häviävän. Moni kiinnittää huomiota päänsärkyyn ja usein se helpottaa riittävällä määrällä vettä. Ensimmäinen viikko voi myös olla todella kurja olo. Mutta kaikki se helpottaa.

Sen jälkeen sitä ruokavaliota voi fiksailla hyväksi kokemaansa suuntaan. Mulla menee itelläni niin paljon kasviksia, että pelkästään niillä joudutaan kauaksi ketoosista. Vielä pidemmälle siitä mut raahaa maitotuotteet. Maidottoman viikon jälkeen vähensin aika radikaalisti maitotuotteiden käyttöä, koska huomasin niistä aiheutuneen semmosta hyvin etäisesti närästystä muistuttavaa korventelua mahassa.

Matkan varrella käsitykset, ajatukset, mielipiteet ja kokemukset on muokkautuneet, muuttuneet ja hioutuneet suuntaan jos toiseen. Omaa kehoaan kuunnellen on tehty ja kokeiltu tarvittavia muutoksia. Olen edelleen avoin uusille ideoille ja kokeiluille. Enemmän kuin mielelläni kuulen hyvin perusteltuja näkemyksiä miksi joku on tai ei ole hyvä juttu.

Ja sitten on niitä, joista ei saa enää kukaan puhuttua mua pois. Kuten viljattomuus. Leipä on ihan mielipuolisen hyvää, pullasta puhumattakaan! Varmasti jatkossakin herkkupäivinä hyödynnän viljatuotteita, mutta arkiruokavalioon ne eivät enää palaa. Kun on kerran päässyt turvonneesta ja kipuilevasta vatsasta eroon ei mikään herkku ole niin hyvä, että vapaaehtoisesti kärsisi samasta uudelleen! En enää edes tiedä mihin sitä viljaa nyt niin kovasti edes tarvitsee? Kuidun takia? Paskapuhetta.


Monet joiden kanssa olen viljattomuudesta puhunut ymmärtävät sujuvasti omat syyni olla syömättä viljatuotteita, mutta eivät itse koe viljattomuutta tarpeelliseksi, koska ei ole mitään ongelmaa niiden kanssa. Valtaosa näistä eivät ole koskaan kokeilleet olla edes vaikka kuukautta viljattomalla. Mä elin vuosia leivällä ja satunnaisia ihan helvetillisiä suoliston kipukramppeja lukuunottamatta (joista en silloin edes tiennyt mistä ne johtuu) ei ollut oikein mitään ongelmaa. Mitä nyt väsyms, ainainen nälkä, lihominen, päänsäryt, ahmimishäiriö ja jotain muuta semmosta pientä, jotka hävis kaikki, kun karsi hiilihydraatteja, joiden lähteistä suurin oli viljatuotteet.

Siksi en moitikaan itse ketokarppia. Moitin ihmisiä, joiden mielestä se oma tie on ainoa oikea - lukeudun näihin myös itse, se on totta. Mutta se mun valitsema tie on sentään aika helppokulkuista ja leveää väylää, alussa se vaan saattaa tuntua ahtaalta ja ryteikköiseltä polulta. Nykyisellään koen syöväni erittäin monipuolisesti, vatsa voi hyvin ja menen vakaasti kohti taivoitettani. Saan keskittyä treenaamiseen ja omaan hyvinvointiini ja keholta tulee välittömästi palautetta, jos on rymistelty pimeillä sivupoluilla.


Oon sanonu ennenkin, että kukin syököön ainoana ruokanaan vaikka sokeripaloja, kunhan valitsemillaan ruoilla voi hyvin ja matkaa kohti haluamaansa tavoitetta tai pysyy siinä missä haluaa olla. Kuten maidotonta viikkoa, niin jatkossakin aion kokeilla muutoksia ruokavalioon, mutta aika vahvasti pysyvä runko tässä on jo ehtinyt rakentumaan, jonka ympärille hienosäätää sitä kaikkea muuta.

Koen voivani hyvin, mutta olen edelleen kiinnostunut, jos jokin muutos saa voinnin vieläkin paremmaksi!

1 kommentti: