lauantai 7. helmikuuta 2015

Toinen hiihtoanalyysi ja yllättävä treenikaveri!

Torstain kickboxing-päivityksestä unohtui semmonen lisäys, että kotimatkalla treeneistä tajusin, että kovasti olisi vielä virtaa, joten mitähän sitä sitten keksisi?! No kukapa ei vähän ennen kymmentä illalla olisi intoa täynnä vaihtamassa vaatteita ja keräilemässä hiihtovälineitä kainaloon. Sukset ja koirat kyytiin ja eiku järvelle.

Järvelle oli ajettu noin 2,5km pitkä hiihtolatu. Harmikseni haastetta aiheutti epävakaat kelit, joten välillä piti poistua ladulta väistämään jäisiä kohtia, mutta pääsi siellä pidempääkin pätkää huiskimaan. Siihen on syynsä, etten kehtaa mennä hiihtämään vieläkään päivänvalossa - hiihtotyyli on meinaan varsin hasardi. Tasapaino on täysin olematon ja vaatii suurta keskittymistä saavuttaa hyvä rytmi hiihtoon, mutta niinä pieninä hetkinä jopa tuntee pääsevänsä eteenpäin!

Nuoremmat koirat painelivat ihan omia vauhtejaan pitkin hankia, mutta vähän rauhaisampaa tahtia arvostava vanhin koirani tuli rinnallani koko matkan. Ja oikein hyvällä pätkällä tämäkin koira joutui ihan tosissaan melkoisella vauhdilla jopa laukkaamaan eikä vaan hölkkäilemään. Oon ihan viittä vaille olympiajoukkueessa!! ;) Olisin muuten vetänyt toisenkin kierroksen, mutta jäiset osuudet olivat niin hankalia, etten viitsinyt näissä olosuhteissa enää jatkaa. Mutta kivaa oli, nyt kun ei ollut ylä- tai varsinkaan alamäkiä. :D

Nuorimmaiseni ei ole järin suureksi avuksi kotitreenissä...

Eilen heräsin puhelinsoittoon:

"Nukuitko?"
-Eeen, sängyssä makoilen.
"Noni ala tulla, lähetään ostamaan pistarit!"

Ja niinhän mä lähdin. Aikanaan itsekin muun muassa kickboxingia treenannut isäni on ollut vähintään yhtä innoissaan tästä mulle uudesta lajista, joten nyt kirmattiin pitkin kauppoja etsimässä pistehanskoja. Sitten pidettiin tunnin mittainen lyöntitreeni. Isi osasi selittää ja näyttää esimerkillä hyvin missä menee vikaan ja miten pystyy tekemään paremmin. Hyvä isi!


Torstaina olleet treenit olivat lyöntipainotteiset ja eilinen treeni isin kanssa oli pelkkää lyöntiä. Siihen lisäksi se torstainen pieni hiihtolenkki niin voin kuulkaa kertoa ystävät, että kyllä tuntuu. Olkapäät ja erityisesti yläselkä on niin tuhannen kipeenä, että morjens! :D Tänään olisi ohjelmassa pitkä lenkki hankirallia koirien kanssa eikä varmaan tekis yhtään pahaa käydä salilla vaikka crosstreinerilla vähän pistämässä liikettä tähän yläkroppaan..

Eikä ne väkivaltalajin riemut tähän loppuneet, vaan eilen isi täräytti toisenkin yllärin ja nyt mulla roikkuu olkkarin katosta nyrkkeilysäkki! Kuinka huikeen siistiä?! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti