sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Käytä järkeä - rakenna itsellesi sopiva ruokavalio

Erilaisia foorumeita tässä projektin aikana seuranneena on kyllä pakko ihmetellä, että mihin on kadonnut ihmisten maalaisjärki. Hiilihydraattien karsimiseen perustuvassa ruokavaliossa (nimitykset on monet; karppaus, VHH, LCHF, jne.) otetaan tilalle rasvoja, koska energiaa tarvitaan ja pelkkä proteiini "liikakäyttönä" muun muassa varastoituu hiilihydraatin tavoin rasvaksi käyttämättömänä ja lisäksi on rasite munuaisille.

Tarvitaan siis rasvaa. Mutta kuinka paljon? Mähän olen tämmönen tavallinen pulliainen ja esimerkiksi kirjoitan tätä blogia oman terapoinnin lisäksi muille ihan tavallisille pulliaisille ja kaduntallaajille. Siis meille, jotka olemme kyllä kiinnostuneita ravinnosta ja sen eri osa-alueista, mutta emme kulje excel-taulukon ja keittiövaa'an kanssa laskemassa saanteja. Koirapuolella koirien raakaruokinta on yleistynyt kovasti ja on koomista seurata kuinka koirilleen ihmiset laskevat mg-saannit ravinteista ja itse vetävät ihan mitä skeidaa tahansa.

Myös omat koirani syövät raakaruokaa (ts. lihaa, sisäelimiä, kalkinlähteeksi luita, jne.) ja jotkut tärkeimmät ja mulle parhaiten perustellut lisät tulee purkista. Ihan sama laittaisinko itteni vai koirat excel-taulukkoon niin koko jengillä olis varmaan jotain pahasti päin persettä. Mutta luulen, että ollaan suunnilleen sen kultaisen keskitien tuntumassa - ainakin pientareella jos nyt ei keskellä ihanteellisinta väylää.


Takaisin aiheeseen, siis kuinka paljon sitä rasvaa? Vastaus on mun mielestä aika helvetin helppo: SOPIVASTI. Siihenkin varmasti löytyy jonkun tohtorin, valmentajan, professorin, ravitsemusneuvojan ja naapurinkumminkaiman erittäin pätevä grammamääräinen tieto, koska tarvehan ei voi olla yksilöllinen.

On vähän surullista lueskella palstoilta kuinka joku lyö hanskat tiskiin VHH-ruokavalion kanssa, koska esimerkiksi vatsa ei toimi kuitujen vähyyden takia tai suuret määrät rasvat närästävät. Vatsan jumitukseen on monella tarjota erinomainen ratkaisu: apteekki. Pielessä olevaa ruokavaliota paikataan ihan tyytyväisenä laksatiiveilla ja kerrotaan kuinka otetaan lusikallinen suoliston WC-ankkaa joka päivä niin johan pelittää masu. Ja mulle toi on ihan yhtä metsässä kuin se lihottavan ruokavalion paikkaaminen neuroottisella liikkumisella.

Toiset myös ihan tosissaan lusikoivat myös sitä rasvaa - ihan semmosenaan. Koska niin kuuluu tehdä. Ehkä mä olen sitten vähän huono VHH-ruokavalion edustaja, koska kyllä mä tietääkseni saan ihan riittävästi rasvaa ruoista ilman erityistä rasvalla läträämistä. Projektin aikanahan en ole kuin muutaman kerran taulukoinut syömiseni ja jakauma oli rasvojen murskavoitto ykkössijasta, proteiinit kakkosena ja hiilarit nyt just ja just ylsivät kolmannelle palkintokorokkeelle. Ilman erityistä rasvan lisäämistä.


Ja mitä siihen kuitupuoleen tulee, niin mulla ainoot vatsaongelmat liittyy mässäilypäiviin ja ihan erityisesti viljoihin. Ei ole väliä onko se ollut sitä paljon hypetettyä puuroa vai ihanan hötöä vehnäleipää. Reaktio on sama ja mä turpoan kuin ilmapallo sekä oikeen hyvällä tuurilla saan vatsani myös kipeäksi. Arkiruokavaliolla vatsa pysyy tyytyväisenä ja toimii ongelmitta. En tosin ihmettele, jos vatsa vetää jumiin pelkillä maitotuotteilla, lihalla ja kananmunalla. Mulla nyt kuitenkin ihan ehdotonta pääosaa esittää kasvikset ja marjat - hyvin toimii, ei tarvitse apteekista lisävauhditusta.

Se oman kehon kuuntelu on aika arvokas taito. Moni teilaa VHH-ruokavalion, koska pitää jaksaa urheilla. Ja vaikka mä olen itse saanut projektistani lähinnä vain positiivista palautetta niin eniten lähinnä ihmetellään, että miten mukamas jaksaa urheilla matalilla hiilihydraateilla? Itsehän en asiasta paljoa tiedä, mutta käsittääkseni kehon kyky varastoida sokeria on aika pieni ja niiden tyhjentämisen jälkeen polttoaineeksi otetaan rasva. Mutta mitä siihen jaksamiseen tulee, niin ihan kivastihan tää sujuu! :D En tiedä millä mittarilla se edes mitataan mikä on kova urheilusuoritus, mutta omasta mielestäni revin aika kovia settejä. Ja jaksan mainiosti, kiitos kysymästä.


