sunnuntai 4. tammikuuta 2015

"No mutta pitäähän elämästä nauttia!"

VHH-ruokavalioon siirtymisen jälkeen mä oon kuullu kyseistä lausetta hämmentävän usein. Että kun myönnän leivän tai pullan tuoksun houkuttavan ja ääneen sanon tietäväni kuinka hyvältä ne maistuisivatkaan, mutta silti kieltäydyn niistä. "No voithan sä yhen ottaa, pitäähän elämästä nauttia!"

Sitten sitä vaan hymyilee ja nyökyttelee, että hehheh, no emmä nyt kuitenkaan. Ihan kun jokaiselle aina erikseen ei jaksaisi selittää, että kun A. mä en ikinä ota vain yhtä ja B. monista näistä mieliteon kohteista tulee vaan huono olo.

Mikä sitten on elämästä nauttimista? Äsken salilta tultuani tein pirtelön, johon tunkasin purkin kermarahkaa, yhden banaanin, suklaanmakuisen proteiinijauheen ja lorauksen maitoa. Surautin koko komeuden juotavaksi litkuksi ja mun mielestä se oli ihan mielettömän hyvää, vaikka tiukan karpin kansalla nousikin taas niskavillat kauhusta pystyyn. Samoin aikaisemmin päivällä syödyt halki leikatut paprikat juustolla, leikkeleellä, kananmunalla, kurkulla, tomaatilla ja yrttisuolalla oli ihan superhyvää. Tai aamupalaksi mummolassa syöty salaatti ja kaksi pientä pihviä.


En vaan yksinkertaisesti osaa enää nähdä sitä osuutta, jossa mä en mukamas "nauti elämästä" ja syö maistuvasti. Jos joku alkaa tökkimään, niin sitten syön jotain muuta. Simple as that. Aina löytyy ruokia ja variaatioita, joita syön enemmän kuin mielelläni. Vähän eri asia olis vetää kuukaus pelkkää kaalikeittoa, siihen jo sopiikin vähän ihmetellä, että onko toi sitä elämästä nauttimista. Paitsi jos tykkää kaalikeitosta ihan eniten maailmassa.

Tässä kulttuurissa ruoasta ja ihan erityisesti tietynlaisesta ruoasta on tehty palkinto. "Nyt kun olet kiltisti tämän kauppareissun niin saat suklaapatukan", sanoo vanhempi lapselle kaupassa. Lauantai on juhlapäivä, kun on koko viikko odotettu karkkia. Minä juhlistin viikonloppua ennen mäkkärissä. Tai tilaamalla pitsaa. Tai mielellään molempia.

Olenhan mä tän VHH-projektinkin alkamisen jälkeen syönyt paskaa. On käyty mäkkärissä ja viimeksi tapaninpäivänä söin ihan pitseriasta haetun pitsan. Mutta huomaan ajattelumallin muuttuneen siinä määrin, että se ensisijainen palkinto onnistumisista itselleni ei ole enää herkuttelu. Yleensä se raha nykyään käytetään urheiluvarusteisiin, koska suurimpia hyviä fiiliksiä saan tätä nykyä urheiluun liittyvistä onnistumisista.


Toisekseen, esimerkiksi tänään salin jälkeen syöty suklaa-banaani-pirtelö oli mulle herkuttelua. Makuaisti on sokereiden karsimisen jälkeen muuttunut niin radikaalisti, että yhdellä banaanilla terästetty smoothie tai rahka on jo melko makea mun makuun. Vaikka edelleen tiukasti karppaavien mielestä mä olen totaalinen luopio, kun suosin moista hedelmää kuin banaani. ;)

Toisille se elämästä nauttiminen on itsensä palkitsemista roskaruoalla ja herkuilla. Joku palkitsee itsensä ostelemalla merkkivaatteita tai käymällä vaikka elokuvissa. Jollekin se on ryyppyreissu kavereiden kanssa ja toiselle rauhottumista mökkielämän rauhassa. Mä tykkäsin ennen herkutella vähän eri jutuilla kuin nykyään, oli siihen aihetta tai ei. Se tarkoitti sipsiä, mäkkiruokaa, pitsaa, lettuja ja sen semmosta.

Nykyään syön niin maukkaita ruokia päivittäin, etten oikein osaa kaivata mitään vielä superimpaa herkkua. Ehkä se johtuu nimenomaan siitä, että sitä oppi saamaan niitä hyviä fiiliksiä muista jutuista, eli esimerkiksi liikuntasuorituksista. Koska ainakaan mun ruoissa ei ole mitään järin spesiaalia, hyvin simppeleitä ruokia, joissa lähinnä tavoitteena on taata hyvät poltto- ja rakennusaineet keholle sekä toimiva maku. Mutta ei kikkailua tai suurta ajankäyttöä.


Sitä paitsi, olen oppinut mieltämään elämästä nauttimisen kokonaisuutena. Maittavan terveellisen ruoan, monipuolisen liikunnan ja henkisen hyvinvoinnin kehittämisen seurauksena koko elämänlaatu kasvaa ja varmasti sieltä toisesta päästä pitenee. Mikäli olisin jatkanut entisellä linjallani, niin olisin vain turvonnut ja sairastunut entisestään, en pelkästään fyysisesti vaan myös henkisesti. Tein toisenlaisen valinnan ja opin nauttimaan aivan uusista asioista. Entinen liikunnanvihaaja tätä nykyä saa parhaat fiilikset liikunnasta!

