maanantai 9. maaliskuuta 2015

+2 kg, sokerikoukku ja vapaapäivä!

Vaaka hyvästeltiin sunnuntaina. En tee itseni puntaroinnilla mitään (paitsi masennun), kun eräs varsin merkittävä tekijä on aivan selällään. Nimittäin luulin, että joulukuun mässäilyt oli kuitattu jo ajat sitten ja normaali elämä jatkuu.

Mutta ei se ihan niin mene. Vaikka voin olla viikon, kaksikin sokeritta periaatteesa helposti, niin nyt huomaan sen muodostuvan ongelmaksi. Vähän kuin alkoholismi. Ei tarvitse ryypätä alta työpaikkaa, perhettä ja asuntoa ollakseen alkoholisti. Mutta jos sitä työstää ajatuksen tasolla koko ajan tai mopo lähtee aivan käsistä vaikkapa sen alkoholin kanssa, niin kyllä se vaan on ongelma. Sokeri addiktoi samaan tapaan.

Nyt koko alkuvuosi on ollut sellasta ihmeellistä tasapainoilua. Hedelmien terveellisyydestä voidaan olla montaa mieltä, koska niillä mä olen nyt kerännyt itselleni +2 kg. Eilen GoExpossa syödyt metrilakut tai jossain kylässä syödyt namit eivät ole sitä tehneet vaan se salakavala sokerin ahmiminen ihan muussa muodossa. Sokerinhimoa saa tyydytettyä ruokittua äärimmäisen hyvin esimerkiksi kuivatuilla hedelmillä. Se jano kun ei juomalla sammu, se on varmaa.

Sujuvasti olen itselleni perustellut sitä kuivattujen hedelmien ja marjojen liikakäyttöä sillä, että noh, ne on kuivattuja hedelmiä ja marjoja. :D Sehän on täysin sivuseikka, että niissä on lisättyä sokeria ja pussissa hiilareita 50-70g/100g. Viimenen niitti tälle pelleilylle oli ne metrilakut eilen messuilla. Kun tajusin, että mun pää on kipee ja olo turvonnut ja silti mä söin niitä vaan lisää. Joku sanoo sitä heikkoudeksi, mun mielestä kyseessä on sairaus. Kyseinen toiminta ei ole millään muotoa tervettä.

Niinpä alkaa taas tuttu pyristely irti sokerikoukusta. Onneksi mulla on jo hyväksi havaitut aseet tähän taistoon. Hedelmät menee pannaan taas kaikissa muodoissaan, sokeroimattomien tuoreiden ja pakastettujen marjojen käyttö sentään pysyy täysin ongelmitta terveen rajoissa. Tiedossa kireetä pinnaa, mutta onneksi mulla on harrastukset, joihin upottaa huonot hetket niin ei tarvitse yksin kotona istua kärvistelemässä.

Tänään startattiin heti aamusta koirien kanssa ulkoilemaan ja sieltä heppatallille. Hyvinkin virtaisan hevosen kanssa meni reippahasti yli tunti ratsastellessa. Kyllähän sitä kelpas täydessä auringonpaisteessa heppaillakin!




Tässä menee kampaus uusiksi..


Kuraaa!

Ja lisää kuraa..

Aurinko innoitti myös vihdoin vähän siivoamaan mun parveketta. Mullahan on ihan megaiso lasitettu parveke, joka muistuttaa tällä hetkellä lähinnä romuvarastoa. Tänään menee pulkat ja sukset kellariin vaa'an kaveriksi. Jo muutaman kuukauden tänne kertyneitä roskia on kärrätty pois ja on paljon ideoita kesäsisustusta varten.

Tossa keittiön pöydällä iloisesti auringonpaisteesta nauttiva basilikanippu poksautti päähäni täydellisen idean, että mähän alan kasvattaman itse yrttejä! Mulla on jättimäinen suojattu parveke vailla käyttöä ja tänne paistaa aurinko ihan koko päivän. Siis ihan ikioma kasvihuone! Alan nyt tutkimaan mitä kaikkea näissä oloissa voi kasvattaa ja sitten aletaan hankkimaan hyllyjä ja pientä kukkapenkkiä ja sen semmosta. Voitte sitten lukea niistä mun raivareista, kun mikään ei onnistu eikä pysy hengissä. ;)


Pitäis varmaan ryhtyä sisustussuunnittelijaksi..



Olihan siinä aikamoista tunnelmaa istua kirjoittelemassa blogia parvekkeella. Sohvalla läppäri sylissä ja koira kainalossa. Päähän alko sattumaan se siristely eikä näytöltä nähnyt yhtään mitään, mutta tätä valohoitoa on odotettu. <3 Ja toki kaiken kruunaa se, että on maanantai ja sehän tarkoittaa tappelemista. Just nyt ei paljon paina vaakalukemat tai sokerikoukut, nyt on aika huikeen hyvä fiilis. :)

6 kommenttia:

  1. Voi nainen!Katso sinne peiliin,niitä onnistumis kuvia!Unohda kaik muu,sanoo mummi :-) Sun elämä on enemmän kun kohdillaan!Nauti siitä,mitä on tänään. . .huomisesta ei kukaan tiiä.Sanoo nimim.sytostaattikaveri

    VastaaPoista
  2. Hei!
    Kiva elämänmakuinen blogi ja mukava tapa kirjoittaa!
    Kysyisin sinulta että mitä olet pitänyt syömiesi hiilarien rajana normaalisti ja mihin se nyt "tiukennuksen" jälkeen asettuu? Itse olen huomannut että painon putoaminen loppuu jos syön 50g/pv ja parhaiten kevenen alle 30 g/pv.
    t. Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, kiitos mukavista sanoista! :)

      On vähän semmonen ongelma, etten laske hiilareita. Tai ihan kauheesti mitään muutakaan. Koko projektin aikana olen vissiin kolmesti laskenut ihan tarkkaan tyypillisen päivän saannit ja haitari oli 40-80g/pvä. Tänään luultavasti tulee enemmän kuin vaikkapa eilen, koska tänään olen ennättänyt syömään aika paljon pähkinöitä. Että vaihtelee!

      Poista
  3. Saman sokeriongelman kanssa olen paininut ja itsekin vedin viikonloppuna metrilakua sellaisella antaumuksella, että ihan hirvittää. Oon tutissu nyt viikon verran sokerihimoissa ja se on oikeasti sairasta. Se ON sairaus. Kaikki lähti siitä, kun erehdyin ostamaan karkkipussin kotiin. Kun siitä sitten joka päivä napsit muutamia naamaan, on sokeriaddiktio taattu ja sille ei tule loppua. Jotain pitää saada tai päässä napsahtaa. Pitääpä aloittaa taas vieroitus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en lähinnä ymmärrä miten joku voi ostaa karkkipussin kotiin ja siitä riittää napsittavaa moneksi päiväksi?! WHAT?! Ei mulla vanhenis semmonen pussi kovin montaa minuuttia ja seuraaville päiville tarvis jo hakea lisää. :D

      Just on tulossa postausta vaa'an hylkäämisestä aiheutuneesta jännästä (mutta positiivisesta) ilmiöstä! ;)

      Poista