Monesti saa lukea siitä kuinka VHH-ruokavalioon siirtynyt "tarvitsee hiilaritankkausta", koska muuten ei jaksa ja tulee heikko olo. Sittenhän sitä pitää tankata oman tarpeensa mukaan. Vaikka keskustelun edetessä onkin selvinnyt, että rasvojen saanti on ollu aivan liian heikkoa. Vähärasvaisuus ja vähähiilihydraattisuus on yhtäkuin eräs tunnettu dieetti ja siitä on sitten aika monenlaista kokemusta ja mielipidettä. Mähän meinasin viime kesänä tehdä kuolemaa rankkojen pyörälenkkien jälkeen. Vapisin, voin pahoin, huimauksesta menin pitkin seiniä ja sitä rataa. Koska helteiden aikaan oli maistunut vain ananasrahka ja helvetin monta litraa vettä. Että semmonen ravinnehuuhtelu.

Vielä 1,5 vuoden jälkeenkin opettelen edelleen kuunteleman kehoani. Kuten mikä on vanhoista tavoista pinttynyttä "nälkää" ja mikä on ihan oikeata nälkää. Tai millon energiaa saatu aivan liian vähän ja siksi heikottaa. Tai suolasta on huutava pula. Tai millon on saatu unta aivan liian vähän. Tai millon onkin nälän sijasta oikeastaan vaan hirveä jano. Kyllä tää on tyhmä kroppa..

Pointti pitäis olla aika selvä, vaikka teksti perin sekavaa onkin! Tiedon ja pätemisen viidakossa on pidettävä se oma järki mukana ja tehtävä ne itselle sopivat valinnat. Jokainen tyrkyttää omaa näkemystään ainoana oikeana totuutena ja kaikki muu on roskaa. Musta on koomista, että joku voi kokea tietävänsä oikean vastauksen niin täydellisesti, että voi tulla kertomaan jopa minulle, että minä teen väärin. Olen päätynyt merkittävästä ylipainosta turvallisesti normaalipainon alueelle, olen saanut syömishäiriöitäni hallintaan, voin rehellisesti sanoa voivani hyvin ja liikun monipuolisesti. Ja silti joku voi tulla sanomaan, että tämä on väärin.

Silloin vain hymyilen nätisti ja nyökyttelen. Koska kyllä, ihan metsässä ollaan. :)

5 kommenttia:

  1. Ihana kirjotus ja niin täyttä asiaa!Saanko udella millä alalla työskentelet?Sopisit PT:n hommiin :-) Ja jaksan edelleen ihmetellä sun nuorta ikää ja fiksuutta!Lämmintä kevättä toivoo mummi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kaupan alalla tällä hetkellä. Johonkin ammattiin lähemmäksi ihmistä olisi tarkoitus joskus päästä ja muun muassa noita erilaisia ravitsemus- ja liikunta-alan juttuja on mietitty.. Että ei sitä koskaan tiedä jos vaikka joskus olisinkin PT! ;D

      Poista
  2. Konna pukee sanoiksi. :)

    Itsekin ihmettelen, kun kuulen ihmetystä ja huolestuneita kommentteja ruokavaliostani. Ja tidii, olen elänyt näin karkeasti arvioituna sellaiset 10 vuotta. Edelleen elossa ja hyvin jaksaa treenata kovaakin. Että juuh, aivan metsässä ollaan täälläkin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja miten valitettavan usein näillä kommentoijilla ei siihen itsellään olisi millään tasolla varaa. Sitä suositusten mukaista perinteistä ruokavaliota sekä aktiivisesti liikuntaa harrastava henkilö heristeli mulle sormea "karppauksen vaarallisuudesta". Uskottavuus karisi henkilön omaan ylipainoon ja verenpaine- ja diabeteslääkitykseen. Päätin siis jatkaa tällä vaarallisella tiellä.

      Poista
  3. 2000-luvun alussa karppaajat joutui etsimään tietoa itse, ja siten kehitti aika lähdekriittisen ja hyvän tavan syödä. Varmasti osa vähähiilarisella olevista tekee niin edelleen, se osa joka siinä sitten onnistuu nimittäin. Mutta ikävä kyllä tää internetajan informaatio ähky ja muotidietit tekee sen että moni ei halua, osaa ja vaivaudu etsimään oikeaa, perusteltua tietoa, vaan aletaan leikkimään niillä syömisillä aika heppoisin perustein. Ja niinkuin kaikissa elämän tärkeissä asioissa, suunnitelmallisuus on usein syömisessäkin aika tärkeä asia.

    VastaaPoista