Kukin saa fiiliksensä mistä ikinä saakaan. Kun roskaruokaa tai herkkuja syödään harvakseltaan ja vastapainona on terveellistä ruokaa, niin tuskin on mitään ongelmaa. Jos alkoholia käytetään oikein, niin siinäkään tuskin on mitään ongelmaa. Oli lähde mikä hyvänsä, niin kun sen käyttö pysyy kohtuuden rajoissa, ihminen voi hyvin sekä henkisesti että fyysisesti ja voi rehellisesti sanoa elävänsä jos ei nyt parasta mahdollista niin ainakin todella hyvää elämää, niin mikäs siinä.

Mutta sen verran on vedettävä kotiin päin, että mun valintojen ei pitäis olla sieltä pahimmasta päästä. Ja mä kyllä nautin elämästäni, hyvin hyvin paljon. <3 Sekä tottakai työstän, kehitän ja opiskelen mahdollisuuksia parantaa omaa hyvinvointiani jatkuvasti.


4 kommenttia:

  1. Hyvä postaus! :) Mulle on sanottu just samalla lailla! Se on erittäin rasittavaa, ihan niinkuin omaa syömistä/ruokavaliota ei saisi mitenkään rajoittaa. Ja jos rajoittaa vähän, niin sitten elämästä nauttiminen on mahdotonta. :D Oon kans miettiny, että jos sitä ns. "nauttii elämästä" jatkuvasti syömällä kaikkea herkkua, se tuleivaisuus ei välttämättä ole kovin nautinnollista... Herkkuja syömällähän sitä lihoo ja sairastuu! Paljon nautinnollisempaa on hyvä olo ja terveys, kun on syönyt terveellisesti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään ennen antanut tulevaisuuden terveydelle mitenkään järin suurta arvoa. Siinä hetkessä se pitsa ja mäkkisafka maistu paljon paremmalta. Sipseistä ja pullasta puhumattakaan. Tai niistä kymmenistä ja taas kymmenistä kiloista leipää! Luovuin niistä, vaikka se ensin jotenkin radikaalilta tuntuikin, enkä nyt enää lainkaan surkuttele niiden poistamista arkiruokavaliosta. :)

      Poista
  2. Tää oli hyvä kirjoitus ja edellinen kirjoittaja hyvin pitkälti tiivisti sen, mitä mun päässä tällä hetkellä pyörii! Mä just yks päivä mietin tossa, että onko elämäntaparemontin jälkeen ikuisesti siinä ruokavaliossa vai antaako sitä itselleen luvan syödä jotain makeaa, jos siltä tuntuu tai käydä mäkkärin drive-inissä ilman henkistä ruoskaa mutta tää kirjoitus todisti, ettei sitä välttämättä edes kaipaa mitään mättöviikonloppuja tai hirveetä säkkiä irtokarkkia herkkupäivinä. Itsekin olen huomannut karsimalla sokereita ettei mun oikeastaan nyt _niin paljon_ tee mieli mitään nannaa, etteikö sitä pystyis jollain hedelmällä tai smoothiella korjaamaan. Monesti auttaa pelkkä kourallinen pähkinöitä. :D

    Ja sekin on hämmentävää jos pelkkä elämästä nauttiminen koostuisi herkkujen syönnistä. O.O Onhan sitä herranjumala vaikka mitä muuta nautinnonaiheita mistä ammentaa! Ihmisten logiikka toisinaan........

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukin itse päättää sen miten tiukkaa linjaa haluaa vetää. Terveellisintä olisi luopua kaikesta skeidasta ihan kokonaan, mutta en vedä itseäni tai ketään muutakaan hirteen mässäilystä. Mutta vaikka se hetken tuntuukin huippuidealta vetää täydet sarjat hamppareita juomineen ja ranskalaisineen niin jälkikäteen vointi on (ainakin itselläni) niin huono, että seuraavalla kerralla sitä harkitsee pariin otteeseen ja huomasin monesti päätyväni mielummin kaupan kautta kokkailemaan itse. Jatkuva sokerinhimo (koskee muitakin huonoksi luokiteltavia herkkuja) menee ohi, kun ne poistaa ruokavaliosta.

      Mulla ei itselläni ennen ollut sisältöä elämässä ja oli aivan liikaa aikaa syödä. Koirien ulkoilutuksen lisäksi vaan istuin sohvalla ja syödä mussutin jatkuvasti jotain. Kun karsi sokerit niin "itsestään" putoava paino motivoi liikkumaan ensin vähän enemmän, lenkkeily alkoi maistumaan paremmalta, tuli käytyä jopa hölkkäämässä! Sitten palasin kuntosalille ja sain siihen kipinän. Sitä kautta sitä sai enemmän energiaa ja tekemistä, entiseen verrattuna on nykyään vain hyvin vähän sellasta ihan tyhjänpäiväistä olemista ja yleensä se käytetään rehdisti lepoon ja nukkumiseen. Valveillaoloaika pyritetään käyttämään laadukkaasti.

      Poista