perjantai 13. maaliskuuta 2015

Kickboxing #16 - "Mus on voima, jota ei voi vaimentaa"

"Pusken täysii aina vaan, mun ei täydy vaan mä saan!" Elastinen - Eteen ja ylös

Hmm. Jos mä jotenkin olen luullut, että tähän mennessä on oltu yksissäkään rankoissa treeneissä niin HAH - hölynpölyä! Tänään sain semmosta ihan pientä esimakua siitä, mitä se ihan oikea treenaaminen sitten tulee olemaan. Koska jos mä yhtälailla oon joskus luullut hikoilleeni paljon niin - HAAAAAH!! - kyllä tänään valuttiin hikeä ihan silleen oikeesti.

Lämmiteltiin varjonyrkkeilyllä ja kenen tahansa liian laiskasta nyrkkeilystä sanktiona koko porukka punnersi. Jo tässä vaiheessa hiki virtasi ihan silleen mukavasti. Sitten en muista enää tapahtuiko siinä välissä jotain, mutta jossain kohti päädyttiin parityöskentelyyn. Oppilaita oli pariton määrä ja sain suuren ilon sekä kunnian treenata apuvalmentajan kanssa. Kaikennäköisiä lyöntien ja potkujen yhdistelemistä semmosella ihan tosissaan mun kuntoa koettelevalla tahdilla. Karsittiin samalla kaikki luulot mun mukamas johonkin suuntaan kehittyneestä kunnosta. Juuei, kyllä mä ihan totaalista kuolemaa tein. :D

Opin joitain mulle ihan täysin uusia juttuja.
Väsymisen myötä suojaus alko tippumaan ja siitä hyvästä valmentaja heitti mua hanskalla päähän.
Sain osaavalta pariltani koko ajan korjausta ja neuvoja.
Keskityin ja yritin parhaani - ja yritin vielä vähän enemmän.

Yritän kovasti olla tuskastumatta siitä, etten kykene muistamaan ja luonnostaan toteuttamaan kaikkea mitä pitäisi. Koska hermoillessa sitä suoriutuu aina vaan huonommin. Hengitin, kasasin ajatukseni ja yritin uudestaan. Tiedostin epäonnistumiset, mutta myös huomasin itse onnistumiset ja sain niistä sen lisäksi palautetta sekä valmentajalta että apuvalmentajalta.

Loppuun kolmen minuutin pito joko lankutus- tai punnerrusasennossa. Uhkailtiin, että peruskurssia ei läpäise, jos ei pysy tässä asennossa koko sitä aikaa - ja sillä uhalla mähän olisin pysyny siinä vaikka ensi viikkoon! :D Tuijotin sitä punasta mattoa mun naaman edessä ja miten siihen alko muodostumaan pieni lammikko. Siis tästä lärvistä valu hikeä ihan käsittämättömällä tahdilla!! :D Mua alko oikeesti jopa naurattamaan.

Kesken treenin tänään ihan yhtäkkiä valmentaja tuli tenttaamaan multa, että miksi mä oikein olen täällä. Minkä takia mä olen valinnut potkunyrkkeilyn? Menin ihan lukkoon ja sönkötin jotain monipuolisuudesta ja koko kehon käytöstä ja sen semmoista. Vastaus ei ollut riittävä. Miksi juuri potkunyrkkeily? Miksei vaikkapa Zumba, rasittaahan sekin koko kehoa monipuolisesti? Sitten mulla sytty se lamppu ja vastaus oli helppo: "I want to be a fighter." Pienen juttutuokion päätteeksi mulle jäi ihan valtavan hyvä mieli saamastani kannustuksesta ja positiivisesta palautteesta. Mä haluan oppia, kehittyä. Haluan olla tässä lajissa hyvä.

Ja kas, peruskurssi on päättynyt. Tää on nyt ihan käsittämättömän sekavaa kirjottelua, mutta ei tämmösessä endorfiinipöllyssä voi mitään muuta vaatia. :D Ensi viikosta lähtien treenataan edistyneempien joukossa, mutta valkoiset vyöt keskenään. Ja tämän kuun lopussa sitten vyökoe. Miten monta vuotta mä haaveilin tästä lajista. Voivottelin ja kitisin, että olispa varmaan kivaa. Vois olla ehkä ihan mun juttu, semmosta mun näköstä tekemistä.

En mä sentään ihan tyhmä ollut, koska kyllä, tää todella on mun juttu! ;)

Näitä hanskoja ei suinkaan olla laittamassa naulaan - vastahan tässä on vähän päästy pintaa raapaisemaan!

2 kommenttia:

  1. Rispekt kolmen minuutin lankulle! Kuulostat todella päättäväiselle treenatessa, just sellaiseen mäki yritän pyrkiä, että pystys meneen sen epämukavan olon läpi ja jatkaa vaan. Se on pääkopasta vaan kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei sentään, tehtiin aika "rumaa ja epävirallista" suoritusta, kun ainoa vaatimus oli, että polvet ei saa osua maahan, eli ei saa luovuttaa. Niissä tuskissa tuli venkoiltua jos johonkin suuntaan. :D

      Tätä samaa draivia kun sais tohon muuhunkin treenaamiseen (sali, lenkit, jne.), koska toi on semmonen mielentila, että menisin vaikka kiviseinästä läpi. Pää edellä. Ilman kypärää. Mä vaan niin rakastan tota hommaa!! :)

      Poista