tiistai 24. maaliskuuta 2015

Kun entisestä inhokista tulikin suosikki!

Oon aina ollu semmonen yökukkuja. Vasta viime keväänä ensimmäistä kertaa silleen tosissaan veivasin unirytmiä uusiksi ja aloin heräämään aikasemmin ja menin vastoin myös nukkumaan aikasemmin. Opin repimään kaiken ilon irti valoisista tunneista sen yön pimeydessä norkoilun sijaan.

Kesälomalla sitten unirytmi lipsahti takaisin myöhäisten aamujen puolelle ja sille tielle jäätiin. Nyt muutaman kuluneen viikon aikana oon saanu taas niskalenkin itestäni aamusin ja viime viikolla käytiin koirien kanssa aamulenkillä auringonnousun aikaan peräti viitenä aamuna. En suorittanutkaan tätä muutosta jäätävällä raivolla vaan ensin laitoin itseni heräämään seitsemältä. Ei tarvinnut nousta sängystä eikä tarvinnut kirmata lenkille - piti vain herätä. Tässä lyömätön apu oli herätysvalo ja sen yhteydessä toimiva radio. Niin ja erityiskiitos Aamulypsylle!

Koirista ei ole mitään apua heräämisen kanssa...

Sitten piti herätä puoli seitsemältä. Ja sitten varttia yli kuusi. Ja nyt kello soi kuudelta. Herätysvalo lähtee kirkastumaan varttia vaille kuusi. Illalla lenkille lähtemistä voi helpottaa laittamalla lenkkivaatteet valmiiksi samaan pinoon. Ei tarvitse sitten aamukiukkuisena etsiä kun on sukat hävinneet ja ei sitä juuri tiettyä paitaa löydy mistään. Mekaanisesti vaan pukee pinossa olevat vaatteet, laittaa kuulokkeista sen samaisen Aamulypsyn pälättämään korvista ja ehkä vielä muistaa ottaa koiratkin mukaan.

Ulkona sitä saa ensimmäiset henkäykset raikasta ilmaan keuhkojen täydeltä. Ja hetken päästä siristelee juuri samaan aikaan nousevan auringon kanssa. Sen jälkeen tuntuu täysin mielipuoliselta se ajatus, että oliskin tämän sijaan jäänyt peiton alle kuorsaamaan. Hiljalleen heräilevä luonto ja ihmiset, vain muutamia autoja siellä täällä, höyryävä hengitys ja silkkaa liikkumisen riemua täynnä olevat koirat.


Sitten sukelletaan peltojen kautta metsään. Kaikessa rauhassa saa juoksuttaa koiria pitkin metsää, katsella niiden sinkoilua ja painia. Ja kun tunti, puolitoista tai kaksi tuntia myöhemmin palaa takaisin ihmisten ilmoille niin näky on ihan erilainen. Valtavasti autoja, ihmisiä, pyöräilijöitä, lakaisukoneita ja kaikkea muuta hälinää.

Kyllä kevät on ihmeellistä aikaa ja kyllä valolla on ihmeellinen voima - se saa jopa mut rakastamaan aamulenkkejä!

Tyylikkyys ennen kaikkea!

2 kommenttia:

  1. Älyttömän ihana ja inspiroiva blogi sulla :) viikonloppu meni et luin koko blogin läpi :)
    Itekki moneen kertaan karppaillu ja jotenki aina eksyny taas hiilarimaailmaan takasi.. Välissä on ollu erilaisia Jutan diettejä joilla on saanukki aina jonku verran pois mut loppujen lopuksi on tuntunu et on ihan näännyksissä niillä eväillä.. Taas siis on sukelettu vhh maailmaan viikonloppuna ja jospa nyt sais nämä viimeset ylimääräset kilot pois :) Onneksi löysin tän sun blogin niin voi aina hakea inspistä ja resepti ideoita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mut kiitti hei! :)

      Mäkin monta vuotta seilasin edestakasin. Lihoin, otin VHH:lla kympin tai enemmän pois, lihoin, otin kympin pois, lihoin ja lopulta sitten todella lihoin. Ja nyt ei ole sille tielle enää paluuta. Kannattaa pysyä linjoilla, koska ihan lähiaikoina on tulossa kokemuksia yhdestä näihin projekteihin liittyvästä ammattilaistahosta, josta mulla on hyvin painavaa sanottavaa. ;)

      Teen parhaani jakaakseni tätä motivaatiota ja hyvää fiilistä ruudun sillekin puolelle! :)

      Poista