torstai 5. helmikuuta 2015

Kickboxing 5.2.2015 #6 - Uskalla!

Tänään startattiin varjonyrkkeilyllä. Koko porukka sai moitteita liian ujosta liikkumisesta. Käskettiin unohtamaan kaikki muut ja keskittymään omaan tekemiseen. Iske, iske, iske, liiku, LIIKU! Sehän on tunnetusti mulle vaikeeta tilanteissa, joissa en ole täysin kuin kotonani. Tutussa seurassa ja tuttujen asioiden parissa olen itsevarma ja pystyn hallitsemaan tilan ja tilanteen. Ja tälleen kaikessa jopa melkeen 180 cm ruho kutistuu aika pieneksi ja varovaiseksi.

Kyllä se sieltä lähti taas ja lopulta aika sujuvastikin pystyi olemaan ajattelematta muuta kuin omaa tekemistään. Varjonyrkkeillessä sain henkilökohtaista opastusta "You have something I don't" -tyyppisellä aloituksella. Itseäni hieman lyhyempi valmentaja käski ojentamaan mun etukäden suoraksi ja asetti sen omaa leukaansa vasten. Ja samalla näytti, että tekemällä tällä asetelmalla itse samoin ei yllä koskemaan mua leukaan. Joten kerrankin tässä "liian pitkässä" rungossa "liian pitkine" raajoineen olisi jotain todellista hyötyä, joka vain pitäisi rohkeasti osata valjastaa käyttöön!

Sitten tehtiin taas parin kanssa. Parin vasemman suoran torjuminen, sitten sen lisäksi välittömästi oma vasen suora parin hanskaan, sitten lisättiin alapotku takimmaisella jalalla ja viimeiseksi vielä etupotku etujalalla. Just eilen puhuttiin äitin kanssa puhelimessa siitä, että tämmösen lajin parissa tyhjenee pää täysin. Esimerkiksi saliharjoittelussa jää ihan eri tavalla aikaa niille omille ajatuksille, mutta noissa potkunyrkkeilytreeneissä joutuu laittamaan 100% aivokapasiteetista vaan siihen treeniin - eikä sekään tahdo aina riittää.

Mulla oli tänään päivällä vähän semmonen alavireinen fiilis. Luin yhdeltä istumalta Juha Vuorisen uusimman osan Juoppohullun päiväkirjasta ja vaikka kyseinen kirjailija kaikenmoista paskaa on paperille suoltanut tekstinkin muodossa niin nyt pakko myöntää, että ihan tuli tosissaan vollotettua tätä lukiessa. Ja älkää toki ymmärtäkö väärin, olen suuren suuri Vuorisen fani ja hyllyistäni löytyy herran koko tuotanto. Mutta etenkin ne ensimmäiset Juoppikset on kannesta kanteen silkkaa paskaa. Hauskaa, mutta paskaa. Ja nyt tämä ah niin kauan odotettu uusin versio veti todella syviin vesiin. Kyynelistä ei meinannut tulla loppua.

Teki siis ihan uskomattoman hyvää päästä irrottamaan ajatukset ihan kaikesta ja joutua keskittymään suorittamaan liikkeitä tietyssä järjestyksessä. Ja kun muistat järjestyksen jo sujuvasti niin pitäisi vielä muistaa tekniikkakin. Ja kun muistat sekä järjestyksen että tekniikan, niin ottaisitko mukaan myös vähän voimaakin. Parasta!

Onko jo maanantai?!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti