sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Entä jos väsymys vie voiton?

Perjantaiaamuna heräsin huonosti (sohvalla) nukutun yön jälkeen. Reippaana tyttönä kuitenkin nousin kuudelta sängystä eikä nyt erityisemmin väsymys tuntunut painavan. Töissä välillä haukotutti, mutta ei mitään maailmanlopun tuskaa. Tunsi kyllä, että huonot yöunet alla, mutta hyvin siinä pärjättiin.

Tunnin verran ehdin olla kotona ja sitten ajattelin yhdistää suunniteltuun saliin myös kauppareissun. Myöhäisesti ajankohdasta johtuen suuntasin ensin kauppaan, koska salin jälkeen olisi kaupat jo menneet kiinni. Lämpöisessä autossa istuessani tajusin, että nyt väsyttää. Kaupassa tajusin, että nyt väsyttää silleen ihan oikeesti.

Väsymystä kun on ainakin kahdenlaista. On sitä hyvinkin tutuksi tullutta "laiskaa väsymystä", joka menee ohi, kun vaan sitkeästi puskee siitä läpi ja menee treenaamaan. Mutta nyt kohtasin sen oikean väsymyksen. Aivot oli puuroa, kauppareissu oli ihan tajutonta tuskaa ja jopa silmien räpyttely oli kuin hidastettua toimintaa. Se ei tuntunut ravinnon vähyydestä tai kehnosta laadusta johtuvalta heikotukselta vaan ihan rehellisesti keho tuntui aivan lopen uupuneelta.

Olen luvannut kuunnella kehoani ja tehdä asioita kehoni antamaan palautteen mukaan. Todelliset treenaajat puskee läpi oli väsymystaso mikä hyvänsä, joten olenko ihan luuseri jos annan väsymykselle periksi? Enhän mä mikään ultimaattinen pro-treenaaja olekaan. Tämmönen ihan tavallinen hikoilija vaan. Niinpä pakkasin kauppakassit autoon ja salin sijasta ajoin takaisin kotiin.

Kuuntelin kehoni kirkuvaa tarvetta saada unta ja nukuin. Lauantai valkeni jo huomattavan erilaisella vireystasolla ja olin hyvin hyvin tyytyväinen tekemääni valintaan nukkua treenaamisen sijasta. <3 Aamulenkki koirien kanssa ja päivällä tappelua isin kanssa sekä illalla omaa rauhaa saunomisen merkeissä. Sunnuntaina laatuaikaa äitin kanssa leffan merkeissä ja illalla kävin salilla tekemässä treenin ja harjoittelemassa tekniikkaa potkunyrkkeilyn vyökoetta varten.

Loistava viikonloppu, kertakaikkisen loistava!

P.S. Koirablogi ja läskiblogi saivat yhteneväiset uudet ulkoasut. :)


4 kommenttia:

  1. Nukkuminen on niin tärkeä asia elämässä että teit ihan oikein!Ja koska sun hektinen elämä hengästyttää ihan näin lukiessakin,niin kyllä sun elimistö antaa oikeet signaalit :-) Hienoa että kuuntelet itseäsi!-mummi-

    VastaaPoista
  2. Sä tutustuit pintaraapasullisesti kilpparisairaan aivosumu-zombiväsymykseen. siinä vaan herätessä olo on edelleen samanlainen. jos muistan oikein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohda se ja toivottavasti et enää ikinä joudu siihen sumuun!

      Poista