keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Kickboxing 9.2.2015 #7 - "You don't mind getting bruises?"

Lauantaina itseasiassa jo aamusta alkanu aavistuksen kuumeinen olo paheni iltaa kohden, mutta sitkeesti lähdin silti illanistujaisiin. Yllättäen vointi lähtikin äkkiä paranemaan tuntuvasti ja ihan reippahasti sitä jaksoi aamuun asti heilua.

Sunnuntaiaamu valkeni pienen kurkkukivun ja tukkoisuuden kera. Koska mulla nyt ei vielä sunnuntainakaan ollut aikaa sairastaa niin sujuvasti kipitin iltaan asti paikasta toiseen. Tosin illalla vähän yhdeksän jälkeen olin valmis untenmaille ja olo ei nyt ollut ihan vakaimmasta päästä. Maanantaiaamu ja ensimmäinen työpäivä loman jälkeen starttasi vieläkin tuskaisemmin, mutta ei mitään niin ratkaisevaa, että kehtaisi saikkua hakea.

Työvuoron loppua kohden vähän taas olo koheni ja päätin survoa itseni treeneihin - koska mulla ei ole aikaa olla puolikuntoinen. Lyöntien yhdistelemistä ja alapotkua parin jalkoihin. Itse otin potkuja vastaan vähän ohjeistettua ylemmäksi ja siinä kirjaimellisesti potkittiin viimesetkin selluliitit reisistä liikkeelle. Tuntuuhan se vähän jännältä ottaa iskua vastaan samaan kohtaan uudestaan ja uudestaan, mutta ei mitään maailmanlopun tuskaa. Kun ei siinä ilmekään värähtänyt niin valmentaja tosiaan kysyi, että onko mustelmat mulle ihan ookoo? Tottakai ne on. Jos ne ei olis, niin sitten pitäis varmaan pelata vaikka shakkia. Ja nyt mulla todella on mustelmia, molemmissa reisissä. Kuinka katu-uskottavaa!

Pelkäsin puolikuntoisuuteni haittaavan treenejä, mutta lopulta tajusin, että ihan yhtä reippaasti se tunti siinä taas vierähti, eikä koputellut noutaja olkapäätä! Tunnin treenien päälle potkin ja hakkasin nyrkkeilysäkkiä melkeen 40min (ja venyttelin!) ja olin loppu - silleen hyvällä tavalla.

Puolikuntoisen kehon rääkkääminen on tunnetusti aina hyvä idea ja tiistaiaamuna olotila oli - huippu! Odotin kunnon rääkin laukasevan viimeistään hirveän sairastelun ja vähintään neljänkympin kuumeen ja sitä rataa. Mutta ei tietoakaan, vointi oli mitä mainioin eikä aavistuksen ikävästä olotilasta enää tietoakaan.

On toi potkunyrkkeily ihme laji, kun sillä saa potkittua ja hakattua ihmisestä alkavan flunssankin ulos!

2 kommenttia:

  1. Hehee, mahtavaa. Jospa mun tän päivän rääkki potkis meikäläisestä tän flunssan kanssa pihalle :D

    VastaaPoista